Kurkistus kommuunielämään

Mitä saat kun suljet kymmenkunta toisilleen tuntematonta nuorta yhteen huoneeseen? Ei, kyseessä ei ole Big Brotherin uusin tuotantokausi tai Temptation Islandin viimeisin juonikuvio, vaan ihan tavallinen varusmiestupa missä tahansa maamme varuskunnassa. Ja toisin kuin nämä tosi-tv ohjelmat antavat ymmärtää, tällainen suljetun tilan sosiaalinen koe tuottaa oikeasti rohkaisevia tuloksia.

Yksi suurimpia kysymyksiä ennen palvelukseen astumista oli minulle se, miten sopeudun inttimaailman jatkuvaan yhteisöllisyyteen. Oli vaikea kuvitella etukäteen, miltä tuntuu, kun ympärillä on oikeasti koko ajan joku toinen ihminen, siis aamusta iltaan. Perheeni ainoana lapsena olen tottunut väkisinkin viettämään osan päivästä myös yksikseni, enkä osannut aluksi kuvitella, millaista on jakaa huone kymmenen muun varusmiehen kanssa. Kyllähän siellä nyt hermot menee ennen pitkää väkisinkin. Ihmetyksekseni voin kuitenkin jälkeenpäin todeta, että sopeuduin tähän muutokseen salamannopeasti ja että yhteiselo toimii suorastaan uskomattoman hyvin.

Vajaan 300 palvelusaamun aikana olen asunut samassa tuvassa yli 50 eri ihmisen kanssa. Olen siis asunut enemmän tai vähemmän yhdessä kymmenien erilaisten persoonien kanssa, mutta kertaakaan en ole kohdannut yhteiselossa mitään elämää suurempaa draamaa. En muista yhtään isoa riitaa, mykkäkoulua tai konfliktia, joka olisi repinyt pientä kommuuniamme kohti sekasortoa. Päinvastoin tuvassa on ollut rento meininki, ja hurttia huumoria on viljelty kaikissa asuttamissani tuvissa. Varusmiehet ovat siis harvinaisen sovinnollista sakkia tai sitten vanha totuus pitää vaan tässäkin kohtaa paikkansa; yhteinen vihollinen yhdistää.

Ennen armeijaan menoa ajattelin, että yksin muuttaminen on minulle palveluksen jälkeen ainut vaihtoehto. Myönnettävä on, että edelleenkin se on kohdallani se todennäköisin vaihtoehto, mutta toisaalta jyrkän pessimistinen suhtautumiseni kimppakämppiä kohtaan on palveluksen aikana muuttunut varovaiseksi myönteisyydeksi. Palveluksen aikana olen oppinut, että yhteisöllisyydessä on oikeasti monia hyviä puolia. On esimerkiksi avartavaa kuunnella erilaisten ihmisten näkökulmia ja mielipiteitä päivän polttavista asioista. Toisaalta myöskään oman rauhan saaminen ei ole ainakaan minun kohdallani ollut ylitsepääsemätön haaste.

Näissä kolumneissa nostetaan usein tikunnokkaan epäkohtia tai negatiivisia asioita, mutta nyt haluan tehdä juuri päinvastoin. Majoitusjärjestelyt ovat yksi osa-alue, jossa puolustusvoimat toimii mielestäni erinomaisesti. Johtui tämä sopuisa yhteiselo sitten puolustusvoimista tai varusmiehistä, voimme kaikki olla siitä aidosti ylpeitä.

Minulla on vain yksi varoituksen sana niille onnekkaille, joilla puolustusvoimien tarjoama kommuunielämä on vielä edessäpäin. Kun koittaa nukkumaanmenoaika, niin nopeus on valttia. Jos nimittäin jäät viimeisenä pyörimään sänkyyn, saat hyvin todennäköisesti nukahtaa äänekkään kuorsauskonsertin tahdittamana.