Katkarapuleipiä ja kurkkusalaattia

Samalla tavalla kuin 18 euron ja 90 sentin katkarapuleipä Helsinki-Vantaalla tuo turistille ensivaikutelman matkakohteesta, antaa varusmies yleisölle tietyn kuvan maamme puolustusvoimista.

Hintatasosta huolimatta Suomi-kuva ulkomailla on viime vuosina kohentunut tuntuvasti. Kaikki pohjoismaisuus on ollut jo kauan kuumaa tavaraa, mutta Suomessa ulkomaalaisia hämmästyttää ennen kaikkea normaali arki.

Tansanialainen jalkapallojoukkue saattoi vain ihmetellä, miten Suomen presidentti tuli tervehtimään heitä ilman turvamiesten armeijaa. Kiinalaisille turisteille Tampereen Pyynikin näkötornin maisemat eivät olleet mitään niin eksoottista kuin näkötornin pihalla vapaasti temmeltäneet alakoululaiset. Ja itseni asiaa ajattelemaan pysäytti eräs englantia puhunut pojankloppi, joka minut nähdessään kysyi ihmeissään isältään, miksei minulla ollut asetta niin kuin pariisilaisella kollegallani.

Välillä on vaikeaa edes käsittää millaisessa lintukodossa asumme, kun lapset voivat kulkea kävellen kouluun ja ministerit pyöräillen työpaikalleen.

Puitteet turistien (ja heidän ylimääräisten rahojensa) lämpimään vastaanottamiseen ovat siis kunnossa. On tehokas koulujärjestelmä edistämässä suomalaisen rallienglannin ilosanomaa, on metsää, järviä ja lisäksi muutama kirkko ja Turun taudilta säästynyt pytinki. Jos turistia sattuu lykästämään, saattaa Suomen kesä muutamaan otteeseen tarjota kahdenkymmenen asteen ylittäviä lämpötiloja – jopa ulkona!

Näinä poikkeuksellisina hellepäivinä varusmiehet voivat pahimmillaan joutua keventämään varustuksensa t-paitaan, ja ulkomaalaiset ystävämme toppatakeissaan voivat hämmästellä suomalaisten tuskaisuutta ja pakoa kaupungeista veden äärelle – juuri kun alkoi tarjeta.

Siltikin suomalaisia joutuu nesteytykseen, kun veden juominen ei vaan tunnu muistuvan helteillä.Tätä voi vain ihmetellä, kun puolen vuoden ajan on jo saanut kuunnella puolustusvoimien veden juomiseen patistavaa ilosanomaa. Veden juominen tuntuu olevan armeijassa ihmelääke, joka hoitaa kaikki vaivat janosta avomurtumaan.

Toisenlaisen nesteytyksen osaavat maassamme kyllä muutkin kuin sotilaat, ja ilahtuneena olen seurannut maailman alati kasvavaa Suomi-uutisointia. Esimerkiksi Vice-lehden toimittaja kertoi kesäkuisessa artikkelissaan kokeneensa Suomessa elämänsä kovimman krapulan. Myös vapun vietosta lehti kirjoitti tärkeimmän: Alkon kuohuviinien myynti kasvoi aattona kiitettävät 510 prosenttia, mikä lienee vuotuisen tradition lisäksi jopa maailmanennätys. Tällainen, jos millainen julkisuus näkyy turismiluvuissa ja ulkomaalaisten yöpymiset Suomessa jatkavat kasvamistaan.

Nyt olemme nesteyttäneet tarpeeksi – on aika siirtyä käytöstapoihin!

Junissa ja kaupungilla olen saanut ihailla kurkkusalaattiin pukeutuneiden hyvää ja huomaavaista käytöstä. Ovet avataan, kanssaihmistä tervehditään ja istumapaikka liikennevälineessä annetaan sitä tarvitsevalle. Monesti huomaavaisuus palkitaan ja puolustusvoimien pisteet ihmisten mielikuvissa kasvavat.

Yhden ainoan tornarin olen varusmiesten huonosta käytöksestä kuullut eikä senkään lähde ole sen luotettavampi kuin vartioston päällikkö. Peruskoulutuskaudella – kun kesä oli kamiinaan piirtyvä haave vain – tämä herra sotilasarvo (kun en nyt arvoa satu muistamaan) kertoi kuinka hänen tyttärensä oli kerran bongannut varusmiehiä puiston helmassa pussikaljalla ja kysynyt isältään:

– Iskä! Onks noi sun työkavereitas?