Gonahdus on paluu pakkoruotsiin

Gonahtaminen on jokaiselle varusmiesten kanssa tekemisissä olleille tuttu sana, joka ilmaisee palvelusmotivaation jyrkkää laskua tai loppumista päivien vähentyessä.

Terminä gonahtaminen on jopa niin tunnettu, että sitä käytetään ajoittain myös varusmiesmaailman ulkopuolella – aamujen laskeminen on niin valtaisa osa varusmieskulttuuria, että kun "TJ on väbä", on melkein kiellettyä olla gonahtamatta tai ainakin gonailematta.

Se, milloin varusmies saa gonahtaa, on yleinen kiistelyn aihe. Vanhemman saapumiserän varusmiehet nauravat uudemmalle erälle päin naamaa, kun nuorempi väittää gonahtavansa. Alokkaat saattavat väittää gonahtaneensa jo aivan palveluksen ensi viikoilla, mihin alikersantit kiireesti rientävät korjaamaan: "Ei voi gonahtaa, ennen kuin on vähintään puolet aamuista takanapäin!"

Gonahtaneita ovat valtaosa omistakin palvelustovereistani – meillä yhdeksän kuukauden miehillä kun on alle kuukausi enää jäljellä. Moni heistä kerskui gonahtaneensa sillä hetkellä, kun joulukuussa edeltävän saapumiserän johtajat kotiutuivat, jotkut taas silloin, kun TJ oli alle sata. Moni keksi jonkin muun absurdin luvun tai päivämäärän, jonka jälkeen he saivat itse kukin kutsua itseään gonahtaneiksi.

En väitä olevani jollakin tapaa erilainen. Motivaatio loppuu helposti allekirjoittaneellakin erityisesti, kun palvelusta on vähäisesti jäljellä ja annettu tehtävä on kaukana miellyttävästä. Mutta gonahtaminen tuntuu olevan varusmiesten keskuudessa se kaikkein tärkein asia. Komppanian gonahtanein äijä on jumalasta seuraava, jonka toinen toistaan laiskempia ratkaisuja ihaillaan läpi yksikön.

Gonahdus tuo ajoittain mieleen yläasteen ajat, kun poikien keskuudessa kilpailtiin siitä, ketä kiinnostaa vähiten. Valtaosa pojista vertaili huonoja arvosanojaan keskenään. Oli ikään kuin kilpailu, ketä kiinnosti vähiten: se, kuka sai vitosen kokeesta, oli loputtomasti kovempi jätkä kuin se, joka sai seiskan. Kasia korkeammat arvosanat eivät olleet vertailussa mukana, koska silloin numeroiden eteen oltiin nähty selvästi liikaa vaivaa.

Gonailu onkin hämmentävä ilmiö, kun 25-vuotiaatkin miehet taantuvat yläastelaisen tasolle vertailemaan sitä, ketä kiinnostaa vähiten. Työelämässä samat henkilöt kilpailevat keskenään työmäärillään, ansioluetteloillaan ja LinkedIn-profiileillaan, mutta intin lopussa työntekoon suhtaudutaan kuin pakkoruotsiin aikanaan.

Motivaation loppuminen ei kuitenkaan ole maailmanloppu, enkä näe mitenkään tarpeelliseksi kitkeä gonahtamista. Sen sijaan toivon varusmiesten pitävän tulevaisuudessakin gonahtamisensa järkevyyden rajoissa, ja olemaan hehkuttamatta omia gonailujaan. Mitä käsittämättömimpiä tarinoita vähäisen TJ:n tempuista kuulee usein kerrottavan vielä palvelustaan odottaville, mistä moni tuleva alokas voi kuvitella kaiuttimien huudattamisen ympäri yksikköä normaaliksi jo ensi aamusta lähtien. Parempi olisikin antaa heille realistinen kuva palveluksen suorittamisesta, joka hyvin suoritettujen kuukausien jälkeen antaa hieman vapauksia gonailuunkin.

Ei tehtäisi paluuta yläasteelle, vaikka palveluksen loppumisen lähestyessä itse kukin voikin toisinaan olla kuin ne luutnantti Koskelan Ellun kanat.