”Meistä tulisi hyviä alppijoukkoja”

Boulderointi on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Myös varusmiehet ovat löytäneet lajin, ja käyvät viikoittain valloittamassa kiipeilyhallin seinämiä.

Kaikki lähti siitä, kun Ben Huangin piti mennä yläasteella luistelemaan. Jää oli kuitenkin kunnostettavana, joten liikunnanopettaja vei luokan boulderoimaan. Kaverit olivat ketteriä kiipeilijöitä ja kiusoittelivat Huangia, kun tämä ei pysynyt perässä.

– Ajattelin siinä itsekseni, että naurakaa vaan, vielä minä tämän opin, Huang nauraa.

Huang alkoi kiipeilemään oikein urakalla. Pian kavereiden näpäyttäminen unohtui, ja kiipeilystä tuli elämäntapa. Hän osallistui kilpailuihin ja sai muutaman sponsorin.

Boulderointi on kiipeilyn alalaji, jossa ei käytetä lainkaan turvaköysiä. Seinät kohoavat kiipeilyhalleissa reilun neljän metrin korkeuteen. Reitin kiivettyään kiipeilijän tulee päästä hallitusti alas.

Lajin suosio on jatkuvassa nousussa. Parikymmentä vuotta sitten harrastajia oli vajaa kaksi tuhatta, nyt heitä on jo kymmeniä tuhansia. Osaltaan lajin suosion selittää matala kynnys aloittamiseen.

– Boulderoinnin aloittamiseen on todella pieni kynnys. Aloittelijan kannattaa vain mennä kiipeilyhalliin tutustumaan, tai ottaa yhteyttä lähimpään kiipeilyseuraan, sanoo Suomen Kiipeilyliiton toiminnanjohtaja Jari Koski.

– Hallissa henkilökunta antaa lyhyen perehdytyksen turvalliseen kiipeilyyn, jonka jälkeen pääsee itse jo kokeilemaan, hän jatkaa.

Ben Huang suorittaa tällä hetkellä varusmiespalvelustaan Santahaminassa, jossa Kaartinjääkäritoimikunta (KJTK) on vetänyt varusmiehille kiipeilykerhoa. Kerran viikossa pääsee kiipeilemään MPKK:n liikuntasaliin, ja toinen mahdollisuus on Herttoniemen Boulderkeskus. Osallistuminen näihin kerhoihin on ilmaista varusmiehille. Huang on ryhtynyt kerhojen vetäjäksi.

– Kuulin mahdollisuudesta osallistua KJTK:n kiipeilykerhoon aivan palveluksen alussa. Menin heti mukaan, ja pikkuhiljaa minusta tuli kerhojen vetäjä, hän sanoo.

Huang on saanut monet varusmiehet innostumaan kiipeilystä. Hän opettaa uusille aina alkeet, ja auttaa aina kun eteen tulee haastava reitti.

Ben Huang suorittaa tällä hetkellä varusmiespalvelustaan Santahaminassa.

 

Vaikka boulderointi on yksilölaji, sen kulttuuri on pohjimmiltaan erittäin sosiaalinen. Apua saa ja kannattaakin kysyä muilta kiipeilijöiltä, jos sormi menee suuhun. Lajiin kuuluu myös vaikeiden reittien ratkominen porukalla.

Kiipeily onkin myös tavallaan pulmapeli – haastavampia reittejä ei ole mahdollista vain kiivetä ylös kuin tikkaita. Melko nopeasti uusi kiipeilijä huomaa, kuinka esimerkiksi painopistettä muuttamalla seuraavasta otteesta saakin helpommin kiinni.

– Aloitteleville kiipeilijöille järjestetään erilaisia kursseja tekniikan kehittämiseksi. Kun on päässyt ensiksi harjoittelemaan jonkin verran itse, auttaa tällainen kurssi kehittymään paljon, Koski sanoo.

Boulderoinnissa kilpailut jaetaan kahteen eri kategoriaan: harrastelijoille suunnattuihin avoimiin joukkotapahtumiin sekä virallisiin mestaruuskilpailuihin.

– Yleisimmät kilpailut ovat avoimia joukkotapahtumia. Osallistujilla on esimerkiksi kolme tuntia aikaa kiivetä, ja pisteitä jaetaan reittien määrän ja vaikeustason mukaan. Eniten pisteitä kerännyt voittaa, Koski kertoo.

Mestaruuskilpailuissa kilpailijat eivät pääse näkemään toistensa suorituksia. Tällaisissa kisoissa annetaan esimerkiksi neljä reittiä, joita kilpailijat vuorollaan yrittävät. Yhteen reittiin annetaan aikaa esimerkiksi viisi minuuttia, jolloin reittiä voi yrittää niin monta kertaa kuin haluaa.

– Tämä on todellista taktikointia, välillä ihmiset silmäilevät reittiä, pitävät pitkiä taukoja ja vasta lopuksi yrittävät kiivetä reitin, Koski sanoo.

Sotilasurheiluliitto järjestää maaliskuussa seinäkiipeilykilpailut Lahdessa. Nämä kilpailut noudattavat ensiksi mainittua, rennompaa kaavaa.

– Jos sinä et voita sitä kilpailua, en ole enää kaverisi! huikkaa Huangille kiipeilykerhoon osallistunut alikersantti Antti Karjasilta.

Karjasilta on harrastanut kiipeilyä ennen varusmiespalvelustaan noin vuoden ajan. Hän on aktiivisesti osallistunut KJTK:n järjestämiin kerhoihin.

– Nämä kerhot ovat todella hyvä juttu. Boulderointi on loistava tapa viettää vapaa-aikaa, eikä tarvitse vain jäädä punkkaan makaamaan. Vekaranjärvellä saimme kiivetä vain puihin, hän nauraa.

Myös alikersantti Joel Selänne on mielellään tullut kiipeilemään. Hänkin oli käynyt boulderoimassa jo ennen varusmiespalvelusta. Harrastus on jatkunut myös palveluksen aikana.

– Todella kiva päästä VMTK:n kautta tänne – ja vielä ilmaiseksi.

Entä osallistuuko Selänne myös kilpailuihin?

– Olen valitettavasti lomilla juuri silloin. Muuten olisin varmasti osallistunut.

 

Näköislehdet