Vaikka kiinniolevat viikonloput kuuluvat yhtä vahvasti varusmiespalveluksen rakenteeseen kuin sotilaskodin munkki kahvin kylkeen, on koronatilanteen vuoksi luodut rajoitteet ja lomajärjestelyt vaikuttaneet varusmiesten siviilielämään erityisellä tavalla. Järjestelyiden muuttuessa, ja jatkuessa siihen pisteeseen asti, kunnes ne voidaan turvallisesti purkaa, elää velvollisuuttaan suorittava nuori sosiaalisesti hyvin rajatussa yhteisössä.
Tilannetta on syytä käsitellä inhimillisestä näkökulmasta eli siitä, miten varusmiehen sosiaalinen elämä ja tilanne ovat voineet kokea suurta muutosta jo yleisten inttihaasteiden lisäksi. Siviilissä avoliitossa elävä ja aktiivinen urheilija kaartinjääkäri Olli Elonen kertoi henkilökohtaisia mietteitään vallitsevasta tilanteesta.
– Maaliskuun puolivälissä aloitettu 2+1 (kaksi viikkoa palveluksessa, yksi vapaalla) lomajärjestely harmitti alussa, sillä järjestelyihin siirryttiin neljä tuntia ennen viikonloppuvapaita. Alkujärkytyksen jälkeen hyväksyin kohtaloni ja pidin järjestelyä hyvänä asiana. Pidin järjestelyä toimivana, eikä kahden viikon mittainen palvelus tuntunut raskaalta. Olin hieman ymmälläni 4+2 (neljä viikkoa palveluksessa, kaksi vapaalla) lomajärjestelyyn siirryttäessä, Elonen kertaa tapahtumien kulkua.
Asennoituminen lomarytmin vaihdokseen kesken jo alkaneen kierron tuotti hänelle vaikeuksia. Kahden viikon kiinnioloon pystyi varautumaan lyhyellä varoajalla, mutta neljä viikkoa näkemättä puolisoa, ystäviä ja perhettä tuovat arkeen jo merkittäviä haasteita.
– Avopuolison ikävöinti ja läheisyydenkaipuu alkavat varmasti painaa enemmän viikkojen edetessä. Myös kavereiden tapaaminen on jäänyt vähälle koronan vuoksi. Haastavinta on etenkin tietämättömyys siitä, mitä tuleva seuraa.
Nykypäivän teknologia tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia ylläpitää sosiaalisia suhteita myös ruudun välityksellä. Puolustusvoimat ohjeistaakin pitämään fyysistä etäisyyttä, mutta huolehtimaan henkisestä läheisyydestä.
– Soittelemme videopuheluita puolisoni kanssa sekä viestittelemme päivittäin iltavapailla ja ne ovat auttaneet tähän mennessä ikävän tunteisiin melko hyvin. Ymmärrämme ja tuemme toisiamme, vaikka puhelun välityksellä ei pääsekään halaamaan toista. Joka kerta tulee parempi mieli, kun saa puhua toiselle, Elonen toteaa.
– Mielestämme parisuhteessa, kuten oikeastaan kaikessa elämässä tärkeintä on kommunikaatio. Kerromme murheet ja huolet siviilissä, mutta myös neljän viikon kiinnioloaikoina.
Pitkien palvelusjaksojen ohella on tärkeää muistaa jokaisen kohdalla siintävä kahden viikon lomajakso. Tauko inttiarjesta ja hetkellinen siviilielämän viettäminen ennen seuraavaa puristusta motivoi ja vahvistaa taistelijan mieltä tulevia koitoksia varten.
– Lomalla ollessani pyrin olemaan ajattelematta inttiä ja keskityn hetkeen, ja lomailuun. Kiinniollessa on saanut ajatella inttielämää riittämiin. Aiomme nauttia toistemme seurasta mahdollisimman paljon, sillä kahden viikon loman jälkeen on edessä taas seuraava kuukausi näkemättä toista, Elonen kaavailee.
Varuskuntien vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on jouduttu karsimaan suurella kädellä, mutta aktiviteettien kuihtuminen tiivistää varusmiesten välistä ryhmäytymistä. Elonen komppaa ajatusta ryhmähengen kasvamisesta, sillä tupakavereita näkee pidemmissä jaksoissa ja heihin tutustuu entistä paremmin, kun elämä pyörii aina kuukauden verran kasarmialueella.
– Tulen tupakaverien kanssa hyvin toimeen, he ovat tällä hetkellä suuressa osassa elämääni, kun heitä näkee koko ajan. Välillemme kehittyy sisäpiirivitsejä ja yleisestikin pystymme joko pitämään hauskaa keskenämme, tai purkamaan ärsyyntyneisyyttä yhdessä.
Siviilielämän kaverien perinteiset aamujen toivottelut ja muut kuittailut varusmiehille ovat jääneet kuormittavassa tilanteessa taka-alalle.
– Jo armeijan käyneet kaverit toivottelevat tsemppejä aamujen sijasta, Elonen mainitsee.
Elonen kaipaa siviilielämästä läheisten tapaamisen lisäksi eniten varmuutta siihen, mitä seuraavina viikkoina tulee tapahtumaan.
– Nyt tuntuu siltä, että koko ajan tulee uusia säädöksiä, joiden vuoksi ei pysty suunnittelemaan oikein mitään.
Kahden viikon loman, eli varsin hyvin jo siviilielämää simuloivan jakson jälkeen palvelukseen palaaminen voi tuntua entistä vaikeammalta. Elonen toteaa saarelle paluun luonnollisesti harmittavan, mutta näkee tilanteen myös tunteidensa takaa.
– Yritän aina ajatella, että ei siellä siviilissäkään ole mitään suurempaa tekemistä, kun kaikki treenit ja tapahtumat on peruttu ja ravintolatkin ovat kiinni. Tämä erityisen poikkeuksellinen tilanne täytyy vain ymmärtää ja hyväksyä. Kyllä tämä on aikanaan ohi.
Siinä missä varusmiehet tukeutuvat henkisesti toisiinsa raskainakin aikoina, on Puolustusvoimilla tarjota myös ammattimaista henkilöstötukea palvelustaan suorittaville. Kainuun prikaatissa työskentelevä sotilaspastori Heikki Korva kertoo, että neljän viikon palvelusjaksoihin siirryttäessä yhteydenottoja henkilöstötuen suuntaan on ollut ensituntuman mukaan enemmän kuin aikaisemman järjestelyn tullessa voimaan.
– Henkilöstötukena (sotilaspapit ja sosiaalikuraattorit) Kainuun prikaatissa olemme varautuneet tilanteeseen niin, että olemme läsnä varusmiesten ja henkilökunnan keskuudessa niin varuskunnassa kuin harjoituksissa vähintään yhtenä päivänä viikossa, Korva mainitsee.
Fyysisen läsnäolon lisäksi puhelinapua on tarjolla arkisin ja puhelinpäivystys on toiminnassa myös viikonloppuisin. Kenttähartaudet ladataan katsottaviksi viikoittain Puolustusvoimien oppimisympäristöön Moodleen.
– Avun tarve on pysynyt kutakuinkin samanlaisena. Toki koronatilanteeseen liittyviä asioita on ollut keskusteluissa esillä.
Sotilaspastori Korva korostaa läheisten merkitystä erityisesti kriisien aikana. Pitkäaikainen erossa oleminen lisää stressitasoa - ja haastaa jaksamista. Hän nostaa esiin myös tekniikan mahdollistamat tavat yhteyden ylläpitämiseen välimatkoista huolimatta.
– Erityisesti harjoitusoloissa korostuu se, että puhelimissa riittää virtaa ja on mahdollista pitää yhteyttä. Haasteena tähän yhteydenpitoon voi olla myös rauhallisen tilan ja tilanteen löytäminen esimerkiksi videopuheluille, Korva huomauttaa.
Parisuhteen ylläpitämisessä pitkien kiinniolojaksojen aikana molemminpuolinen ymmärrys tilanteesta on ratkaisevaa. Siviilissä olevan osapuolen - kuten myös itse varusmiehen - on ymmärrettävä, ettei varusmies itse voi vaikuttaa tällaisiin asioihin ja että kyse on yhteiskunnallisista asioista.
– Sopiva yhteydenpito ja kuulumisten vaihto on tärkeää, kuten myös sellaisen ilmapiirin luominen, että yhdessä tästä selvitään.
Poikkeavan tilanteen pitkittyessä ja näkemisten vähentyessä, voi syntyä myös ristiriitoja.
– Kun näkee pitkästä aikaa turvallisen ja rakkaan elämänkumppanin voi olla, että siinä tilanteessa saattaa purkautua myös turhautumista ja kiukkua, mitä on voinut ehkä kertyä. On tärkeää muistaa, että ne johtuvat olosuhteista, jotka aikanaan päättyvät ja muuttuvat paremmiksi, Korva muistuttaa.
Varusmiesten pitkille lomille Korva antaa ohjeiksi levätä mahdollisimman hyvin. Kun pahin väsymys on nukuttu pois, kannattaa pitää arkirytmiä: syödä, liikkua ja levätä säännöllisesti.
– Kannattaa olla läheisten ja kavereiden kanssa mahdollisimman paljon. Tehdä niitä mukavia asioita, joita ei voi tehdä palveluksessa. Elellä päivä kerrallaan eikä vielä stressata lomilta paluuta.
Onnistunut vapaajakso antaa parhaimmillaan hyvän pohjan pitkälle palvelusrupeamalle. Jos ehtii levätä ja nauttia lomasta, sekä tehdä haluttuja asioita, on asennoituminen palvelukseen todennäköisesti helpompaa. Mikäli lomalla stressaa liikaa palvelukseen paluuta, siitä ei ehdi nauttia ja palaaminenkin on vaikeampaa.
– Pitkään palvelusjaksoon suosittelisin laittamaan välitavoitteita, joissa esimerkiksi pienesti palkitsee itseään, kun tavoite on saavutettu, Korva tsemppaa.
Pääesikunnassa henkilöstön tukemisen suunnitteluun osallistuva sosiaalipäällikkö Hannu Maijanen tiedostaa, että pelkästään yhden viikonlopun kiinniolo voi olla kova paikka jollekin varusmiehelle, puhumattakaan siitä, että ollaan palveluksessa kuukausi tai tehtävistä riippuen jopa pidempiä aikoja, kuten rajoja valvovat sotilaspoliisit ovat olleet.
– Ihmisillähän on tapana suhtautua tämmöisiin tilanteisiin eri tavoin, eiväthän varusmiehetkään ole yhtä harmaata massaa. Jotkut kokevat tilanteen ahdistavampana kuin toiset ja stressaavat enemmän. Yhteistä tässä kaikille on se, että tämä on hyvin epänormaali tilanne, Maijanen kuvailee.
Ohjeistuksia ja käskyjä joukko-osastoille on annettu Pääesikunnan toimesta laajasti tilanteen kehittymisen varrella. Tukihenkilöstöä on ohjeistettu tarjoamaan varusmiehille mahdollisuus tavata heitä olosuhteet huomioon ottaen siten, että yhteydenotot hoidetaan puhelimitse tai esimerkiksi viestipalvelu WhatsAppin kautta. Myös kasvotusten kohtaaminen on edelleen mahdollista.
– Minun näkemykseni mukaan kynnys hakeutua tukihenkilöstön suuntaan on matala ja tuntuu, että se on ehkä entisestäänkin madaltunut. Tilanteet ovat poikkeuksellisia ja varusmiesten yhteydenotot sosiaalikuraattoreille ovat kenties hieman lisääntyneet, jos vertaa esimerkiksi vuoden takaiseen tilanteeseen, Maijanen tuumii.
Maijanen näkee varusmiesten yllä vaanivien sadepilvien lomassa myös positiivisia valonpilkahduksia. Hän neuvoo ottamaan lomista hyödyn irti kuten normaalisti viikonloppulomilla oltaessa. Nyt poikkeavana tekijänä on lähinnä lomien ajallinen kesto, mutta tietysti perinteiset vapaa-ajanviettotavat, joita varusmiehillä on, kuten kaverien näkeminen tai illanvietot ystäväporukan kanssa eivät ole nyt yhtä lailla mahdollisia.
– Jos tässä jotain hyvää näkee, niin tämä antaa mahdollisuuden miettiä miten vapaa-aikaa voisi viettää muuten kuin perinteisesti. Kahden viikon loma antaa mahdollisuuden irtautua varuskuntaelämästä ja tavallaan myös unohtaa sen hetkeksi.
Hyviä ideoita myös kiinnioloviikoilla jaksamiseen on kuulunut Maijasen korviin eri varuskunnista. Kahden viikon maastojaksoilla viikko-ohjelmiin voitaisiin sovittaa myös rennompia päiviä, joina varusmiesten henkisestä ja fyysisestä jaksamisesta pidettäisiin erityisesti huolta.
– Saunomista ja lepoa -tyylisiä konsteja jaksamiseen on ollut käytössä jo viime sotien aikana, kun oltiin rauhallisemmissa asemasotavaiheissa. Vastaavanlaiset keinot joiden lisäksi olisi myös aktiivisempaa tekemistä ja tukimuotoja olisivat mahdollisia ja hyödyllisiä myös nykyisessä tilanteessa, Maijanen vinkkaa.
Varusmiestenkin kannattaa ajatella asiaa oman elinpiirin ulkopuolelta – myös varusmiehet tekevät vastuullisen osansa kaikkien terveydestä huolehtimisessa ja yhteiskunnan toiminnassa.
– Kaikki rajoitukset, mitä on Puolustusvoimissakin asetettu ovat osa suurempaa kokonaisuutta, joilla epidemian leviämistä pyritään hidastamaan. Yhteiseksi hyväksi joudumme tinkimään omista vapauksistamme ja sietämään rajoituksia, Maijanen muistuttaa kokonaisuudesta.
Palveluksessa olevien aamujen määrä vähenee päivittäin, eikä kotiuttamisia ole peruttu. Maijanen uskoo, että syksyllä nyt palveluksessa olevat miettivät jo ihan eri asioita, mitä tällä hetkellä.
