Varusmiesten vedenalainen erikoisjoukko

Särmässä paririvissä seisoo 11 nuorta miestä Rannikkoprikaatin kuntotalon uimahallin vieressä. Prikaatin esikuntapäällikköä tervehditään raikuvasti; napakka huuto kuuluu eteiseen asti. Puolustusvoimien sinisissä uimahousuissa seisovista miehistä on vaikea sanoa muuta kuin että he ovat varusmiehiä. Kyseessä ei ole minkä tahansa yksikön uimakoulutus, vaan taistelusukeltajien allaskauden harjoitus.

Miehet pukevat varusteet päälle. Yliluutnantti Ville Tuppura kertoo, että iholle puetaan hikiasu, jonka päälle tulee eristävä lämpöasu ja päällimmäiseksi kuivapuku. Kokonaisuuden kruunaavat töppöset ja rukkaset, kahdeksan kilogramman painovyö sekä sukeltajan tärkeimmät varusteet: sukelluslaite ja paineilmapullot. Puukko on sidottu pohkeeseen. Tehtävää suorittaessa mukana ovat myös sukellustietokone ja räpylät. 

Tuppura toimii sukeltajien paineilmajakson johtajana. Hän taustoittaa, että parillisina vuosina sukeltajia koulutetaan taistelusukeltajiksi ja parittomina raivaajasukeltajiksi. Nyt koulutettavien taistelusukeltajien sodan ajan tehtävä on tiedustelu. Sitä on koulutettu tammikuussa alkaneen varusmiespalveluksen alusta asti.

– Sukeltaminen on tapa siirtyä salassa suorittamaan tehtävää. Tiedustelutehtävien lisäksi sukeltajat suorittavat iskuosastohyökkäyksiä ja tuhoamistehtäviä, Tuppura alustaa.

Huhtikuun alussa alkanut allaskausi on noin puolivälissä. Takana on kaksi viikkoa perusvälinekoulutusta, joka on sukeltajakoulutuksen rankin vaihe. Varusmiesten osaamista testataan jatkuvasti tasokokeilla, jotka on läpäistävä. Kokeen saa uusia vain kerran. Jos silloinkaan ei onnistu, kurssi jää kesken.

– Perusvälinejakson aikana opetellaan perusvälineiden käyttöä ja harjoitellaan tasokoetta varten. Joka aamu on tunnin mittainen aamureippailu, lounaan jälkeen 45 minuutin hikijumppa ja kolmen tunnin sukeltamisharjoitus altaassa. Tämän jälkeen varusteita huolletaan pari tuntia. Allaskausi on sukeltajalle ehdottomasti rankin osuus koulutuksesta, Tuppura kiteyttää.

Haavereilta ei vältytä 

Allasharjoituksen ohjelmassa on kuivapuvun tasapainottamista ja avustajan kanssa kommunikointia. Harjoittelun aikana kommunikointi on äärimmäisen tärkeää. Se tapahtuu ohuen köyden eli henkiliinan avulla, jolla lähetetään sukeltajalle merkkejä. Myös käsimerkkejä käytetään.

– Käsi ylös kun tulet pintaan, muuten ei tiedetä, oletko elossa vai kuollut, eräs kouluttajista ohjeistaa uupunutta sukeltajaa.

Sukeltaja vaikuttaa kuivapukuun kohdistuvaan nosteeseen säätelemällä ilman määrää puvussa venttiilien avulla. Se on haastavaa, sillä tasapainoon veden alla vaikuttaa myös esimerkiksi ilman määrä keuhkoissa. Sotilaat harjoittelevat veden alla kerralla noin kolme varttia.

Sukeltajan on osattava pelastautumistoimenpiteet hätätilanteessa, myös ilman näkökykyä. Silmät peitetään läpinäkymättömällä maskilla. Vaaratilanteen aiheuttavia toimintahäiriöitä voivat olla muun muassa ilman loppuminen ja maskin tai painovyön irtoaminen.

Tuppuran mukaan kurssille ei haeta superihmisiä. Riittää, että terveydentila on normaali ja kunto hyvä. Nyrkkisääntö riittävän kunnon arvioimiseksi on 3 000 metrin tulos Cooperin testissä ja 200 metrin uinti kolmessa minuutissa. Vaikka fyysiset edellytykset olisivatkin kunnossa, kaikki eivät selviä kurssiin loppuun asti.

– Kurssilla aloitti 17 miestä, nyt on 11 jäljellä. Keskeyttämissyitä ovat muun muassa sopimattomuus sukeltajaksi, liialliset poissaolot, fyysiset vauriot ja huono opintomenestys.

Aliupseerioppilas Miiko Savilahti suorittaa asepalvelusta taistelusukeltajana. Hänen mukaansa tehtävä on rankka, mutta ei lainkaan kohtuuton.

– En suosittelisi sukeltajan hommaa kaikille. Jos mielenkiintoa ja motivaatiota kuitenkin löytyy, tänne vain. Ei täällä mitään ihmejuttuja tehdä. Tällä on vähän liioiteltu maine, että tämä olisi vaikeampaa kuin todella on. Kyllä tähän tottuu, Savilahti toteaa.

Tapaturmien välttämiseksi mukana allaskauden harjoituksissa on sairaanhoitohenkilöstöä. Varotoimenpiteet ovat Tuppuran mukaan välttämättömiä.

– Alkuvaiheessa on melko yleistä, että sairaanhoitohenkilöstöä tarvitaan. Tulee uupumisia ja tajunnanmenetyksiä ja täytyy antaa vähän ensiapua. Meillä pitää olla valmius aloittaa lääkäritason hoito melko pian.

Ennen altaaseen menoa sukeltajat suorittavat sukelluslaitteen tiiveystarkastuksen ja tarkastavat varustuksen. Se on ehdottoman tärkeää sukellusturvallisuuden kannalta.

Tähtäimessä sukeltajan merkki

Vesi on tullut sotilaille tutuksi, mutta vasta turvallisessa uimahalliympäristössä. Paineilmajakson jälkeen suunnataan avovesiharjoituksen myötä merelle. Avovedessä sotilaat tulevat harjoittelemaan muun muassa vedenalaista suunnistusta, siirtymistä ja erilaisia etsintämenetelmiä.

– Vaikkei taistelusukeltajan tehtäviin kuulu etsiminen, sen osaaminen antaa valmiudet mihin tahansa sukellustehtäviin. Kaikissa tehtävissä on sama idea kuin etsinnässä: sukeltajalle annetaan ohjeet ja hän menee veden alle suorittamaan tehtävän niin hyvin kuin pystyy, Tuppura kertoo.

Ensimmäisessä tasokokeessa testattiin sotilaiden kyky sukeltaa perusvälinein ja suorittaa veden alla tehtäviä hengitystä pidättäen. Kun sukeltajaoppilas läpäisee avovesijakson tasokokeen, hänet nimitetään puolustusvoimien sukeltajaksi. Tämän merkiksi hän saa luvan sukeltaa 15 metrin syvyyteen sekä erikoisjoukon tunnuksen, oikeaan rintamukseen kiinnitettävän sukeltajan merkin.

Kuva: puolustusvoimat