Tuhat munkkia ja sata Taistelusukeltajaa

Sotilaskoti on tärkeä osa varusmiehen arkea. Sotkun eli Soden antimet tulevat varmasti jokaiselle taistelijalle tarpeellisiksi jo ensimmäisestä alokasviikosta alkaen. Ruotuväki kävi seuraamassa arkea uudenkarheassa, syksyllä avatussa Vekaranjärven sotkussa.
Klo 6:30 Valot syttyvät Vekaranjärven Sotilaskodissa. Ensimmäinen työntekijä on saapunut ja aloittaa järjestelyt päivää varten. Puoli tuntia myöhemmin alkaa munkinpaisto. Sanna Inkilä, Rosa Kemppainen ja Elina Halme ovat tänään aamuvuorossa. Samaan aikaan tehdään myös muita paistotuotteita, kuten pullia.
 
– Tuhat munkkia on sellainen meidän normi satsi. Isompien tapahtumien aikoihin, kuten valapäivinä, sokerisia leivonnaisia tehdään reilusti enemmän. Viime valapäivänä paistoimme 6600 munkkia, eivätkä nekään meinanneet riittää, Inkilä tokaisee. 
 
Munkkien erittäin salainen resepti on pysynyt aina samana. Taikina pyörii sekaisin taikinakoneessa, jonka jälkeen massasta tehdään 1,5 kg painavia palloja. Seuraavaksi munkkiaihiot pääsevät pullanpyörityskoneeseen. Nuoret munkit laitetaan paistopelleillä nostatuskaappiin, josta ne laitetaan kuumaan rasva-altaaseen. Viimeisiä etappeja matkalla valmiiksi munkiksi on varusmiehellekin tuttu rokotussysteemi. Leivonnaiset kulkevat eteenpäin hihnalla, jossa niihin piikitetään hilloa yksi toisensa jälkeen. Sokerikuorrutuksen jälkeen moni munkki kokee olevansa valmis kahvioon. 
 
Munkin saa omakseen vaivaisella 30 sentillä, ja kahvin kanssa hinta on euron. Sotilaskodin johtajan Seija Kososen mukaan sotkussa hinnat pystytään pitämään edullisina ahkeran sisartoiminnan ansiosta. 
 
– Meille on todella tärkeää, että sisaret tekevät sotilaskotityötä. Valkealan Sotilaskotiyhdistyksessä jäseniä on 246. Kaikki eivät ole aktiivisia, mutta sisartunteja tehtiin viime vuonna 5197. Meidän toiminta perustuu siihen, että on vapaaehtoisia. Meitä on palkattua henkilöstöä 20 työntekijää. Kososella itsellään on takana 12 vuotta sotilaskotityötä.
 
Joka arkiaamu lähtee käyntiin munkkien paistamisella. Tavallisesti niitä paistetaan 1000 kappaletta. Tapahtumien aikoihin todella paljon enemmän.
Takaoven luokse peruuttaa vihreä sotilaskotiauto, joka on varusmiehille tuttu näky metsäharjoituksissa. Odotettu menopeli tekee päivittäin kaksi kierrosta läheisissä varastorakennuksissa tarjoamassa työntekijöille muun muassa kahvia ja pullaa. Isommissa harjoituksissa sotilaskoti tulee sinne, missä varusmiehet ovat, tarvittaessa vaikka metsään.
 
Klo 9:00 Sotilaskoti avaa ovensa asiakkaille, jotka koostuvat pääosin skappareista ja työmiehistä. Kahvio on auki koko päivän. Suuri sali on sisustettu Suomen eri kuntien vaakunoilla. Ennen illan suurta varusmiesryntäystä sotkussa on hiljaista. Muutama luutnantti nautiskelee nurkassa kahvion antimia. Seija Kosonen kuvailee sotkua kodinomaiseksi, ja Ruotuväen asiantunteva, useita sotkuja nähnyt tiimi on samaa mieltä.
 
– En tiedä saako betonin kodikkaaksi, mutta pyrimme järjestämään varusmiehille vapaampaa ilmapiiriä armeijan suorituskeskeisestä arjesta.
 
Klo 13:30 Seitsemän työntekijää saapuu kiireiseen iltavuoroon. 
 
– Sotku on työyhteisönä mukava. Meillä on hyvä porukka, meillä on hauskaa ja varusmiehet ovat asiakkaina parhaita, kertoo Jonna Sinkkonen täyttäessään patonkeja iltaa varten Milla Koskelan kanssa.
 
Sotkun alakertaan on avattu uusi marketti, jossa myydään sipsien ja limujen lisäksi myös muun muassa metsäleireillä hyödyllisiä eväitä. 
Klo 17:00 Grillipizzeria, monen varusmiehen suosikki, avaa ovensa. Tuotteet on nimetty asiaan kuuluvalla tavalla. Menulla on muun muassa Jalkarättiä, Kangasta ja Taistelusukeltajaa.
 
16 vuotta sotkussa työskennellyt Jaana Karhu tekee vauhdikkaalla, mutta varmalla otteella pizzoja. Latoessaan uuniin lisää Jalkarättejä, hän ripottelee lähes samaan aikaan Sukeltajan päälle juustoa. 
 
– Meillä on Suomen parhaimmat, mukavimmat ja ystävällisimmä asiakkaat. On ilo työskennellä tällaisten asiakkaiden kanssa, ja on kiva tulla aamulla töihin, Karhu kehuu.
 
Pizzoja menee Karhun mukaan illasta riippuen noin 150. Varusmiesten suosikkipizza on hänen mukaansa Rova, jossa on kinkkua, salamia ja kebabia. 
 
– Jos ruokalalla on kasvisruokaa, niin meillä on jonot. Jos heillä on maittavaa ruokaa, niin se näkyy myös täällä.
Vuoronsa alussa Karhu aloittaa illan valmistelut. .
 
– Tehdään pizzasoosseja ja painetaan valmiiksi pizzapohjia. Meillä on prässikone, joka esipaistaa pohjan. Aiemmin käsivoimalla pyöritettävällä mankelikoneella ei pystynyt tekemään tällaista määrä pizzoja.
 
Karhu kehottaa varusmiehiä tulemaan Sotkuun mahdollisimman nopeasti vapaa-ajan alettua, jotta vältyttäisiin todella suurilta jonoilta. Varsinkin alokaskaudella, metsäleirien jälkeen ja palveluksen loppupuolella ruuhkat suurenevat. 
 
– Alokkaat ei aina ymmärrä, että sä voit joutua seisoo tossa jonossa aika kauan. Ikävintä on se, jos joutuu jonottamaan tunnin, ja odottamaan vielä päälle ehkä toisen tunnin ruuan saamista.
 
Klo 17:30 Tuoreet jääkärit Tuhkanen ja Turkia toisesta huoltokomppaniasta saapuvat sotkun takaovelle. Heidät on komennettu ensimmäistä kertaa sotkuraketeiksi, eli avustamaan illalla sotkun henkilökuntaa. 
 
– Me käydään sotkussa, kun on aikaa, kaks tai kolme kertaa viikossa. Raketteina hoidetaan limukaappien täyttöä, vaihdetaan roskapusseja, ja siivotaan lattiat. Ainakin me saadaan kahvit ja munkit. Kolmas jääkäri on alakerran marketissa täyttämässä hyllyjä.
 
Sotilaskodin uusiin tiloihin kuuluu alakerran marketti, joka on kuin pieni ruokakauppa itsepalvelukassojensa ja kassahihnojensa ansiosta. Asiakkaiden korit näyttävät täyttyvän sipseistä, limusta ja karkeista. Joku on tutkimassa ottaisiko metsäleirille mukaan nuudeleita vai pasta carbonaraa. Pepsiä kuluu sen verran paljon, että raketin on tuotava uusi korillinen lisää hyllyyn.
 
Toisella puolella alakertaa on kirjasto, jonka lukusalissa on alkamassa intensiivinen korttipeliturnaus. Kirjaston puolella joku on lukemassa mangaa, joka on yksi suosituimmista kirjaston genreistä.
 
Kirjaston lukusalissa pelattiin korttia.
Samoihin aikoihin Mikkelistä saapuu sotilaskotisisaria auttamaan illan kiireissä. Varusmies hakee kaksi kertaa kuukaudessa Jaana Oravan, Orvokki Syrjäläisen, Pirjo Hileen ja Marjatta Seppäsen töihin sotkuun. Työ perustuu vapaa-ehtoisuuteen. Syrjäläinen on lähtenyt toimintaan mukaan äitinsä, Oravan, innostamana. 
 
–  Oon aina pennusta asti ollut järjestöihminen. Olin juuri sen ikäinen, että vaikka olin aina halunnut inttiin, niin tytöt ei silloin päässyt. Sitten kun olisi päässyt, niin mulla oli kaks pientä lasta. Niin läheppäs siinä sitte. Sotkussa työskentelyssä olen päässyt inttiin ja moneen sotaharjoitukseen, Orava kertoo.
 

Syksyllä sisartoimintaan liittynyt Seppänen innostui työstä Marskin marssilla, jonne hän meni puolustusvoimilla töissä olevan poikansa ansiosta.

– Siellä oli sellainen sisarten piste, jossa täytin monisteen, ja yhtäkkiä olin sitten sisällä. Mulla on ollut monta vuotta haaveena, että haluan tehdä vapaaehtoistyötä. Pyyteetöntä auttamista, josta tulee hyvä mieli ja jollekin kiva päivä.

Klo 18:00 Kiireisimmät tunnit käynnistyvät. Grillipizzerian jonot pitenevät, ja salin pöydillä värisevät pizzeriasta saadut kapulat merkkinä valmiista pizzoista. Ilma täyttyy puheensorinasta. Soittohuoneessa hakataan täysillä rumpuja ja näppäillään sointuja kitarasta.

Varusmiestoimikunnan tiloissa kuuluu kalahduksia, kun biljardipallot osuvat toisiinsa. Korttipelin suunnalta kuuluu epätoivoisia, häviöstä kertovia voihkaisuja. Marketin käytävät ovat pullollaan taistelijoita. Joku sanoo lähtevänsä jo rötväämään omaan punkkaansa.

Klo 21:00 Sotilaskodin valot sammuvat. Taikina- ja pullanpyörityskone ovat puhdistettuina, ja valmiina seuraavaan aamuun. 

 
 

Näköislehdet