Tiedonkulun parantaminen kuuluu kaikille

Kun olin pieni, isäni kertoi, miten armeijassa kaikki toimii tarkasti ja täsmällisesti kuin kello. Inttiin tultuani sain huomata, että jokapäiväinen varusmieselämä on kyllä monin tavoin säädeltyä ja aikamääreissä ohjeiden mukaan toteutettua. Ajoittain olen kuitenkin joutunut muovailemaan särmää mielikuvaani puolustusvoimista, kun heikko tiedonkulku on saanut asiat menemään pieleen.

Kokemukseni mukaan jokapäiväinen päivärytmi etenee intissä varsin sujuvasti, eikä mitään suurempia ongelmia ole tullut vastaan. Varsinkin poikkeavissa tilanteissa tiedonkulku on saattanut tökkiä. Jos vaikkapa ruokailu on jossain muualla kuin muonituskeskuksessa, ateria voi äkkiä jäädä saamatta ja esimerkiksi erityisruokavalioita ei välttämättä ole otettu huomioon.

Eräs varusmies kertoi joukkueen lähteneen hiihtomarssille ilman suksia. Toiset olivat palanneet takaisin hakemaan telamiinoja, joita ei tiedetty tarvittavan. Tällaiset tapahtumat saavat koulutuksen tehon kärsimään. Rauhan aikana säntäily ja sähläys on vain ylimääräistä työtä, sodan aikana se olisi vaarallista.

Kokemukseni ja kuulemani mukaan esineet voivat kadota. Jopa ihmiset voivat – jos eivät kokonaan kadota – niin ainakin olla väärässä paikassa väärään aikaan. Olenpa kuullut varusmiehen jäävän päiviksi kummalliseen välitilaan, kun ei ole osattu päättää, missä hänen pitäisi olla.

Monta kertaa tietoa voi olla vaikeaa saada ihan arkipäiväisistä asioista. Joku tupakaveri tai varusmiesjohtaja saattaa tietää tai sitten ei. Tällöin voi olla järkevää kysyä kantahenkilökunnalta, joka useimmiten osaa auttaa ja on kokemukseni mukaan varsin helposti lähestyttävää ja avuliasta. Joskus kysymiseen on kynnys, kuten eräs varusmies totesi: "Meidän yksikön vääpelin luo olisin mennyt vain täyttämään siviilipalvelushakemusta". Tämä oli varmasti osittain vitsi, mutta luultavasti siinä oli perääkin.

Tiedonkulun tilanteen tiivisti erään varusmiehen huokaus "Mä vihaan puolustusvoimien tiedonkulkua!". Itse asiassa, kun kukaan ei tiedä jostakin asiasta mitään, tai tavarat ja ihmiset ovat väärässä paikassa tai kokonaan teillä tietämättömillä, aika tavallinen toteamus on "koska PV".

Tällainen mielikuva ei ole mitenkään suotava, varsinkaan puolustusvoimista, joka vastaa osaltaan maan turvallisuudesta ja jonka odottaisi toimivan nimenomaan kellontarkasti.

Puolustusvoimat on laaja organisaatio. Varusmiestenkin osalta tiedonkulun pitää kattaa kokonainen monin tavoin säädelty elämä. Tiedonkulku voi tyssätä niin kantahenkilökunnan kuin varusmiestenkin puolella, tai tässä rajapinnassa. On ymmärrettävää, että välillä sitä sattuu. Sikäli, kun tiedonkulku tyssää varusmiesten välillä, sen kouluttaminen voi olla hyödyllinen osa varusmieskoulutusta.

Monta kertaa olen saanut hämmästellä, miten kantahenkilökunta tai varusmies on hoitanut asiat juuri sillä täsmällisyydellä, teholla ja tietoisuudella, millä niiden pitääkin hoitua. Toisinaan tiedonkulun rikkinäinen puhelinyhteys on päässyt katkeamaan, ehkä kiireen tai välinpitämättömyyden takia. Tiedonkulun ongelmiin voi olla hankala puuttua järjestelmällisesti, mutta kukin voi ainakin omalta osaltaan miettiä, miten voisi huolehtia tiedonkulusta niin särmästi kuin kykenee.