Aurinko nousee Lohtajan taivaalle. Pakkanen on kiristynyt yön aikana lähelle kahtakymmentä miinusastetta. Taisteluvaihetta läpikäyvät aliupseerikoulun alokkaat ja ryhmänjohtajat ovat lähes koko edellisen päivän kaivaneet asemiinsa poteroita, ja kaivaminen vain jatkuu. Silti Ilmasotakoulun varusmiesten hymy tai tunnelma ei laske.
Fiilikset on hyvät, aurinko paistaa ja Lohtaja miellyttää. Mikäs tässä on ollessa, aliupseerikoulun apukouluttaja, alikersantti Joona Koivisto kuvailee tunnelmia.
Edellisenä yönä ei tullut kuin yksi hälytys aamuyön pikkutunteina. Hälytyksen satuttua taistelijat juoksivat teltoista poteroihinsa niin nopeasti kuin vain mahdollista. Alokas Jim Eriksonin unta hälytys ei haitannut.
– Koiran unta nukuin, mutta kuitenkin ihan hyvin. Tulevia haasteita en ole oikeastaan edes miettinyt, olen vain kaivanut kuoppaa, Erikson kertoo.
Samaan aikaan toisaalla, metsän siimeksessä rynnäkkökiväärit laukeavat taukoamatta. Varusmiehet taistelevat osumat ilmoittavat Kasi-liivit päällään ja harjoittelevat hyökkäämistä ja puolustamista. Tilanne näyttää puolustuksessa epätoivoiselta, oikean laidan puolustus on pettänyt.
– Sehän meni ihan reisille. Pisteet siitä hyökkääjille, että saivat sidottua vasemman laidan ja pääsivät läpi oikealta laidalta, alikersantti Simo Muona toteaa puolustuksesta taistelun päätyttyä.
Tappio jäi painamaan mieltä ja Muonan mukaan parannettavaa jäi paljonkin, mutta opiksi otetaan. Seuraavalla kerralla aiottaisiin panostaa puolustuksen sivujen tähystämiseen lisäämällä tähystäjiä.
Hyökkääjien puolella taistellut alokas Mika Pyykkö käyttää ensimmäistä kertaa Kasi-liivejä, ja on innoissaan harjoituksesta.
– Muutama osumakin tuli ja selvisin itse loppuun asti, eli ihan jees tunnelmat, Pyykkö tunnelmoi.
Harjoituksessa olevat joukot on jaettu kahteen osaan. Aliupseerikoulun alokkaat ovat ensimmäiset päivät taisteluvaiheessa, ja lento- sekä viestitekniikkakomppanian alokkaat ampumaharjoitusvaiheessa. Vaiheeseen sisältyy partion hyökkäysammunnan, puolustusammunnan pimeällä ja valoisalla sekä erilaisten räjähteiden laukaisun harjoittelemista.
Kolme alokasta avorivissä etenee ylävalmiudessa kohti vihollisten aluetta kovat piipussa. Yhtäkkiä kaksi kauko-ohjattua peltistä jaster-maalilaitetta nousee kuin tyhjästä osoittamaan vihollista. Napakka tulenavaus, suojautuminen vihollisen tulelta ja peltitaulut kaatuvat. Partionjohtajaa esittävä alokas kysyy ryhmänsä jäseniltä näkyykö vihollisia. Ei näy. Matka jatkuu.
Vaikka lämpötila lipui lähelle kahtaakymmentä pakkasastetta ja hengitys huurustui, ei varusmiesten motivaatio kadonnut.
Tilanteen päätyttyä partionjohtajana toiminut alokas Topi Tiainen on tyytyväinen suoritukseensa, varsinkin jos ottaa huomioon, että kyseessä oli hänen sotilasuransa toinen hyökkäysammunta.
– Ammunnat meni tosi hyvin ja oli hauskaa. Sain palautetta, että olisi pitänyt olla enemmän maan tasalla ja etsiä suojaa, Tiainen kommentoi suoritustaan.
Alokkaat Samuli Tervo ja Atte Pöyry ovat jo ehtineet ampua molemmat kerrat hyökkäysharjoituksessa. Heidän saamansa palaute myötäilee myös Tiaisen saamaa palautetta, pitäisi löytää enemmän suojaa maastosta.
– Ihan hyvin se silti meni. Osumatarkkuus oli hyvä, Pöyry toteaa.
– Hyvillä mielin lähdettiin ampumaan, pääsi vähän sykkimään. Sitten äkkiä lämpöiseen telttaan, Tervo jatkaa.
– Näistä jää paras mahdollinen fiilis, upseerikokelas Mika Vaheri kommentoi sotilaspoliisien rakennetun alueen taisteluharjoituksen jälkeen.
Vaikka ampumaharjoittelu koskee lähinnä alokkaita, ovat sotilaspoliisikomppanian ryhmänjohtajat päässeet myös harjoittelemaan taistelua rakennetulla alueella. Harjoituksessa sotilaspoliisit etenevät ryhmänä alueella, jossa nousee jaster-maalilaitteita kuvaamaan vihollisia ja pyrkivät valloittamaan kolme rakennusta yksitellen.
Sotilaspoliisikomppaniassa upseerikokelaana palvelevan Mika Vaherin mielestä rakennetun alueen taistelut kovilla panoksilla ovat parhaimpia hetkiä, joita palvelusaikana voi kokea.
Ensimmäistä kertaa ammun kunnollisella rakennetulla alueella. Viime kerralla ampumaharjoituksessa oli vain pieni oviaukko, mutta tämä on ihan erilaista, kun on monta rakennusta ja ovea, Vaheri iloitsee.
Harjoitus vastasi Vaherin odotuksia täysin, mutta osasi myös yllättää. Tehtävän monimutkaisuus, johtamisen paljous ja sen suunnittelu sai Vaherin ymmälleen.
– Kyllähän se loppujen lopuksi hyvin meni. Tietysti vähän oli sähläystä, kun on ulkopuolisia katselemassa toimintaa. Mutta täysin voi olla tyytyväinen, Vaheri pohtii suoritustaan.
Hyökkäysammunoista alokkaat saivat positiivista palautetta tulenavauksen räväkkyydestä.
Pimeän laskeuduttua valmistautuvat alokkaat puolustusammuntoihin. Alokas Joona Manninen kertoo ampuvansa ensimmäistä kertaa pimeässä ja epäilee sen olevan hyvin erilaista kuin valoisalla.
– Voi olla vähän vaikeampaa osua sinne minne haluaa, mutta hyvillä mielin lähden yrittämään, Manninen valaisee.
Ammunnat alkavat ja valoraketti ammutaan taivaalle valaisemaan taistelutannerta. Punaiset valojuovat viilettävät ilmojen halki luotien lähtiessä rynnäkkökiväärin piipusta kohti peltisiö maalitauluja. Ryhmänjohtajan käskyt ja kysymykset alokkaille kaikuvat pimeässä juoksuhaudassa. Lopulta harjoitus päättyy, vihollinen on nujerrettu.
– Kaikki vetivät hyvin, ja ohjeet, joita huusin menivät perille. Kaiken kaikkiaan nappisuoritus, niin kuin pitikin, alikersantti Jere Taplas kuvailee johtamansa joukon suoritusta.
Lääkintäaliupseerina palveleva Taplas kertoo, että ampuu nyt ensimmäistä kertaa pimeässä. Johtamistakaan hän ei ole päässyt paljoa harjoittelemaan, joten yhden harjoituksen aikana tuli ikään kuin kaksi saavutusta kerralla.
– Tuossa huomasi, mitä on oppinut, ja pääsi käyttämään sitä. Kaikin puolin oli todella siistiä ja paljon parempaa kuin mitä odotin. Ajattelin tämän olevan tylsää, että ammuttaisiin pimeässä tauluja ja istuttaisiin kylmän poteron pohjalla. Mutta oli makeeta, kun pääsi sykkimään ja sai kunnon taistelukiiman päälle, Taplas naurahtaa.
Uuden päivän sarastaessa alokkaat valmistautuvat vaihtamaan osiaan taisteluvaiheesta ampumavaiheeseen, ja päinvastoin. Ampumavaiheessa koettiin erilaisia ammuntoja ja taisteluvaiheessa tilanteenmukaista toimintaa, poteron kaivamista ja öisiä hälytyksiä. Tunnelmat taisteluvaiheeseen siirtyvillä on sekavanlaiset. Mennyt ampumavaihe on ollut kaikista kivaa, mutta tuleva taisteluvaihe hieman jännittää. Alokas Laura Hämäläisen mukaan harjoitus on mennyt hyvin tähän asti.
– Mutta kohta on taistelujakso, niin ei enää mene niin hyvin, Hämäläinen vitsailee.
Myös alokas Joel Salonen on samoilla linjoilla. Ampumavaiheessa ei ole ollut mitään moitittavaa, mutta taisteluvaihe tuntuu siltä, että siinä saattaa olla.
– Lähdemme nyt vähän haistelemaan, että mitä tulee vastaan. Luultavasti paljon hälytyksiä luvassa, Salonen pohtii.
Kun molemmat alokkaat pohtivat, mikä oli parasta ampumavaiheessa, nostavat molemmat samat ammunnat: partion hyökkäysammunnat.
– Partion hyökkäysammunnat oli tosi hauskat, kun pääsi vähän syöksymään ja ampumaan kovilla, Salonen kuvailee.
Alokas Hämäläinen kertoo myös odottavansa taisteluvaihetta hyvillä mielin.
– Taisteluvaiheelta odotan, että näkee miten se oikeasti tapahtuu kokonaisuutena. Hyvillä mielin lähden. Pakko lähteä hyvillä, muuten hajottaa. Nyt lähdetään sillä, että ei hajota, Hämäläinen sanoo, nostaa repun selkään ja suuntaa muiden perään kohti taisteluita.
