Superjulkkis Venäjällä on Suomesta ylpeä

Ville Haapasalo suunnitteli Pietariin kiertokävelyä: sen aikana kierrettäisiin kaikki yhdeksän paikkaa, joissa Haapasalo hakattiin vuonna 1992. Vastoinkäymisistä huolimatta ­– tai niiden vuoksi – elokuvatähti haluaa kitkeä ihmisten ennakkoluuloja.

Odotamme valokuvaajan kanssa näyttelijä Ville Haapasaloa. Tarkoituksena on keskustella Suomesta ja Venäjästä saunomisen ohessa. Haastattelun miljöö on perinteisen suomalainen: olemme Kajanuksen saunalla Upinniemen varuskunnassa.

Haapasalo on juttukaveriksi oikea henkilö: hän on julkisuuden henkilö yli 150 miljoonan asukkaan Venäjällä. Suomessa hän on niittänyt mainetta matkaohjelmilla. Haapasalo lähti 1990-luvun vaihteessa romahtamassa olevaan Neuvostoliitton opiskelemaan teatteria, ilman venäjän kielen taitoa. Opiskelukaupunki Leningrad muuttui nopeasti Pietariksi. Kohteeksi hän olisi voinut valita helpommankin maan.

– Monet kasvavat pojasta mieheksi armeijassa, minä Neuvostoliitossa, Haapasalo naurahtaa.

Haapasalon nuoruusvuodet sekavassa itänaapurissa sisältävät erikoisia ja vaarallisia sattumuksia. Vuonna 1992 hänet hakattiin Pietarissa yhdeksän kertaa ja ryöstettiin yhtä monesti. Maa oli Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kaaoksessa ja ulkomaalaisena Haapasalo joutui usein huomion kohteeksi. Se, uskooko kokemusten Venäjästä olevan totta, on lukijan vastuulla. Haapasalo ei välitä siitä, uskovatko ihmiset hänen kertomuksiaan. Hän vannoo tarinoiden olevan totistinta totta.

– Joku vuosi sitten aprillipäivänä Venäjän ulkoministeriön numerossa vastasi nauhoite: jos halusi venäjänkielistä palvelua, piti painaa numero yksi. Jos halusi Venäjän puuttuvan soittajan kotimaan vaaleihin, piti painaa kaksi, Haapasalo nauraa.

Ennakkoluulojen Haapasalo on huomannut olevan syvällä suomalaisten mielissä. Koko uransa ajan hän on esiintynyt suomalaisissa ja venäläisissä elokuvissa. Hän on elänyt molempien maiden puristuksessa.

– Joka päivä Venäjän media soittaa ja kysyy, mitä teille siellä Euroopassa kuuluu. Samalla Suomen lehdet soittelevat ja kysyvät, miten Venäjällä tällä hetkellä menee, Haapasalo taustoittaa.

Hän pitää tärkeänä kertoa ihmisille, mitä naapurimaahan kuuluu, mutta ei koe tekemiään asioita velvollisuudeksi. Televisiokameroiden kanssa Haapasalo on kiertänyt Venäjän eri kolkkia ja myöhemmin mukaan ovat tulleet niin Kaukasus kuin Yhdysvallat. Häntä kiehtovat keskustelut eri uskontokuntien kanssa, vaikka ei koe itseään kovin uskonnolliseksi henkilöksi. Näitä kokemuksia hän haluaa kertoa suomalaisille.

– Rasismi tulee siitä, että emme tunne toisia kansoja ja kulttuureja.

Haapasalo myös paljastaa, että hän haluaisi tehdä matkailuohjelman Afrikasta jonain päivänä.

– Vauhtia hidastaa se, että en osaa yhtäkään alueen alkuperäisistä kielistä, hymähtää Haapasalo.

Miten me suomalaiset sitten näemme itsemme? Viime maaliskuussa julkaistun YK:n raportin perusteella Suomi on maailman onnellisin maa. Kaikki kansalaiset eivät allekirjoittaneet raportin lopputuotosta. Haapasalon mielestä perspektiiviä pitää uskaltaa muuttaa ja tarkastella koko maailmaa. Silloin esille nousevat niin oman kotimaan vahvuudet kuin heikkoudetkin.

– Kun kuvauskeikalla on asunut hetken aikaa jurtassa ja syönyt jotain hemmetin murmelia, Suomea osaa arvostaa ihan eri tavalla, hän virnuilee.

Monia suomalaisia tuotteita markkinoidaan Venäjälle ja kauppa käy kiristyneistä kauppasuhteista huolimatta. Haapasalo on ollut auttamassa yrityksiä Venäjän viennin käynnistämisessä.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on nimittänyt Haapasalon Venäjän valtiontaiteilijaksi. Vaikka Haapasalo tuntee Venäjän eliitin, hän on voimakkaasti tavallisten ihmisten puolella. Kaikki ei mene aina hyvin ja ongelmia piisaa, mutta matkaohjelmissa Haapasalo haluaa löytää positiivisen näkökulman arjen harmaudesta huolimatta.

– Venäjällä ja Suomessa tavallisia jamppoja kiinnostavat täsmälleen samat asiat farkkujen ostamisesta kahvin juomiseen.

Haapasalo alleviivaa, että tavalliset ihmiset eivät halua mitään konfliktia mihinkään päin maailmaa. Siksi hän puhuu toisten ymmärtämisen ja aidon yhteiselon puolesta. Haapasalon mielestä kaikkeen informaatioon pitää suhtautua varauksella.

– Eihän me suomalaiset kuulla usein tavallisten venäläisten ihmisten ajatuksia. Monessa paikassa kuullaan vain se valtiollinen paatos, joka tulee virkakoneistosta, Haapasalo huomauttaa.

 

Näköislehdet