Sukupuoleton ja tasa-arvoinen varusmies

Ennen omaa palvelustani kävin tutustumassa inttielämään MPK:n järjestämällä viikonloppukurssilla. Kirpeässä syyskuun illassa tähtitaivaan alla nuotiomakkaran äärellä jo reserviin siirtyneet naiset kertoivat kokemuksiaan valtion vihreistä.

Kurssimme käytännön toiminnasta vastannut kertoi, että erään raskaan metsäharjoituksen jälkeen reserviupseerikurssilla pojat olivat viikon yhteiselon jälkeen tajunneet hänen olevan nainen. Nykyinen vänrikki reservissä oli tehnyt parhaansa joukkueen eteen ja sitä arvostettiin.

Oma palvelukseni on sujunut tasa-arvoasioissa mallikkaasti, enkä usko sen johtuvan pelkästään paksusta nahastani. Olen yrittänyt tehdä asiat niin, että en joutuisi itselleni epäedullisiin tilanteihin. Kaikilla ei kuitenkaan ole omasta palveluksestaan pelkästään positiivisia kokemuksia kanssataistelijoista.

Tieto puolustusvoimien ja Tampereen yliopiston yhteisestä tutkimuksesta vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten tasa-arvokokemuksista on tervetullut. Edellinen neljä vuotta vanha tutkimus kertoi, että epäasiallista käytöstä ilmoittivat kokeneensa naisista lähes puolet ja miehistä kolmannes.

Asepalvelukseen tullessa nuori on hyvin haavoituva siirtyessään täysin tuntemattomaan maailmaan.

Kiusaaminen on inhottava osa ihmisluonnetta ja jokainen kokee sen eri tavalla. Suomalaisen peruskoulun pitäisi jo opettaa koululaisille, miten jokaisen kanssa tullaan toimeen. Asepalveluksessa viimeistään luulisi tulevan selväksi varusmiehille, että vaikka kaikista ei pidä, annettavat tehtävät on pystyttävä suorittamaan hyvin yhdessä.

Laura Revon väitöskirjasta ilmenee, että yli kolmannes vanhemmista ajattelee, että on luonnollista, etteivät kaikki lapset pääsee leikkeihin mukaan.

Jos vanhemmat hyväksyvät tälläisen, miten ajatusmalli voi muuttua kasvamisen myötä sallivammaksi?

Kiusaaminen on psykologian professori Christina Salmivallin mukaan vain harvoin selkeää ja helposti ulkopuolelta nähtävää. Hän näkee kiusaamisen olevan pieniä yksittäisiä tekoja, jotka kohdistuvat yhteen ihmiseen. Nauraminen, naljailu ja ulkopuolelle jättäminen sekä tiedostava katse voi loukata toista. Kiusatun ympärille rakentuu näkymätön muuri. Jos sama henkilö joutuu tällaiseen tilanteeseen usein, voidaan puhua kiusaamisesta.

Veljeni entinen koulukaveri joutui syrjinnän ja naljailun kohteeksi varusmiespalvelusaikanaan. Ennen niin reipas ja iloinen ihminen muuttui ryhdittömäksi sekä araksi, jopa lomillaan. Kesti pitkään ennen kuin sama iloinen nuori mies löytyi palveluksen jälkeen.

Helsingin Sanomien artikkelissa erikoissuunnittelija Esa Jantunen Pääesikunnan koulutusosastolta kertoi, että useimmissa tapauksissa pitää sattua jotain vakavampaa, että varusmiehet kertovat kokemastaan huonosta kohtelusta eteenpäin.

Kiusaamisesta puhuttaessa on hyvin helppo muistaa omaa uhriuttaan. Myönnän itsekin, että yritän unhoittaa hetkiä, joilloin olen itse puhunut vähän liian kovaa selän takana tai etsinyt taisteluparin mahdollisimman läheltä, jotta ei tarvitsisi joutua joukkueen töhöimmän pariksi.

Revon mukaan on tyypillistä, että aikuiset etsivät syyllisiä. Olisiko mahdollista, että muuttumalla itse suvaitsevammaksi ei tarvitsisi enää tuleville sukupolville erikseen painottaa, että jokainen on tärkeä ja arvokas.