Sotilastapaturmalaki jaettiin kahtia

Uusi laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta ei enää edellytä sairauden pahenemista olennaisesti, jotta paheneminen voisi tulla korvattavaksi. Korvausetuudet säilyvät pääosin samansuuruisina.

Vuodenvaihteessa sotilastapaturmalaista luovuttiin ja sen tilalle tuli kaksi uutta lakia, jotka ovat laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta, sekä laki tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä. Aiempi sotilastapaturmalaki oli peräisin vuodelta 1991, ja se koski niin asevelvollisia kuin kriisinhallintatehtäviin osallistuvia. Kumpaakin uutta lakia sovelletaan sellaisten tapaturmien ja palvelussairauksien korvaamiseen, jotka ovat sattuneet 1.1.2017 jälkeen.

Laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta koskee maanpuolustusvelvollisuutta suorittavia varusmiehiä, reserviläisiä, siviilipalvelusmiehiä, vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia naisia, sotilasvirkaan johtavassa koulutuksessa olevia sekä eräitä vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintoihin osallistuvia henkilöitä.

Valtiokonttorin lakiasiainpäällikkö Pekka Syrjänen kertoo, että uusi laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta on sisällöltään selkeämpi. Aiemman sotilastapaturmalain kanssa tapahtui Syrjäsen mukaan tulkintavaikeuksia tiettyjen asioiden osalta.

– Tämän lisäksi kun oli ollut vanha laki vuodesta 1991 saakka, niin tietynlainen oma käytäntönsä korvauksissa oli ehtinyt muodostua. Sellaisen purkaminen ilman uutta säädöstä on aina jossain määrin vaikeaa, Syrjänen toteaa.

Sotilastapaturmalain jakaminen kahdeksi uudeksi laiksi lähti Syrjäsen mukaan varsinaisesti Valtiokonttorin aloitteesta.

– Valtiokonttori valmisteli lakia yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, jonka vastuulla ovat tapaturma-asiat ylipäätänsä. Lisäksi Valtiokonttorin yhteydessä toimivan sotilastapaturma-asiain neuvottelukunnan mielipiteitä kuunneltiin ja sitä informoitiin, Syrjänen kertoo.

 

Syrjänen näkee, että korvausetuuksien osalta uusi laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta on hyvin samankaltainen aiemman sotilastapaturmalain kanssa.

– Korvaussäädökset tulevat pääosin työtapaturma- ja ammattitautilaista, kuten oli aiemminkin, Syrjänen kertoo.

Asevelvollisten kannalta laki on silti Syrjäsen mielestä parempi muutamalla tavalla. Yksi on se, että aikaisempien sairauksien pahenemiselta ei edellytetä, että pahentuminen tulkittaisiin olennaiseksi.

– Mikä tahansa paheneminen kelpaa, jolloin ei tule myöskään erimielisyyksiä sen suhteen, onko pahentuminen olennaista vai ei, Syrjänen sanoo.

Lisäksi Syrjäsen mukaan uudessa järjestelmässä tapaturma- ja perhe-eläkkeen perusteena käytettävän vuosityöansion vähimmäismäärä on työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vähimmäisvuosityöansion kolminkertainen määrä, siinä missä se aiemmin oli kaksinkertainen.

– Asevelvollisen vuosiansiot eivät tuppaa kovin suuria olemaan ennen intin käyntiä. Tämä epäkohta purettiin nyt ja myös ihan aiheestakin, Syrjänen toteaa.

Syrjänen näkee positiivisena myös sen, että palveluspaikan on lähetettävä Valtiokonttorille ilmoitus tapaturmasta heti, kun on selvillä, että vahingosta voi aiheutua palveluksen jälkeistä korvattavaa vammaa.

– Jos ilmoitukset lähetetään vasta palveluksen päättyessä, ne tulevat kertarysäyksellä Valtiokonttoriin ja ottavat aikansa. Jos ilmoitus tulee aiemmin, niin pystymme jo tekemään alkuselvitystä, vaikka korvausturva lähteekin kulkemaan vasta palveluksen päättyessä, Syrjänen sanoo.

 

Vanhaan sotilastapaturmalakiin liittyi Syrjäsen mukaan muutama epäkohta, joiden takia kriisinhallintahenkilöstölle haluttiin luoda kokonaan oma lakinsa.

– Puolustusministeriön ja puolustusvoimien suunnalta painotettiin paljon sitä, että kriisinhallintaolosuhteet ovat nykyisin huomattavan vaarallisia suhteessa siihen, mitä ne olivat vuonna 1991. Toinen syy oli se, että siviilikriisinhallintaan osallistuvan henkilöstön asema haluttiin samalle tasolle sotilaallisen kriisinhallintahenkilöstön kanssa, Syrjänen avaa.

 

Näköislehdet