Sotilasasussa kulkiessaan varusmies on vähemmän yksilö ja enemmän symboli.
Kirjoittaja on kohdannut sotilaspuvussa paljon erilaisia reaktioita.
Moni ei näe sotilasasussa kulkevaa varusmiestä yksilönä. Tuo maastopuvussa kulkeva poika tai tyttö on kuitenkin vain varusmiespalvelusta tai naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittava nuori. Hänellä on omat ajatuksensa ja oma elämänsä, eikä omasta mielestään pyri olemaan mikään symboli.
Tästä syystä on typerää, että joillain ihmisillä on tapana kommentoida omia mielipiteitään varusmiespalveluksesta tai muusta varusmiehille vain sen takia, että he kantavat puolustusvoimien materiaalia. Mehän olemme vain suorittamassa velvollisuuttamme maanpuolustukseen. Ei meillä ole esimerkiksi puolustuspolitiikan tai hävittäjäkauppojen kanssa mitään tekemistä. Voisi siis sanoa, että tällaisissa tilanteissa haukutaan sitä kuuluisaa väärää puuta.
Toisaalta kuitenkin pidän siitä, että sotilasasu syystä tai toisesta madaltaa ihmisten kynnystä tulla puhumaan meille varusmiehille. Jo monta lomamatkaa junassa pelkästään Ruotuväessä palveluksen suorittamisen aikana on kulunut mukavasti toisten ihmisten inttiaikoja muistellen ja esimerkiksi opiskelun ja palveluksen yhdistämistä pohtien kanssamatkustajien kanssa. Tällä tavoin mekin pääsemme purkamaan ainaista tarvettamme puhua intistä ja vain intistä.
Lisäksi tärkeä huomio tähän on se, että kun kaikilla on kasarmilla samanlaiset vaatteet madaltaa se myös kynnystä tutustua toisiin varusmiehiin. Muistan kun jo alokasaikana sotilaskodissa pystyi istumaan mihin pöytään tahansa ja vain alkaa juttelemaan muille ennakolta tuntemattomilla varusmiehille. Esimerkiksi kouluissa tällainen tilanne ei ole mahdollinen, sillä siellä jokainen on yksilö ja yleensä siellä hakeudutaan samanlaisten henkilöiden joukkoon. Tällainen yhtenäisyys mahdollistaa myös ryhmähengen kehittymisen varuskuntien sisällä ja varusmiesten välillä.
Varusmiesten muuttumisesta vähemmän yksilöiksi on siis sekä hyötyä, että haittaa. Vastaisuudessakin minulle saa kyllä tulla junamatkalla juttelemaan omista inttimuistoista ja siitä kuinka ennen oli kaikki rankempaa tai vaikka puhumaan siitä mitä hyötyä intistä on sinulle ollut. Toivoisin kuitenkin, että minua eikä muita loma-asussa taivaltavia varusmiehiä pidetä omien poliittisten ja eettisten näkemysten purkamisen kohteina.
