Petro Salminen / Bastella Media

Sotilaita vai seikkailijoita?

Leila Kauppila

Väitöskirjassaan ”Sotilaita vai seikkailijoita? Varusmiespalveluksen johtajakoulutuksen merkityksiä naisille uran ja johtamisosaamisen kannalta” Heli Häyrynen vastaa kysymyksiin siitä, millaista on hakeutua palvelukseen ja myöhemmin sotilasuralle naisen näkökulmasta.

Millaiset naiset suorittavat varusmiespalveluksen ja miksi?

Ensinnäkin se mikä on poikkeus yleiseen luuloon, on se, että naisia on hyvin monenlaisia. Edes sellaiset naiset jotka lähtevät suorittamaan armeijaa, eivät ole yhdestä puusta veistettyjä. Tekemäni tutkimuksen perusteella löytyi neljä teoreettisesti mallinnettua päätyyppiä, jotka on myös kirjoitettu niin, että ihmisten olisi mahdollisimman helppo ymmärtää ne.

Ensimmäinen on sellaiset henkilöt, jotka selvästi tavoittelevat sotilasuraa. Näissä on mukana myös ne naiset, joille asepalvelus on turvallisuusuran ensimmäinen askel. Eli jos haluaa rajatoimintaan, tullitoimintaan, poliisiksi tai turvallisuusviranomaiseksi, kuuluu tähän ryhmään.

Toinen ryhmä on sellainen, että Suomessa puolustusvoimilla ja asepalveluksen suorittamisella on vielä positiivinen arvo. Asevelvollisuuden suorittaminen nähtiin hyväksyttävänä tapana viettää välivuosi. Meidän nuorilla on aika kova paine siirtyä jatko-opintoihin tai työelämään lukion tai ammatillisen koulutuksen päätyttyä. Jos toiveet esimerkiksi opiskelupaikasta eivät ole täyttyneet, on asepalvelus nähty yhteiskunnan ja lähipiirin hyväksymänä tapana viettää välivuosi.

Kolmas ryhmä naisia ovat niinkutsutut seikkailijat. He eivät ole erityisen kiinnostuneita maanpuolustuksesta tai asepalveluksesta itsessään, vaan haluavat mennä turvallisessa ympäristössä omien fyysisten ja henkisten rajojensa ääriviivoille.

Neljättä ryhmää yhdistää se, että nämä nuoret eivät koe sopivansa perinteiseen, feminiinisen naisen malliin. Tutkimuksessa tämän ryhmän nimi on "Ei mikään prinsessa", ja ryhmän jäsenillä on muun muassa monipuolisia erilaisia sukupuolisia suuntautumisia, monipuolista arvomaailmaa ja tietoisesti tehtävää naisten toiminnallisten mallien rajojen rikkomista.

Osa naisista kuuluu myös useampaan näistä ryhmistä. Esimerkiksi sotilasuraa tavoittelevissa on paljon extreme-henkisiä, eli seikkailu -ryhmän naisia. Luokitellessani ryhmiä ominaisuuksien mukaan, nämä kaksi ryhmää korreloivat. Toinen ryhmä, jonka edustajia sotilasuralle pyrkivien naisten joukossa esiintyi paljon, oli "ei mikään prinsessa", eli naiset joiden tapa elää ja heidän haaveensa työmaalimansta rikkovat edelleen perinteisenä pysyneitä työelämän rajoja.

 
Millaiset naiset hakeutuvat sotilasuralle ja mitä haasteita he kohtaavat?

Ura puolustusvoimien upseerina nähdään kunniallisena ammattina. Siinä on myös selkeitä etenemisvaiheita ja urapolkuja, jotka on visualisoitu ja konkretisoitu melko hyvin puolustusvoimien toimesta.

Tämän ryhmän naiset pystyvät esimerkiksi sanomaan, että heillä on kiinnostusta kansainvälisiin tehtäviin. Suurimmalla osalla tämän ryhmän naisista on myös lähipiirissä kontakti puolustusvoimiin, esimerkiksi upseeri tai puolustusvoimien siviilityöntekijä, jonka kautta on saatu tietoa ja positiivista vaikutusta lähteä sotilasuralle.

Tiedonsaanti alkuvaiheessa on vaikeampaa naisille, koska kutsunnat järjestetään eri tavalla kuin naisten valintatilaisuus. Moni on kertonut, että he eivät alkuvaiheessa ymmärtäneet miten heidän tulee toimia, joten lähtölaukaus on erityyppinen. Osa on myös törmännyt vasta palveluksen aikana sukupuoleen liittyviin stereotypisiin ajattelumalleihin, jotka edelleen vaikuttavat muiden suhtautumiseen palveluksessa oleviin naisiin.

Osa naisista joutuu myös ikäänkuin lunastamaan oman paikkansa joukossa. Osa naisista kokee, että heidän on todistettava osaamistaan tai arvoaan joukkueen sisällä, mutta toisaalta osa miehistäkin kokee näin. Esimerkkinä tästä voisi olla eräs naisvarusmies, joka oli huippusuunnistaja ja kertoi lunastaneensa paikkansa olemalla joukkueen paras suunnistaja.

Yksi naisten kokemista haasteista on myös tilankäyttö, naistentupa saattaa olla toisessa kerroksessa ja näin tieto ei kulje. Se vaikuttaa arjen tekemiseen ja nousi tutkimuksessa esiin varuskunnasta riippumatta ympäri Suomen.

Sotilasuralla varusmiespalveluksen jälkeen mentorointiverkosto on naisilla huomattavasti kevyempi kuin miehillä, joka vaikuttaa läpi koko upseeriuran. Konkreettiset urapolun etenemisen vaiheet, kuten mihin tehtävään hakeutuu missäkin uran vaiheessa, ovat naisille usein haastavampia.

 
Missä tehtävissä naisia tarvitaan ja mitä voisi tehdä helpottaakseen naisten hakeutumista upseerinuralle?

Tarvitsemme naisia monenlaisiin tehtäviin. Ei vain tasa-arvon vuoksi, vaan siksi, että naisilla on omanlaisiaan näkökulmia ja osaamista, jota tarvitaan myös turvallisuusalalla. Esimerkiksi Ulkoministeriöllä on lähes jatkuvasti auki paikkoja naisille erilaisiin kansainvälisiin tehtäviin, koska osaajajoukon on oltava mahdollisimman laaja-alaista ja moninaista. Myös maanpuolustuskorkeakuolussa on tutkittu paljon Shared leadership -ajattelutapaa, jossa halutaan mahdollisimman hyvin käyttää hyödyksi joukkueen osaaminen.

Puolustuvoimat voisi viestinnällisin keinoin yhdessä muiden turvallisuusviranomaisten kanssa visualisoida konkreettisin esimerkein naisten mahdollisia urapolkuja. Vaikka puolustusvoimat virallisesti linjaa, että ei ole erikseen naisten ja miesten urapolkuja, niin jo lähtökohtaisesti hakeutuminen palvelukseen on erilaista.

Näitä uramahdollisuuksia voisi tuoda esiin esimerkiksi erilaisten alumnitarinoiden kautta tai nostamalla julkisuuteen erilaisia uratarinoita puolustusvoimien palveluksessa. Lisäksi esimerkiksi Reserviupseerikurssin käyneiden naisten kokoontumisajot keräsivät muutama vuosi sitten runsaan osallistujamäärän, joten tämänkaltaiselle tapahtumalle on selkeästi tarvetta.

Meidän pitäisi myös saada nuorten naisten ura-ajattelu muuttumaan. Se pohjautuu sosiaalisesta ympäristöstä, sen rakenteista ja arvomaailmasta, joten tämä ei ole pelkästään nuorten naisten asia vaan meidän kaikkien asia. Helposti ajatellaan, että tässä on kyseessä vain naisten ongelma ja heidän on ratkaistava se itse, mutta kyse on myös perheiden ja yhteisöjen, ja sitä kautta yhteiskunnan asiasta.