SATAMAVALMIUS, satamavalmius, ilmauhka on poistunut! Kovaääninen kuulutus halkoo ilmaa hiljaisessa Taalintehtaan satamassa. Laiturissa kiinni oleva miinalaiva Hämeenmaa on yhtä pysähdyksissä kuin sitä ympäröivä loppukesäinen merimaisemakin. Aluksen uumenissa tohinaa kuitenkin riittää: merivoimien tulenkäyttöharjoitus eli Metu-16 on käynnissä kolmatta päivää, ja Hämeenmaa on irtoamassa laiturista hetkenä minä hyvänsä.
Lähtövalmisteluja hoitava laivan miehistö – 28 varusmiestä ja saman verran palkattua henkilökuntaa – kulkee laivan kapeilla käytävillä rivakasti. Aluksen päällikkö, komentajakapteeni Sami Rauhanummi seuraa toimintaa rauhallisena.
– Tänään on jo lastattu laivaan miinoja satamassa, ja merellä luvassa on miinanlaskuharjoitus. Illalla harjoittelemme myös miinanlaskua huoltoalukselta mereen, Rauhanummi kertoo.
Metu-16 on merivoimien vuoden toiseksi suurin kansallinen harjoitus, ja miinalaiva Hämeenmaa on toiminnassa tärkeässä roolissa. Merellä kulkevien lukuisten laivojen sekä harjoitukseen osallistuvan ilmavoimien kaluston myötä monenlainen yhteistyö on miinoittamisen ohella oleellinen osa toimintaa.
– Etenkin miinoittamisessa varusmiehet ovat avainasemassa. Ilman varusmiehiä miinojen käsittelystä, lastauksesta ja itse miinoittamisesta tässä harjoituksessa tuskin tulisi mitään, Rauhanummi toteaa.
Keskusradiossa kuulutetaan jälleen. Luvassa on lounasta puolentoista tunnin kuluttua. Laivakokkeina toimivat varusmiehet ahertavat jo hiki hatussa alakannen kyökissä, jotta aluksen nälkäinen miehistö saadaan ruokittua. Lounaan valmistuessa vapaavuoroa viettävä laivakokki, ylimatruusi Aleksi Tikander soittelee kitaraa messissä, sotilaiden vapaa-ajanviettotilassa.
– Meitä kokkeja on neljä, ja vuorot hoidetaan pareittain. Tänään heräsin viideksi tekemään aamupalaa: laitoimme tarjolle peruspuuron ja -leivän lisäksi kylmäsavulohta, keitettyä kananmunaa ja jogurttia, Tikander kertoo.
Laivakokit pääsevät harjoituksen aikana toimimaan hyvinkin itsenäisesti. Varusmiehet suunnittelevat ruokalistat yleensä viikoksi etukäteen, ja myös sotilaiden toivomukset otetaan huomioon.
– Muun muassa pulled porkia toivotaan aina. Eivät nuo kuitenkaan nirsoja ole: ruoista on tullut paljon kiitosta, Tikander hymähtää mielissään.
LEPOVUOROA viettää myös aluksen taistelukeskusaliupseerina toimiva alikersantti Aleksi Karuluoto. Muutaman tunnin tauko on ansaittu, sillä Karuluodolle harjoitus tarkoittaa tavallista toiminnallisempia palveluspäiviä. Karuluoto toimii aluksen taistelukeskuksessa, jossa hän osallistuu ilmatilannekuvan luomiseen ja tutkassa näkyvien lentokoneiden tunnistamiseen.
– Minun pitää tunnistaa, onko kyseessä vihollinen vai esimerkiksi matkustajakone. Harjoituksessa tässä touhussa on tavallista enemmän actionia. Esimerkiksi aamulla ollessamme satamassa kiinni tuli ilmavaara punainen, kun harjoituksessa vihollisia esittävät lentokoneet olivat lähellä, Karuluoto kertaa.
Laivan muiden varusmiesten tavoin myös Karuluoto toimii jatkuvassa yhteistyössä kantahenkilökunnan kanssa. Tutkassa näkyvät epäilyttävät kohteet raportoidaan välittömästi vieressä istuvalle ammattisotilaalle. Saumattomasti toimiva yhteistyö tekee taistelukeskuksesta ja koko miinalaiva Hämeenmaasta alikersantille selvästi mieluisan palveluspaikan.
– Tämähän on paras paikka palvella! Täällä on pieni, mutta läheinen yhteisö. Kaikki hoitavat omat hommansa, ja yhteistyö pelaa hyvin, Karuluoto kehuu.
Yhteishenki näkyy hiukan ennen lounaan valmistumista myös konkreettisesti aluksen kannella. Vaikka tehtävää riittää, aluksen kantahenkilökunta ja varusmiehet ehtivät järjestyä henkilökohtaiseksi kiikkustuolimuistoksi otettavaa yhteiskuvaa varten. Miehistön yhteishenki paistaa kauas ulapalle asti merisotilaiden poseeratessa reippaina sinisen meren kimmeltäessä taustalla.
OHJUSVENE Porvoo kiitää samaan aikaan Örön linnakesaaren tuntumassa Hangon eteläpuolella. Vinhaa vauhtia merellä liikkuva alus näyttää suureen Hämeenmaahan verrattuna lähes taskukokoiselta, ja tunnelma on sisälläkin tiivis. Porvoon hiukan yli 20 hengen miehistön rutiinin huomaa kuitenkin jo ensisilmäyksellä – ahtaat oviluukut ja jyrkät rappuset eivät tuota minkäänlaisia ongelmia.
Aluksen merisotilaiden toimintaa ohjaavat keskusradiosta kuulutettavat valmiudet. Välillä sotilaiden on oltava täydessä taisteluvalmiudessa, välillä osa miehistöstä voi siirtyä vaikkapa hytteihin lepäämään. Veneen messi toimii taukopaikan ohella ajoittain pukuhuoneena, jossa miehistö vaihtaa vaihtuvien valmiuksien mukaisesti taistelu- ja muita tarpeellisia varusteita päälle ja pois päältä. Silloin tällöin sotilaat siirtyvät kiireisesti ulkokannelle harjoittelemaan, kunnes palaavat messiin hikinorot otsilla valuen.
Vaikka ylikersantti Jussi Tikkanen onkin ennen kaikkea Porvoon ensimmäinen viestialiupseeri, osallistuu hän eri valmiuksien mukaisesti toimintaan muuallakin kuin viestilaitteiden äärellä.
– Taisteluhälytyksen aikana toimin esimerkiksi konekiväärimiehenä tai maalinosoittajana. Jokainen aluksen sotilas hallitsee monta osa-aluetta, Tikkanen kertoo.
VIESTIALIUPSEERIN tehtävä on Porvoon toiminnan kannalta oleellinen. Tikkasen ja hänen kollegoidensa vastuulla ovat niin tavalliset puhelinyhteydet kuin salaiset viestiyhteydetkin. Metu-16-harjoituksessa on pidettävä yllä yhteyksiä isoon osastolliseen ilma- ja pinta-aluksia, mikä tekee viestitehtävien hoitamisesta hieman tavallista hektisempää.
– Vastaan harjoituksessa muun muassa siitä, että oikeat taajuudet ovat käskettäessä päällä, ja hoidan viestiliikennettä. Harjoituksen johtoporras saattaa lähettää esimerkiksi kauttani viestin aluksen päällikölle. Minä vastaanotan viestin, käsittelen ja välitän sen eteenpäin, Tikkanen selventää.
KUULUTUS keskeyttää Tikkasen puheen. Miehistö alkaa nopeasti valmistautumaan ohjuslaukaisuharjoitukseen. Risujen ja männynkäpyjen on syytä pysytellä pois tieltä, kun sotilaat juoksevat täydessä taisteluvarustuksessa kohti veneen kokkaa. Pikaisen laukaisuharjoittelun jälkeen koko miehistö syöksyy takaisin sisään.
Vaikka taivas on täysin pilvetön, rankkasade alkaa piiskata veneen kantta. Alus kastelee itse itsensä, jotta ohjuksen tositilanteessa jälkeensä jättämä ruuti ei aiheuttaisi tulipaloja. Vihmovan vedentulon lakattua aluksen ainoa paikalla oleva varusmies, alikersantti Tatu Raatikainen siirtyy takaisin kannelle maaliosoitinpistoolin ääreen.
– Normaalisti meitä varusmiehiä on yhteensä neljä, mutta muut ovat tällä hetkellä lomalla. Kyllä täällä seuraa silti riittää. Meidän ja kantahenkilökunnan välillä ei ole kovin tiukkaa hierarkiaa, Raatikainen kertoo ja vilkaisee vieressä seisovaa, täsmälleen samaa tehtävää parhaillaan suorittavaa ylikersanttia.
Maaliosoitinpistoolia käytetään nimensä mukaisesti pinta- ja ilmamaalien osoittamiseen. Yhteistyö aluksen taistelukeskuksen kanssa on oltava saumatonta, ja Raatikaisen tulee kyetä kertomaan keskukseen kohteen suunta sekä tarvittaessa osoittamaan sitä maaliosoitinpistoolilla.
TEHTÄVÄT hoituvat osaavin ottein, vaikka aiempaa laivakokemusta Raatikaisella on niukasti.
– En tiennyt merenkulusta mitään ennen palvelusta. Alun perin ajattelin, että minusta tulee puolen vuoden viestimies. Myöhemmin kiinnostus heräsi kuitenkin laivahommiin, ja lopulta löysin itseni täältä, Raatikainen muistelee naurahtaen.
Muiden sotilaiden tavoin myös aluksen varusmiehet hallitsevat useita tehtäviä. Harjoituksen kolmantena päivänä Raatikainen on herännyt jo aamuyöllä kahdeksi päivystämään viestiliikennettä, ja myös tutkan käyttö on tullut varusmiesaikana tutuksi. Monipuolinen laivapalvelus maistuu Raatikaiselle – kunhan sää pysyy hyvänä.
– Kyllä on siistiä olla merellä, paitsi kun on huono keli. Pahimmillaan olen ollut suurinpiirtein neljän metrin aallokossa, ja tämä ohjusvenehän on kuuluisa keikkumisestaan, Raatikainen kertoo.
Alikersantti jää tähystämään maaliosoitinpistoolin äärelle, ja aluksen sisäkäytävällä ryhdytään perkaamaan ohjuslaukaisuharjoitusta. Varusteita riisuessa joku huikkaa suorituksen onnistuneen hyvin, ja muutama muu nyökyttelee. Pian keskusradio kuuluttaa valmiutta laskettavan, ja vapaavuoroa viettävä miehistö alkaa ottaa selvästi rennommin.
On elokuvahetken aika: veneen messin valot sammutetaan ja DVD-soittimeen syötetään Christian Balen tähdittämä draamaelokuva Fighter. Päivälliseksi tarjoiltava kanapizza täydentää sotilaiden raukeuden. Pieni lepohetki on pitkän ja toiminnantäyteisen päivän myötä ansaittu.