Salaista siviilitiedustelua sota-ajan Suomessa

Anna Kortelaisen näyttely Mieliala – Helsinki 1939-1945 avaa portit mielialatiedustelun mystiseen maailmaan.

Toisen maailmansodan aikana Helsingissä kuohui. Kotirintamalla odoteltiin kuumeisesti uutisia sodan räiskeessä sinnittelevistä läheisistä. Taideteoksia sekä muita arvokkaita esineitä evakuoitiin maalaiskuntiin ja moni helsinkiläinen seurasi perässä. Kaupunkeihin jääneet ihmiset koittivat jatkaa elämäänsä sodasta huolimatta, mutta rintaman tapahtumat ja epävarmuus tulevaisuudesta painoivat monen mieltä.

Siviiliväestön mieliala sekä ajatukset vaikuttivat myös rintamalla taistelevan armeijan toimintaan. Tiedon ymmärsi myös silloinen sotajohto, joka päätti tehdä jotain ennenkuulumatonta. Helsinkiin perustettiin huippusalainen tiedusteluyksikkö, jonka tarkoitus oli kerätä tietoa kotirintaman mielialasta, huhupuheista sekä toisinajattelijoista. Virkamiesten suorittamasta tiedustelusta poiketen tietoa hankkimaan värvättiin tavallisia ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Tiedustelutoiminta pysyi salaisena niin sotavuosien aikana, kuin sen jälkeenkin. Näihin päiviin asti ulottunut salassapito iski innostuksen kipinän taidehistorioitsija Anna Kortelaiseen.

– Halusin jo kymmenen vuotta sitten tehdä näyttelyn Helsingin sota-ajasta. Kuullessani mielialatiedustelusta ja siihen liittyvästä salailusta palaset ikään kuin loksahtivat kohdalleen, kertoo Kortelainen.

Kortelaisen kuratoima näyttely Mieliala – Helsinki 1939-1945 on tällä hetkellä esillä Hakasalmen huvilassa sekä HAM Tennispalatsissa. Näyttelyssä on esillä sota-ajan taideteoksia, valokuvia pommitusten kurittamasta Helsingistä sekä mielialatiedustelun keräämiä raportteja.

Sota-aikana tiedustelun värväämiä ihmisiä toimi ympäri Suomen noin 18 000. Järjestelmän erikoispiirtenä oli sen ympärille kudottu salamyhkäisyyden verkko. Kortelaisen mukaan toimintaan värvätyt siviilit eivät tienneet tarkkaan, mille organisaatiolle tietoja välittivät.

– Monet varmasti luulivat soitelleensa Valtiolliseen poliisiin eli Valpoon. Valtiollisen poliisin jouduttua sodan jälkeen kommunistien haltuun ei varmasti tehnyt mieli kertoa soittaneensa tällaisia puheluita, Kortelainen pohtii.

Syksyllä 1944 pidetyssä suljetussa tilaisuudessa mielialatiedustelun päämajassa toimineet palkatut työntekijät sopivat keskenään pitävänsä suunsa supussa hamaan tappiin asti.

– Siksi tiedustelu pysyi niin pitkään salassa. Se oli kaiken avain, Kortelainen kertoo.

Sodan päätyttyä mielialaraporttien ja tuhansien henkilötietojen ei haluttu joutuvan vääriin käsiin. Kasoittain raportteja ja muita papereita kuljetettiin Kallion yhteiskoulun pannuhuoneeseen poltettavaksi. Yhteiskoulun silloinen rehtori Martti Ruutu tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin. Hän ymmärsi aineiston arvon jälkipolville ja päätti säästää osan raporteista. Paperit kuljetettiin Ruudun vanhempien kesähuvilalle, josta ne luovutettiin myöhemmin Kansallisarkistolle. Paperit lepäsivät Kansallisarkiston syövereissä vuosia, kunnes Anna Kortelainen keksi kaivaa ne esille näyttelyään varten.

Idea näyttelyyn syntyi Kortelaisen lukiessa artikkelia, jossa mainittiin ohimennen sekä rintamalla että siivilien parissa tehty tiedustelu.

– Edesmennyt isäni oli todella kiinnostunut tiedustelusta ja olen huomannut myös itsessäni samoja piirteitä, nauraa Kortelainen taustoittaessaan näyttelyn syntyyn vaikuttaneita tapahtumia.

Kortelaisen kiinnostuksen heräämiseen vaikutti mielialatiedustelun merkittävä eroavaisuus muusta tiedonkalastelusta. Tavallisesti tiedonhankinnan hoitivat viranomaiset, mutta tässä tapauksessa työn olivat tehneet tavalliset ihmiset. Hän hankki tutkimusluvan ja pääsi käsiksi salaiseksi määritettyyn aineistoon.

– Tajusin, että isovanhempieni sukupolvi on ollut mukana tässä tiedustelussa, Kortelainen huudahtaa. Hänen mukaansa edes sota-ajan ihmiset eivät olleet perillä keskuudessaan tapahtuneesta tiedustelusta. Siitä tiesivät ainostaan järjestön salaisissa konttoreissa työskennelleet ihmiset ja heidät voi laskea kymmenissä. Kortelainen selittää ymmärtäneensä, että hänellä oli mahdollisuus saada tietoa asiasta, josta kukaan ei tiennyt juuri mitään.

– Se että voi tietää enemmän kuin ajassa elänyt ihminen on suorastaan huumaavaa ajatus, hehkuttaa Kortelainen.

Ainoa ehto aineistoon tutustumiselle oli Kortelaisen mukaan se, ettei hän paljastaisi kentällä toimineiden ihmisten nimiä.

Helsingin kaupunginmuseon ja HAM Tennispalatsin yhteistyössä toteuttama näyttely antaa äänen tavallisille helsinkiläisille. Se paljastaa ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle tuntemattoman sodan ajan salaisuuden ja esittelee kaupunkilaiselämää pommitusten keskellä.

– Helsinkiläiset saavat itse kertoa näkökulmansa. Tämä on se punainen lanka.