Rintamasuunta morsiameen – PÄIN!
Sotilashäissä yhdistetään näyttäviä sotilaallisia perinteitä kirkolliseen toimitukseen. Miekat kalisivat ja lasit särkyivät kun Niko ja Taisia Kivelä rengastivat toisensa.
Kahdeksan merikadettia kävelee parijonossa Suomenlinnan kirkon ovesta sisään ja asettuu vastakkain lepoon seisomaan käytävälle. Kiiltävät miekat lepäävät sotilaiden olkapäillä. Yhtäkkiä Mendelssohnin häämarssi alkaa soida, kadetit ottavat asennon ja kääntävät rintamasuuntansa kirkon ovelle päin – morsian on saapunut.
Sotilashäät on poikkeuksellinen juhla, jossa yhdistetään sotilaalliset perinteet kirkolliseen toimitukseen. Seremonia on lähtöisin kadettihäistä, josta se on levinnyt osaksi koko palkatun sotilashenkilöstön häitä.
Pääesikunnassa palvelevan kenttärovasti Janne Aallon mukaan kyseessä on tilaisuus, jossa pariskunta voi omien mieltymystensä mukaan vaikuttaa juhlan etenemiseen.
– Sotilashäiden järjestäminen ja se, missä laajuudessa perinteitä toteutetaan riippuu täysin vihkiparin toiveista. Lähes kaikilla perinteillä on jokin alkuperäinen käytännön syy. Sen jälkeen ne ovat muodostuneet tavoiksi ja rituaaleiksi, Aalto taustoittaa.
Vastavihityt Taisia ja Niko Kivelä kävelet käsikynkässä ulos kirkosta. Pihalla odottavat Nikon kadettitoverit kalistelevat miekkojaan jännityksen tiivistyessä.
Viimeinen sotilas läpsäisee perinteen mukaisesti Taisian takapuolta hellästi miekallaan hääväen heitellessä riisiä pariskunnan päälle. Seurue kulkee juhlimaan nuorta avioliittoa Suomenlinnan upseerikerholle.
Murskattu lasi sinetöi onnen
Janne Aalto on kirjoittanut sotilashäitä käsittelevän tekstin teokseen Sotilaan pyhät hetket. Hän muistuttaa tekstissään, että tilaisuuteen on löydettävä sopiva tasapaino sotilasperinteiden ja kirkollisen toimituksen välille.
”Uhkakuvana on, että toista elementtiä korostetaan joko huomaamatta tai tarkoituksella liikaa. Tilaisuuden kirkollista luonnetta ja sotilaallisia perinteitä yhdistelemällä on kuitenkin mahdollisuus saada aikaan todella hieno ja mieleenpainuva juhla. – – Sotilasperinteet ovat kirkollisen toimituksen tyylikäs lisä, eivät pääasia.”
Upseerikerhon juhlasali on koristeltu häiden teeman mukaisesti 1950-luvun esineillä: vinyylilevyillä, vanhoilla autoilla sekä jenkkidiner-tyyppisillä servetti- ja pillitelineillä. Sinisen ja punaisen pastellisävyt värittävät harmaata sadepäivää. Alkumaljan jälkeen kadetit murskaavat lasinsa suureen hylsyyn. Toimenpide suoritetaan, jotta kyseisistä laseista ei kenenkään muun onnelle juotaisi. Tilanne on vähällä eskaloitua, kun hääkansa seuraa esimerkkiä ja aloittaa lasien murskaamiseen.
– Älkää kaikki rikkoko laseja, tämä oli vain kadeteille, häiden bestman, kadetti Joona Hartonen hihkaisee huvitusta herättäen.
Tilaisuuden kohokohtia on hääkakun leikkaaminen. Monikerroksisen voikreemillä kuorrutetun porkkanakakun ensimmäinen pala leikataan sulhasen miekalla. Sitä ennen miekka sytytetään tuleen. Tapa mielletään usein desinfiointitoimenpiteeksi, mutta sotilasperinteessä sillä on tärkeämpi merkitys: tarkoituksena on polttaa sulhasen vanhat synnit miekasta pois. Mitä korkeammalla liekillä miekka palaa, sitä suurempia synnit ovat olleet.
Leikkaamisen jälkeen bestman nuolee miekan puhtaaksi. Näin hän saa itselleen sulhasen onnen rippeet omaa tulevaa avioliittoaan varten.
Jännitystä ja ohjelmaa perinteistä
Taisialle ja Merisotakoulussa upseeriksi opiskelevalle Nikolle sotilashäiden järjestäminen oli itsestäänselvyys.
– Se oli looginen ja luonnollinen ratkaisu. Molemmilla on suvussa sotilaita, ja itse opiskelen sotakoulussa. Aluksi pelkäsin, että perinteet tekisivät juhlasta kankean, mutta kävikin päinvastoin, Niko iloitsee.
– Varsinkin heille, jotka eivät tiedä sotilasperinteistä, tilaisuus on aika jännittävä, Taisia komppa.
Pariskunta tapasi toisensa Suomenlinnan jylhillä kallioilla jo lapsina, joten juhlapaikan valinta oli selvä. Merisotakoulun johtajakin antoi hyväksyvän leimansa avioliitolle: perinteen mukaisesti Niko anoi joukko-osastonsa komentajalta kirjallista lupaa avioliittoa varten.
Ennen svengaavaa häävalssia on vielä tärkeän ohjelmanumeron paikka. Niko kävelytetään meren rantaan ja nostetaan nuorten kadettien vahvoille käsivarsille. ”Kivelä mereen!” -huutojen saattelemana sulhanen heitetään Helsingin vesiin.
Taisia on oikeassa: sotilasperinteet saattavat herättää tottumattomassa katsojassa hämmästyksen tunteita. Juhlakansaan kuulunut pikkupoika kysyykin upseeri-isältään, mitä kummaa veteen heittämisellä ajetaan takaa.
Sillä tavalla me onnitellaan toisiamme. Me ollaan kasvettu kai vähän vinoon.
Sotilashääperinteeseen kuuluu sulhasen uitto. Merikadetit heittivät Nikon Suomenlinnan kesäisiin vesiin.
