Reserviupseerikoulussa on erityinen juhlapäivä kaksi kertaa vuodessa. Uuden kurssin ensimmäisenä päivänä varuskunta-alueen täyttää positiivinen energia ja odottava tunnelma. Tuoreen reserviupseerikurssin johtaja, everstiluutnantti Timo Hänninen on tästä erityisen innoissaan.
– Koulu puhkeaa kukkaansa täysin, kun uudet upseerioppilaat tulevat. Henkilöstölle tämä on käsittämättömän tärkeä voimanlähde ja tapa tehdä asioita muuttuu totaalisesti, Hänninen iloitsee.
Keskeistä koulutuksen kehittämisessä on pysyä muun yhteiskunnan matkassa.
– Meidän koulutettavat kuvastavat niitä arvoja, jotka ovat pinnalla muualla yhteiskunnassa. Tämä on erittäin tärkeää, koska silloin sekä Suomen kansan että meidän maanpuolustustahto lähtee samoista lähtökohdista. Meidän tehtävä on koulutuksessa korostaa niitä arvoja, jotka ovat tärkeitä tuleville johtajille, kuten esimerkiksi luotettavuus ja isänmaallisuus. Arvoeriytymistä ei saa syntyä, Hänninen tuumii.
Vaikuttaen niin monen nuoren kehityskaareen kohti siviilielämän johtotehtäviä, on reserviupseerikoulutuksella suuri vastuu myös aselajikoulutuksen lisäksi.
– Reserviupseerikoulun päätehtävä on tuottaa päteviä sodanajan joukkueenjohtajia. RUK:lla on kuitenkin pitkät perinteet ja olemme kouluttaneet jo noin 180 000 reservin upseeria. Tekemisillämme on siis myös iso institutionaalinen merkitys, jota ei tule väheksyä, Hänninen toteaa.
Yhteiskunnan muutoksiin vastaaminen edellyttää konkreettisia toimia. Uusin työkalu näihin haasteisiin on Koulutus 2020 -ohjelma, joka näkyy myös Reserviupseerikoulussa. Toisin kun monesti luullaan, kyseinen ohjelma on jo otettu monelta osin käyttöön.
– Kun Koulutus 2020 -ohjelma julkaistiin, alettiin saman tien ottaa uusia asioita käytäntöön. Varsinainen rakenne muuttuu kurssille 254, jolloin kurssi muun muassa pitenee 16 viikkoiseksi. Isossa mittakaavassa koulutusta on kuitenkin jo kehitetty vuosi vuodelta eteenpäin, Hänninen perustelee. Vasta alkaneella kurssilla 253 isoimmat muutokset koskevat sitä, miten asioita käytännön tasolla harjoitellaan.
– Toimintakykykoulutus on yhä isommassa roolissa. Tämä käsittää toimintakyvyn koko laajuudeltaan, eli fyysisen, henkisen, psyykkisen ja eettisen osa-alueen. Tätä kokonaisuutta pyritään kehittämään Taistelijan mieli ja keho -kokonaisuuksien kautta siltä osin, kun se on mahdollista. Hyvä esimerkki on, kun nyt ensimmäistä kertaa järjestettävänä ryhmäytymispäivänä ryhmäytyminen otetaan osaksi toimintakykykoulutusta, Hänninen esittelee.
Tulevaisuudessa digitalisaation täysmääräinen hyödyntäminen osana koulutusta on yksi isoimmista tavoitteista.
– Rakenteellisten muutosten lisäksi vähintään yhtä tärkeää on kehittää uusia oppimismenetelmiä. Esimerkiksi PV Moodle -alustaa tullaan hyödyntämään isommassa mittakaavassa ja tavoitetilassa simulaattoreita hyödynnetään muun muassa koulutöiden suorittamisessa osana johtajakoulutusta, Hänninen listaa.
Suhde upseerikoulutuksen siviilielämän välillä tulisi heijastella myös toiseen suuntaan. Vallalla oleva arvojen polarisaatio on esimerkiksi yksi valitettava yhteiskunnallinen trendi, joka pahimmillaan johtaa eri ihmisryhmien eristäytymiseen yhä kauemmaksi toisistaan ja aiheuttaa syrjäytymistä. Vastaavaa ilmiötä ei näy varuskunnan porttien sisällä ja esimerkiksi RUK-hengestä on muodostunut jo vakiintunut käsite – kaikki ovat osa isoa yhteistä perhettä.
– Varusmiespalveluksen aikana jokainen oppii elintärkeitä alais- ja ryhmätaitoja. Ensiarvoista on havaita ympärillä olevat ihmiset, sillä joukossa on tavattomasti voimaa ja ongelmaratkaisukykyä. Tästä syystä joukko tulee asettaa oman itsensä edelle. Aina nämä taidot eivät siirry automaattisesti siviilielämän puolelle, Hänninen valittelee.
Yhteisöllisyyden lisäksi koulutuksessa panostetaan tietoisesti myös muihinkin yhteiskunnassa tärkeisiin asioihin.
– Upseerikokelaiden jatkokoulutuksessa yksi tärkeä teema on luoda terve arvoyhteisö, jossa on nollatoleranssi esimerkiksi kiusaamisen ja naisten syrjimisen suhteen. Meillä on tämän suhteen iso vastuu, sillä koulutamme henkilöt, joiden tulisi ratkaista näihin liittyviä ongelmatilanteita. Tavoitteena on avoin ilmapiiri, jossa johtajan on mahdollista yksilöllisesti kohdata yksilö. Kaikesta pelolla johtamisesta tulee päästä eroon, Hänninen painottaa.
Hyvät ideat ideat paperilla eivät vielä itsessään merkitse mitään, sillä mikäli ne eivät tavoita ruohonjuuritason varusmiehiä, ei niistä ole mitään hyötyä. Upseerioppilas Kati Makkonen on palveluksen jatkaja ja täten toista kertaa reserviupseerikurssilla. Tauko varusmiespalveluksesta antaakin hänelle mahdollisuuden vertailla, onko vuodessa havaittavissa mitään muutosta.
– Tämän kurssin aloitus on ollut paljon parempi. Informaatiota yleisistä asioista on saanut paljon enemmän ja kaikki on ollut selkeämpää. RUK-henki on jo havaittavissa, vaikka kaikki ovat uudessa tilanteessa ja uskon, että se tulee vain voimistumaan kurssin edetessä. Lisäksi ryhmäytymispäivä oli erityisen hyvä, Makkonen pohtii.
Varsin merkittävä parannus löytyy naisvarusmiesten asemasta.
– Aikaisemmalla kerralla naisten tupa sijaitsi alemmassa kerroksessa kuin miesten. Nyt erityisesti ryhmäytyminen on ollut paljon helpompaa, kun olemme kirjaimellisesti samalla tasolla. Yleisesti ottaen naiset on otettu erinomaisesti huomioon, eikä sen suhteen ole mitään valittamista, Makkonen kuvailee.
"Kahdeksaan riviin – järjesty!"– käsky kajahtaa ilmaan tasan kello 10:00. Ilmassa aistii jännittyneen ja odottavan tunnelman, kun tuoreet upseerioppilaat seisovat perinteisessä kasirivissä Haminan lämmittävän auringon alla. Tästä alkaisi heidänkin taipaleensa kohti Suomen puolustuskyvyn terävintä kärkeä.
Seesteinen tunnelma kääntyy päälaelleen, kun upseerioppilaita aletaan jakaa uusiin yksikköihinsä. Muovikassit ja tyynyt heiluen upseerioppilaat sompailevat oman komppaniansa muotoon valmistautumaan nimenhuutoa ja yksikköön siirtymistä varten. Kun jo suurin osa uusista kurssilaisista on poistunut päärakennuksen edustalta, kurvaa paikalle Uudenmaan Jääkäriprikaatin bussi. Mattimyöhäiset saavat tyytyä kasirivin sijasta perinteiseen neliriviin, mikä tuskin kuitenkaan latistaa ilmassa olevaa juhlan tuntua.
Uusissa yksiköissään upseerioppilaat ehtivät jättää henkilökohtaiset tavaransa ja komennusvarusteensa tupaan ennen ruokailuun siirtymistä. Tämä onkin mielenkiintoinen osuus, sillä jokainen komppania järjestyy ruokailuun omalla tavallaan. Kun sotilaspoliisit ovat tunnettuja tiukoista 90-asteen käännöksistään, marssii kärkikomppania mahtipontisesti rummun tahtiin halki Josafatin laakson. Kenties tunnetuin tyyli löytyy kuitenkin Kapernaumista, josta pioneerit tallustavat "lohikäärmemarssin" tahtiin kohti muonituskeskuksen antimia.
Ruokailun yhteydessä ensimmäiset myös pääsevät kokeilemaan siipiänsä johtajana. Oppilaspäälliköt ja -johtajat nimittäin vastaavat heti ensimmäisestä päivästä lähtien käytännössä kaikista johtamisvastuista. Tämä onkin yksi reserviupseerikurssin vahvuuksista, sillä vertaisjohtamisen kautta on erittäin arvokasta käytännön johtamiskokemusta rutkasti jaossa.
Illan koittaessa luvassa on varusteiden haku. Oven suulla varusmies saa "sipulisäkin" käteensä ja ensimmäinen tervetuloa Haminaan -tervehdys kuuluu ovella päivystävältä upseerikokelaalta. Kyseessä on varusteiden kuittaamisen lisäksi hieno tilaisuus linjastolla seisoville kouluttajakokelaille tavata kaikki koulutettavansa silmästä silmään ja toivottaa heidät tervetulleiksi hyvässä hengessä jo heti ensimmäisenä päivänä.
Säkin alkaessa pullottaa maksimikapasiteetin saavuttamisen merkiksi, alkaa varsinainen taistelu – via dolorosa, kuten eräs upseerikokelas toteaa. Vaikka säkki luultavasti painaakin enemmän kuin alokaskaudella, ei se siltä näytä. Reippaat upseerioppilaat eivät turhia valittele, vaan tarttuvat tuumasta toimeen. Mikäli säkin paino koituu ylivoimiseksi, apu löytyy läheltä. Vanha sanonta "kaveria ei jätetä" pätee nimittäin taistelussa niin vihollista kuin vaatevuortakin vastaan. Oiva osoitus jo löytyneestä RUK-hengestä on, kun upseerioppilaat kantavat useampaa säkkiä kerrallaan leveässä avorivissä. Joukossa on voimaa.
Kun kaapit ovat kutakuinkin järjestyksessä ja iltapalat nautittu, alkaa ansaittu lepo rankan päivän jälkeen – pidemmältä tulleet upseerioppilaat ovat nimittäin viettäneet aikaisemman yönsä tien päällä bussissa. Tuleva päivä on tärkeä sekä oppilaille että henkilökunnalle, kyseessä on nimittäin ensimmäinen laatuaan oleva ryhmäytymispäivä. Ohjelmat vaihtelevat komppanioittain, mutta pääteemana kaikilla on yhteisöllisyys ja perinteiden kunnioittaminen.
Uusi päivä lähtee kunnolla käyntiin puolen päivän aikaan, kun varsinainen ohjelma alkaa. Esikunta- ja viestikomppanian päivä tulee pitämään sisällään reippaan 10 kilometrin marssin Myllykylän sankarimuistomerkille sekä illalla koko kurssin yhteisen seppeleiden laskun kaatuneiden upseereiden muistolle.
Marssi sujuu hyvässä hengessä: vauhti on rempseä ja etenee rennon puheensorinan siivittämänä. Myllykylään saavuttua päivä jatkuu sotilaspastorin eettisen toimintakyvyn puheenvuoron merkeissä, jonka jälkeen upseerioppilaat siirtyvät laskemaan tuvittain kynttilän sankarimuistomerkin juurelle. Kaunis syyssää on omiaan korostamaan tilaisuuden tunnelmallisuutta. Päivän aikana konkretisoitui, kuinka koulutuksessa panostetaan kaikkiin toimintakyvyn ulottuvuuksiin: fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja eettiseen.
Illan viimeinen ohjelmanumero kruunaa päivän. Koko kurssi on järjestynyt kaatuneiden upseerien muistopatsaan edustalle pimenevässä illassa. Kadulle on kerääntynyt siviileitäkin seuraamaan arvokasta tilaisuutta, kun koulun johtajan puheen saattamana lasketaan seppeleet patsaan jalustalle. Symboliikka on tilaisuudessa voimakasta, kun tulevat upseerit hiljentyvät kunnioittamaan menneiden sukupolvien edeltäjiään. Kun ymmärretään, mitä uhrauksia kyseisestä hetkestä nauttiminen on vaatinut, tajuaa paremmin edessä siintävän 14 viikon taipaleen merkityksen.
