On uuttavuotta edeltävä torstai Parolannummella. Panssariprikaatin panssarihuoltokomppaniassa on tavallista hiljaisempaa, mutta seuraavana maanantaina tuvat alkavat täyttyä uusista alokkaista.
Tuoreet alikersantit Jere Vainio ja Thomas Bebek ovat saaneet alikersantin natsansa toissa perjantaina. Kohta pitäisi vain todistaa olevansa niiden arvoinen.
– Vähän tyhjä olo, ei oikein tiedä mitä odottaa. Hiukan jännittää maanantaina alkava hirveä hässäkkä, Bebek sanoo.
Vainio ja Bebek tulevat viettämään uudenvuoden kasarmilla, sillä he kuuluvat virka-apuosastoon. Myös seuraavana viikonloppuna he eivät lomaile, koska uusi saapumiserä johtajineen pysyttelee ensimmäisen viikonlopun palveluksessa.
Vainio ei usko, että uusien alokkaiden joukossa olisi hänen tuttaviaan.
– Lähden tutustumaan alokkaisiin puhtaalta pöydältä. Varmasti monipuolista porukkaa on tulossa, Vainio arvelee.
Bebekin mukaan ihannetilanne olisi se, että alokkaat olisivat motivoituneita ja ymmärtäisivät, että palvelus on joka tapauksessa suoritettava kunnialla läpi.
– Ei pitäisi tulla takki auki vain laiskottelemaan ja niskuroimaan. Sen sijaan odotan alokkailta oma-alotteisuutta ja tekemisen halua.
Aliupseerikurssin lääkintälinjan käyneet miehet muistelevat päättynyttä aliupseerikurssia hyvänä kokemuksena. Reserviupseerikurssikaan ei olisi kokemuksena kumpaakaan haitannut, mutta sinne tie ei vienyt.
Hyvä varusmiesjohtaja on Vainion mielestä sellainen, joka on paljon tekemisissä alokkaiden kanssa. Tärkeää on toimia alokkaille esimerkkinä olematta vain kaukainen hahmo, joka antaa komentoja.
– Mutta ei voi olla vain mukava kaveri, vaan täytyy osata myös vaatia hyvää suorittamista. Sen ei kuitenkaan pitäisi tapahtua huutamisen ja rankaisun kautta, vaan innostamisen.
Bebekillä on henkilökohtainen mielipide siitä, että pelkkä aliupseerikurssi ei tee hyvää johtajaa, vaikka antaakin siihen hyvät perusteet.
– Se riippuu paljon myös omasta asennoitumisesta. Osa ihmisistä aliupseerikursseilla ei sinne välttämättä ole halunnutkaan, mikä ei ole hyvä ratkaisu, vaan siellä pitäisi olla ihmisiä, joilla on mielenkiintoa johtamiseen, Bebek toteaa.
Vainion mukaan tärkeä tekijä on se, että kursseilla haluaa ottaa kaiken tiedon vastaan.
– Ehkä johtajana voi toimia vähän kyseenalaisesti sen takia, että ei ole kurssilla halunnut oppia kaikkia asioita, Vainio tuumii.
Kun aliupseerikurssi päättyi joulukuussa, alikersantit muuttivat panssarihuoltokomppaniaan kahteen johtajien tupaan. Alokkaat majoittuvat omiin tupiinsa, ja alikersantit tulevat toimimaan alokastupien esimiehinä.
Tyhjät punkat odottavat kumman vaiteliaissa tuvissa uusia vieraitaan. Vainion ja Bebekin pyrkimyksenä on tietty johtaa alokkaita mahdollisimman hyvin.
– Etukäteen olen ajatellut, että aion toimia alokkaiden kanssa paljon ja tutustua heihin, Vainio kertoo tulevasta.
– Usein olen kuullut, että vielä emme ole valmiita johtajia, vaikka aliupseerikurssi on takana. En usko ainakaan vielä olevani valmis, mutta nyt on puoli vuotta aikaa tehdä itsestäni hyvä johtaja, Bebek sanoo.
Vähän matkan päässä, autokomppanian alakerrassa alikersantit puhdistavat aseitaan. Alikersantit Antti Nieminen ja Mikael Meranta ovat hyvillä mielin lähdössä illalla lomille viettämään uuttavuotta.
– Jos siihen vertaa, miltä itsestä tuntui ennen intin aloittamista, on varmasti heilläkin uneton yö edessä, Nieminen arvelee.
Meranta kertoo, että myös alikersantilla itsellään tunnetilana on hermostunut jännitys.
– Jännittää, miten suoriutuu näistä muutamasta ensimmäisestä viikosta ja se voi olla vielä silloin sellaista hakemista. Totta kai olen myös innoissani päästessäni johtajatehtäviin, hän sanoo.
Kulunut viikko on ollut alikersanteille hyvin erilainen aikaisempiin verrattuna. He ovat porukalla vetäneet toisilleen vertaiskoulutuksia, jotka ovat liittyneet esimerkiksi suojanaamarin käyttöön.
Molempien mielestä vertaiskoulutuksen avulla eri taitojen hallinta on parantunut. Jos joku asia ei vielä täysin hanskassa olekaan, sen oppii herkästi itsekin, kun sitä opettaa.
Aseiden eri osat kolisevat toisiinsa, kun alokkaita odottelevat johtajat puhdistelevat aseitaan. Pian kolina tulee olemaan moninkerroin voimakkaampi, kun aseet tehdään tutuiksi uudelle saapumiserälle. Nieminen ja Meranta kertovat alkavan johtajakauden tuovan muistoja mieleen omalta alokasajalta.
– Kun alokastupani esimies esitteli tupaa, mietin että millainenkohan häiskä siinä löntystelee. Tuli ehkä ensin katsottua vähän kirjaa kannen perusteella, loppujen lopuksi hänestä paljastui oikein hyvä esimies, ammattimainen ja luotettava häiskä, Meranta kertoo.
– Itse tapasin ihmisen, joka ensin näytti sellaiselta isolta ja pahalta alikersantilta, mutta ei hän kuitenkaan loppupeleissä niin ikävä kaveri ollutkaan, Nieminen sanoo.
Kun he palaavat kasarmille uudenvuodenpäivän iltana sunnuntaina, he käyvät vielä pääpiirteittäin läpi alokkaiden saapumispäivän. Aamulla ennen alokkaiden tuloa alikersantit käyvät vielä kapteenin kanssa läpi suunnitelmat siitä, kuka tekee mitäkin.
Merannan mukaan oman alkutaipaleen muistelusta on hyötyä omassa suhtautumisessa uusiin alokkaisiin.
– Osaa miettiä vähän alokkaiden näkökulmasta, mitä tuntemuksia he käyvät läpi ja kokevat ensimmäisinä viikkoina.
He eivät halua olla sellaisia johtajia, jotka nipottavat pikkuasioista ja määräilevät liikaa.
– Totta kai pitää olla tietyissä asioissa tarkka, mutta liiallisuuksiin ei pidä mennä. Alokkaille voi tulla sellainen väärä kuva, hän sanoo.
– Että onko tässä mitään järkeä. Auktoriteettia voi käyttää väärin, ja jos johtaja ei omalla esimerkillään näytä mallia, se varmasti tiputtaa arvostusta aika kovasti, Nieminen jatkaa
Lopullinen totuus Niemisen ja Merannan johtamistaidoista paljastuu kuitenkin vasta uusien alokkaiden saapuessa. Paljon he ovat jo miettineet, miten pidetty alikersantti arvostuksensa ansaitsee.
– Tasa-arvoinen, rehellinen, ja mitä näitä adjektiiveja nyt on, Meranta luettelee.
Nieminen on samaa mieltä ja sanoo, että hujauksella mennyt aliupseerikurssi on ainakin antanut siihen kattavan koulutuksen.
– Kurssilla sai paljon hyvää tietotaitoa ja uskon, että olemme vähintäänkin hyviä, ellei parhaita johtajia.
