Opi pettymään

Kuulin hiljattain eräältä entiseltä Ruotuväen varusmieheltä opettavaisen tarinan. Kyseinen varusmies tuskaili alokaskautensa ensimmäisten viikkojen ajan, sillä hän ei ymmärtänyt järjettömiltä tuntuvia käskyjä. Kerran hänen tupansa ei päässyt siisteystarkastuksesta läpi, koska tuvan roskiksesta löytyi pölyä. Seuraavalla kerralla nokkelat alokkaat pesivät roskiksen, mutta tälläkin kertaa tupa oli siivottava uudestaan. Tuvan esimies ei ollut mielissään siitä, että roskakori oli kostea.

Jokainen varusmies osaisi nimetä lukemattomia vastaavia tilanteita omalta palvelusajaltaan. Itsekin olen joutunut palaamaan kerta toisensa jälkeen tupaan ennen ruokailua ja jäpittämään taistelujakkaralla ylimääräisiä minuutteja ilman mitään ilmeistä syytä. Esimerkkialokkaan tarinan opetus piilee kuitenkin oivalluksessa, jonka hän teki saatuaan huomautuksen kosteasta roskiksesta.

Alokas ymmärsi tuolloin, että esimiesten tehtävä on saada hänet pettymään tavalla tai toisella. Vaikka jokin käsky olisi toteutettu miten hyvin tahansa, käyttää esimies usein mielikuvitustaan löytääkseen taistelijan toiminnasta pienenkin epäkohdan. Tämä siksi, että esimies voisi jakaa moitteita kehujen sijasta.

Siviilimaailmassa tällainen toiminta kuulostaisi suorastaan absurdilta. Varuskunnan porttien sisäpuolella sillä on kuitenkin kokemuksieni mukaan oma harkittu tarkoituksensa. Sotilaiksi koulutettavat halutaan totuttaa pettymyksiin.

Uskon, että todellisessa sotatilanteissa pettymysten sietäminen olisi avainasemassa pitkiä taistelutilanteita ratkaistaessa. Maailmanhistorian sodat ovat osoittaneet, että sodassa kaikki kohtaavat pettymyksiä. Suomessakin petyttiin pahasti talvisodan ankariin rauhanehtoihin. Pettymyksistä huolimatta sotilas ei voi jättää taistelua kesken, vaan hänen on jatkettava taistelua ja yritettävä uudestaan.

Alokaskauden ensimmäiset viikot tuskailleen esimerkkialokkaan aamut muuttuivat hieman kevyemmiksi, kun hän ymmärsi, että hänen esimiehensä eivät ehkä tuotakaan pettymyksiä pelkästä pettymysten tuottamisen ilosta.

Varusmiesten olisi mielestäni hyvä ymmärtää, että kun esimerkiksi iltavapaat perutaan ennalta varoittamatta, saattaa kyseessä olla heidän sotilaskoulutuksensa osa. Tottumalla odottamattomiin pettymyksiin varusmies parantaa omaa sietokykyään, jota tarvitaan sota-aikana. Pettymyksiä tuottaville esimiehille on turha aukoa päätään, sillä he hoitavat vain työtään kouluttaessaan parempia sotilaita.