Ränsistyneen näköinen tiilitalo keskellä vehreää puistoaluetta näyttää ulospäin täysin autiolta. Viereisen päiväkodin pihalla leikkii lapsia eikä alueella näy mitään normaalista poikkeavaa. Tunnelma on pysähtynyt, ja harmaa pilviverho täyttää taivaan aloittaen keväisen tihkusateen.
Yhtäkkiä koulurakennuksen pohjoispuoleisen tien takaa lähestyy kaksi taktisesti ja sulavasti liikkuvaa sotilasta. Rakennuksen pohjoispuolella olevalle pienelle metsäläntille ilmestyy muutama vastaava taistelijapari lisää. Taistelijaparit valitsevat puiden ja pensaiden seasta sopivat asemat ja alkavat pitää piikillä eli eristävät talon pohjoista seinustaa.
Hetken päästä alkaa tapahtua: kymmenkunta sotilasta liikkuu päättäväisesti ja ammattitaitoisesti rakennuksen oven edustalle. Yksi sotilas alkaa sovittaa avainta lukkoon, hetken päästä ovi aukeaa ja taistelijat menevät sisään matalaan tiilitaloon. Tilanne näyttää ulkopuoliselle tarkkaan suunnitellulta operaatiolta, mutta miten tämä voi tapahtua keskellä toukokuista päivää Vantaan Hakunilassa?
– Kyseessä on laskuvarjojääkärien päättöharjoitus eli niin sanottu loppusota, johon osallistuvat kaikki viime vuoden heinäkuussa palveluksensa aloittaneet laskuvarjojääkärit, laskuvarjojääkärikomppanian päällikkö, kapteeni Esa Norokorpi paljastaa.
Laskuvarjojääkärikomppania on tukeutunut Vantaan Hakunilassa sijaitsevan Hevoshaan koulun lähettyville. Joukot ovat saaneet käskyn suorittaa etsintä- ja kiinniottotehtävän kyseiseen kohteeseen.
– Olemme seuranneet jo muutaman päivän vastustajan toimintaa, sekä tehneet tiedustelua ja suorittaneet myös muutamia iskuja, tehtävään osallistunut upseerikokelas Kaapo Kummunsalo taustoittaa.
Norokorpi kertoo, että kyseistä vetoa suorittaa suurin osa harjoituksessa olevista laskuvarjojääkäreistä. Tehtävää varten on erikseen suunniteltu sopiva joukko, virallisin termein task unit. Käytännössä se tarkoittaa tässä tapauksessa kolmea 12 hengen ryhmää. Koko hyökkäävän joukon johtovastuu on henkilökuntaan kuuluvalla kouluttajalla, mutta ryhmät sekä niiden johto-osat muodostuvat varusmiehistä.
Tehtävää suoritetaan keskellä Vantaan Hakunilaa ja kohteena on kuusi vuotta sitten lakkautettu Hevoshaan koulu. Koululla tapahtuva toiminta ei kuitenkaan pelästytä läheisyydessä olevia ihmisiä.
– Harjoituksesta on tiedotettu ja siitä on ilmoitettu muille viranomaisille. Lähialueen rakennuksiin, päiväkotiin ja kouluihin on viety tiedotteet harjoituksestamme. Lisäksi eristämme alueen sotilaspoliisien voimin, Norokorpi kertoo.
Joukot ovat saaneet ennen hyökkäystä rakennuksen pohjapiirroksen käsiinsä, sekä tietoa, jonka mukaan Hevoshaan koululla toimivat vastustaja ovat aseistettuja. Vastarintaa on siis odotettavissa.
Laskuvarjojääkäriryhmä etenee sisään rakennukseen havaiten heti takavasemmalle perääntyvän henkilön. Ryhmä etenee käytävää pitkin skannaten taskulampuilla jokaisen ihmisen mentävän kolon. Käytävä jakautuu vasemmalle ja edessä siintää liikuntasali. Vihollisjoukon jäsen avaa tulen salista ja alkaa välitön laukaustenvaihto. Paukkupatruunoiden äänet alkavat kaikua koulun käytävillä.
Vihollinen perääntyy edelleen liikuntasalin varastoon ja tilanteessa kärjessä olevan ryhmän johtaja välittää tilannetietoa etäämmällä oleville osastoille. Hetken päästä rakennukseen saapuukin toinen ryhmä tukemaan koulun vyöryttämistä. Liikuntasaliin perääntynyt vihollinen jatkaa tulittamista ja hetken päästä hänet eliminoidaan.
– Liikuntasalissa yksi vihollisen kroppa, ryhmänjohtaja ilmoittaa viestivälinettä käyttäen.
Koulurakennuksen vyöryttäminen jatkuu, vaikkakin sokkelomaisessa moneen suuntaan jakautuvassa kohteessa eteneminen on hankalaa. Ryhmänjohtajat joutuvat miettimään kuinka välttää niin sanottuja blue-on-blue -tilanteita, eli hetkiä, jolloin edessä onkin vihollisen sijaan omia joukkoja. Tästä syystä tilannekuvan jakaminen viestivälineillä omien joukkojen kesken on ensiarvoisen tärkeää.
– Romeo 3 valmiina ryhmittämään salista aulaan johtavan oviaukon.
– Saiko Echo?
– Echo kuittaa, kuuluu radiolaitteesta.
Liikuntasali on nyt saatu omien haltuun. Vihollinen oli ilmeisesti keskittynyt liikuntasaliin ennen hyökkäyksen alkua. Ainakin muutaman vihollisen nähtiin perääntyvän vielä syvemmälle rakennuksen uumeniin. Liikuntasalista aulaan eteneminen on hankalaa, sillä aula jakautuu ainakin kolmeen eri suuntaan, ja oletettavasti vihollisella on näköyhteys aulaan.
Kärkiryhmä kuitenkin etenee päättäväisesti aulaan eikä sisäänmeno tuota ongelmia. Liikkeestä näkee, että vuoden yhdessä harjoittelu on tuottanut tulosta ja joukko on hioutunut yhteen – aulaan ei jäädä epäröimään, vaan jokainen taistelija suuntaa aseensa omaan suuntaansa. Hetken päästä alkaa taas raju tulitaistelu, eikä paukkupatruunoita säästellä.
– HÄIRIÖ! yksi taistelijoista karjaisee kesken kiivaimman tulitaistelun ja ryhtyy poistamaan häiriötä aseestaan. Muut vierellä olevat taistelijat tukevat ja tilanne pysyy hallinnassa.
Aulan haltuun ottaneet taistelijat tulittavat käytävää, jonne vihollinen on perääntynyt. Vihollinen perääntyy edelleen, jolloin hetken kommunikoinnin jälkeen lähtevät kärkiryhmän taistelijat jälleen etenemään kohti vihollista tarkastaen jokaisen käytävän varrella olevan tilan.
– Sinne meni toinen sinne ihan käytävän päätyyn, näkee yksi taistelija ja välittää tiedon eteenpäin.
Haastavaksi tilanteen tekee molemmin puolin käytävää jakautuvat tilat.
– Myös vasemmalla puolella on havaittu vihollisen liikettä, vihollista voi olla molemmilla puolilla, varoittaa toinen taistelija sivusta.
Eteenpäin ei kuitenkaan ole mikään kiire, sillä sotilaat ovat eristäneet rakennuksen ulkopuolelta, ja tärkeintä on välttää omia tappioita. Joukot toimivat rauhassa ja tilanne seisoo hetken aikaa.
– Käytävän puolestavälistä ampuu oikealta jostain tilasta, yksi havaitsee ja koittaa selostaa.
– Oikea tila haltuun, liikkeelle vaan! käskee puoliryhmän johtaja, ja sisäänmenon jälkeen alkaa välitön laukaustenvaihto. Sisällä oli vihollinen, jonka toiminta lopetetaan välittömästi.
Koronatilanteesta johtuen perusteellista turvallisuustarkastusta ei voida tehdä tavalliseen tapaan, vaan vihollisen tarkastus tapahtuu etäältä muutaman metrin päästä. "Kuolleelta" viholliselta – eli tehtävän maalimieheltä kysytään, mitä hänellä on hallussaan. Hän on velvoitettu vastaamaan rehellisesti.
Kaksi vihollista on nyt tuhottu, mutta vastarinta ei ole ohi. Yksi vihollisista on ilmeisesti ryhmittynyt koulun keittiöön. Tilanne on kuuma, mutta pään täytyy pysyä kylmänä. Sulava sisäänmeno koulun isoon keittiöhuoneeseen ja vihollisen toiminta saadaan lopetettua.
Joukot ovat nyt jakaantuneet osa koulun aulaan ja osa pidemmälle käytävään. Yksi ryhmä huomaa olevansa keskiössä pystymättä kuitenkaan vaikuttamaan mihinkään tai havaitsemaan oikeastaan mitään.
– Ei ole järkeä olla tässä, otetaan takaisin liikuntasaliin ja pidetään tämä aula piikillä, ryhmää johtanut taistelija käskee fiksusti.
Omia joukkoja on levittäytynyt eri puolille rakennusta, jolloin ilman toimivia kommunikointimenetelmiä vaaraksi voisi syntyä omien joukkojen tuhoaminen.
– PARRU! kaikuu koulun käytävillä, kun taistelijat huutavat taistelutunnustaan ja varmistuvat, että kyseessä ovat omat joukot.
Kiinni otettavaksi käsketty kohdehenkilö on vielä tavoittamattomissa. Todennäköisesti hän on perääntynyt syvemmälle talon uumeniin, jossa rakennus jakautuu kahteen haaraan. Hyökkäys on kestänyt jo ainakin tunnin. Joukot etenevät määrätietoisesti rehtorin kanslian ja opettajanhuoneen ohi talon päätyosiin.
Koulun ulkopuolella aluetta eristävät joukot varmistavat, ettei vihollinen pääse karkaamaan. Viestiliikenteestä saadaankin tieto, että yksi vihollisista on tuhottu koulun edustalle hänen yrittäessään pakenemista.
Viestiliikenteessä ilmenee kuitenkin häiriöitä ja yhteyttä ei enää saada eristävään tulitukeen. Tällöin pihalla makaavaa vihollista ei voida mennä tarkastamaan – riskinä olisi, että tulituki ampuisi omat joukot pihamaalle.
Yhtäkkiä kohdehenkilö havaitaan käytävän viimeisessä luokkatilassa. Joukot etenevät huoneen ovelle ja alkavat välittömästi käskyttää häntä.
– TULE ULOS HUONEESTA!
Hän on ryhmittäytynyt huoneen viimeiseen nurkkaan, jolloin suoritetaan terävä sisäänmeno vihollista edelleen käskyttäen.
– NOUSE YLÖS KÄDET NÄKYVILLÄ! viholliselle huudetaan. Kohdehenkilö ei tottele ja hänen ryhtyessään laukaisemaan räjähdettä kajahtaa muutama laukkaus, jolloin kohdehenkilö lysähtää huoneen lattialle.
Vihollinen tarkastetaan, ja kohdehenkilö sekä ainakin viisi hänen kätyriään on nyt tuhottu. Ryhmä päättää hyödyntää luokkahuoneen liitutaulua piirtämällä siihen pohjapiirroksen rakennuksesta. Joukot valmistautuvat suorittamaan kouluun toisen tarkastuskierroksen. Tällöin rakennuksen pienimmätkin kolot tarkastetaan – myös ne, johon joihin ei ihminen mahtuisi. Näistä pyritään löytämään esimerkiksi johtolankoja tai lisätietoja vihollisesta, sekä samalla varmistetaan alue esimerkiksi mahdollisista räjähteistä.
Hetken päästä hyökkäystä seuranneet kouluttajat keskeyttävät koulutustilanteen. Kaikki maalimiehet ovat maissa ja rakennus tarkastettu. Koko tilanne analysoidaan jälkikäteen ja mietitään, mitä olisi voitu tehdä vielä paremmin.
– Sisäänmenot toimivat hyvin. Alussa hieman puuroutui, sillä rakennus ei vastannut ihan pohjapiirrosta. Kun saimme homman rullaamaan alkoi loppua kohti mennä paremmin ja pienistä vastoinkäymisistä selvittiin, puoliryhmää johtanut upseerikokelas Kaapo Kummunsalo analysoi.
– Viestiyhteydet eivät meinanneet toimia, mikä hankaloitti toimintaa ja sen takia homma vähän puuroutuikin tuohon keskelle, toinen hyökkäystä suorittanut varusmies lisää.
Hyökkäykseen osallistuneet varusmiehet kertovat, että laskuvarjojääkärien on kyettävä toimimaan sekä maasto-olosuhteissa että rakennetulla alueella.
– Meidän pitää kyetä suorittamaan tehtävät sekä ulkona että sisällä. Esimerkiksi henkilön kiinniottotehtävässä meillä pitää olla valmius ottaa hänet kiinni sekä maastossa että rakennetulla alueella.
Tämän tyyppiset soveltavat ja todellista tilannetta kuvaavat tehtävät ovat varusmiesten mieleen.
– Tämä on kyllä hauskaa. On kiva pimeiden syksyn harjoitusten ja kylmän talven jälkeen päästä vetämään tällaisia, Kummunsalo fiilistelee.
– Nämä ovat aina täynnä yllättäviä tilanteita. Tiettyyn pisteeseen saakka voi valmistautua ja harjoittaa omaa porukkaa, mutta loppujenlopuksi kun menee ovesta sisään ei todellakaan tiedä mitä sieltä tulee vastaan, toinen upseerikokelas kuvailee.
Kapteeni Norokorpi kertoo, että laskuvarjojääkäreillä tulee olla laajat valmiudet suorittaa monenlaisia tehtävätyyppejä.
– Laskuvarjojääkärien sodan ajan tehtäviin kuuluu tiedustelu-, taistelu ja tukitehtävät sekä omalla alueella että vihollisen hallussa olevalla alueella. Tämä kyseinen tehtävätyyppi on kansallisen puolustuksen oman alueen tehtävä, ja tämän harjoituksen teemana on erikoisjoukkojen vastainen toiminta, Norokorpi selittää.
– Laskuvarjojääkäreitä koulutetaan vuosittain 60-80 ja he kaikki aloittavat varusmiespalveluksensa heinäkuussa. Kaikkien palvelusaika on 347 vuorokautta, sillä jokainen laskuvarjojääkäri suorittaa joko aliupseeri- tai reserviupseerikoulutuksen, Norokorpi kertoo.
Hyppykertoja vuoden palveleville laskuvarjojääkäreille kertyy Norokorven mukaan kuudesta kymmeneen. Kyseistä operaatiota suorittaneet taistelijat kertovat päässeensä hyppäämään palveluksen aikana seitsemän kertaa.
– Hyppymäärä vaihtelee jonkin verran vuosittain monesta eri tekijästä johtuen, Norokorpi avaa.
Varusmiehet muistuttavatkin, että vaikka laskuvarjojääkäreihin liitetään vahvasti hyppytoiminta, on toiminta- ja tehtäväskaala todella laaja.
– Laskuvarjohyppääminen on kuitenkin vain yksi tapa siirtyä tehtävään ja vain osa toimintaamme. Operaatioita on laidasta laitaan, Kummunsalo painottaa.
Kesäkuuhun saakka kestävä loppusota on laskuvarjojääkärien fyysisesti ja henkisesti haastavan koulutuksen huipennus. Vaikka vastustaja nyt saatiinkin lyötyä, on joukkojen päänmenoksi varmasti kehitteillä uusia suunnitelmia – vasta niiden jälkeen pääsevät kotiutuvat joukot nauttimaan reservin auringosta.
