Nauhat kenkiin ja muuta ihmeellistä
Kirjoittaja oli varmasti lähes yhtä hämillään kaikesta palvelukseen astuessaan, kuin nyt saapuneet uudet alokkaatkin. Mitään en kuitenkaan myönnä.
Nyt kun uudet alokkaat ovat jo pari päivää päässeet tutustumaan elämään kasarmilla ja varusmiespalveluksessa on heidän mielissään varmasti paljon kysymyksiä. Kaikki on uutta ja toimintatavat hyvin erilaisia, kuin elämässä aikaisemmin.
Pitää muistaa tervehtiä oikein: puhuttelu, esittely, asia, ja esimerkiksi kengännauhojen laittaminen kenkiin. On siis paljon asioita, joihin pitää yhtäkkiä kiinnittää paljon enemmän huomiota ja voi jopa tuntua, että ei tule ikinä oppimaan kaikkia sääntöjä ja ohjeita. Onneksi tässä auttamassa on kuitenkin saman ikäiset alikersantit, joilta saa ohjeita ja apua tarvittaessa ja jotka toimivat myös esimerkkinä siitä, miten missäkin tilanteessa tulee toimia.
Esimerkkiä ja ohjeita voi saada intissä myös varsin laajalta joukolta ihmisiä. Voi ottaa esimerkkiä vanhemman saapumiserän varusmiehistä, tukeutua omiin palvelus- ja tupakavereihin ja vaikeimmissa tapauksissa voi olla yhteydessä myös virkatietä pitkin henkilökuntaan.
Jonkin ajan päästä kuitenkin huomaa, että monet alokasajan alussa vaikeat asiat alkavat tulla luonnostaan. Esimerkiksi kirjoittaja itse laittaa nauhat kenkiin nykyään lomilla siviilivaatteissakin ja monet jo kotiutuneet ovat kertoneet osittain kaipaavansa intin tarkkoja aikamääreitä ja kuria. Tämä johtuu kuulemma siitä, että kun intissä oli aina kertomassa milloin ja miten asiat pitää tehdä. Kun siviilissä tämä ääni kuitenkin puuttuu, niin ei saa välttämättä aikaiseksi niin paljon.
Palveluksen kuluessa alkaa myös ymmärtää, että kaikkiin sääntöihin on omat syynsä. Esimerkiksi puhuttelu on vain kohteliasta ja esittelemällä itsensä korkea-arvoisempi saa heti tietää kenen kanssa hän on kanssakäymisessä, jolloin asian hoitaminen on nopeampaa.
Uusille alokkaille siis rohkaisuksi voi sanoa, että kunhan alokasajan alkujäykkyydestä pääsee yli, alkaa palvelus sujumaan paljon paremmin. Perusasioiden tietoiseen huomiointiin ei kulu enää silloin niin paljon voimavaroja vaan ne alkavat tulla automaationa ja voi keskittyä paremmin omien sotilaan taitojensa kehittämiseen.
Tällöin myös koulutuksessa alkaa päästä tekemään mielenkiintoisempia ja haastavampia asioita, kun ei enää tarvitse treenata käännöstä oikeaan päin tai muuta sellaista. Nämä asiat tarvitsee kuitenkin ensin opettaa ja kerrata useampaan kertaan, jotta niiden hallitsemista voidaan myöhemmin vaatia. Intti on siis siitäkin hyvä ympäristö, että et tule ikinä saamaan tehtävää, jota sinulle ei ole ensin ainakin jollain tasolla koulutettu.
