Miten jääkiekosta tuli Suomen ykköslaji? – Uutuuskirja paneutuu jääkiekon 90-vuotiseen historiaan

Jääkiekon asema Suomen ykkösurheilulajina ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Uutuuskirja paneutuu todellisen kansallislajimme 90-vuotiseen taipaleeseen.

Professori Markku Jokisipilän, filosofian tohtori Jouko Kokkosen, filosofian maisteri Kalle Rantalan ja dosentti Ossi Viidan Koko kansan leijonat – Suomi-kiekon historia (Docendo) on ensimmäinen teos, joka niputtaa koko suomalaisen jääkiekon historian yksien kansien väliin. Teos on samalla myös Jääkiekkoliiton 90-vuotisjuhlajulkaisu

Tutkijat lähtivät teoksen kimppuun intohimosta jääkiekkoa kohtaan. Akateemisuus näkyy teoksessa kattavana lähdeluettelona ja tarkkoina lähdeviittauksina.

– Ideana oli hyödyntää Urheilumuseon arkistoja sekä Jääkiekkoliiton ja seurojen aineistoja. Edellisestä historiikista on kuitenkin jo 15 vuotta aikaa, Viita kuvailee.

Menestyksestä tai ammattilaisuudesta ei ollut suomalaisessa jääkiekkoilussa pitkään aikaan tietoakaan. Jääkiekko saapui Suomeen aikoinaan jääpalloilijoiden sivuharrastuksena ja viralliseksi lajiksi se hyväksyttiin 1920-luvulla.

– Suomen Palloliitto piti vuonna 1925 vuosikokouksen, jossa sovittiin "jäähockeyn" ottamisesta osaksi lajivalikoimaa. Samoihin aikoihin jääkiekosta innostui myös Luistinliitto, joka liittyi Kansainvälisen Jääkiekkoliiton jäseneksi vuonna 1927, Viita avaa jääkiekkoilun virallistumisen alkuvuosia.

Ensimmäinen maaottelu pelattiin Suomen ja Ruotsin välillä vuonna 1928. Samaisena vuonna perustettiin myös ensimmäinen SM-sarja. Katto-organisaatio Suomen Jäähockeyliittona muodostui vuonna 1929 muuttaen nimensä pian Suomen Jääkiekkoliitoksi.

– Tamperelaiset hallitsivat suomalaista kiekkoilua 1960-luvun puoliväliin saakka. Helsinki, Turku ja viimeisimpänä Oulu alkoivat hallitsemaan vasta myöhempinä vuosikymmeninä. Tampere oli myös ensimmäinen kaupunki, jonne olosuhteita alettiin kehittämään sotien jälkeen, Kokkonen muistuttaa.

Televisioiden yleistyminen ja ensimmäiset MM-kotikisat uudessa jäähallissa, Tampereen Hakametsässä, vuonna 1965 toivat jääkiekon jokaisen kansalaisen ulottuville. Samoihin aikoihin myös olosuhteisiin alettiin panostamaan, minkä merkitystä Kokkonen ei voi olla korostamatta.

– Olosuhteet ovat menestyksen peruspilari ja Jääkiekkoliitto on ollut edelläkävijä siinä. Ensin rakennettiin tekojääradat ja myöhemmin jäähallit, Kokkonen taustoittaa.

Jääkiekkoa pidettiin pitkään eksoottisena vieraslajina hiihdon, kestävyysjuoksun ja yleisurheilun varjossa. Vielä 1960-luvullakaan ei ollut selvää, että juuri jääkiekko nousee niin suureen valta-asemaan. Eurooppalaisittain on harvinaista, että jokin muu laji kuin jalkapallo saavuttaa vastaavan aseman.

Jääkiekkoliitto teki kuitenkin määrätietoista työtä, ja jo 1970-luvulla alkoivat ensimmäiset valmentajakoulutukset Suomessa.

– Ensin olosuhteet, sitten valmentajat ja viimeiseksi pelaajat, luettelee Kansainvälisen Jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja, pitkän linjan kiekkomies Kalervo Kummola jääkiekon menestyksen askelia.

Yhteiskunta- ja mediasuhteet ymmärrettiin liitossa jo aikaisessa vaiheessa. Vedenjakajana toimi myös vuoden 1975 organisaatiomuutos, jolloin jääkiekon SM-liiga eriytettiin liiton sarjoista omaksi osakeyhtiökseen.

Kansainvälisillä kentillä menestystä saatiin odottaa kuitenkin pitkään, vuoden 1988 Calgaryn talviolympialaisten kakkossijaan saakka. Pankin räjäytti kuitenkin 1990-luku, jolloin jääkiekko lähti lopulliseen kiitoon maamme suvereenina ykköslajina.

– Kulminaatiopisteenä voi pitää vuoden 1991 kotikisoja, jonka tuotoilla liitto pystyi pitämään lajin pinnalla lama-ajalla. Vuoden 1997 kotikisat puolestaan olivat kaikkien aikojen tuottoisimmat ja rahaa pystyttiin ohjaamaan seuroille, kirjan tekijät kertovat.

Vuoden 1995 maailmanmestaruutta ei voi sivuuttaa. Legendaarinen finaaliottelu on saanut tarunhohtoisia piirteitä.

– Mestaruus oli sukupolvikokemus, joka antoi kaikille selkänojaa ja uskoa, että tämä pystytään toistamaan, Viita toteaa.

– Tulkinnat mestaruudesta ovat lähteneet elämään villisti. Ei se meitä lamasta sentään nostanut, Kokkonen naurahtaa.

Jääkiekko vakiinnutti asemansa ja puksutti läpi 2000-luvun maan ehdottomana ykköslajina. Seuraavaa maailmanmestaruutta jouduttiin odottamaan kuitenkin vuoteen 2011 saakka.

– Suomessa jääkiekko herättää todella paljon tunteita. Vuoden 2011 maailmanmestaruus ja mestaruusjuhlien ihmismassat ovat ehdottomasti mieleenpainuvin muisto, muistelee ammattilaisuransa päättänyt maailmanmestari, puolustaja Ossi Väänänen.

Huippu-urheilua on leimannut viime vuosina monet lieveilmiöt kuten doping ja huumausaineet. Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen toteaa, ettei ole nähnyt tai kuullut mitään huumeisiin liittyvää valmentajauransa aikana. Sen sijaan hän näkee positiivista kehitystä päihteiden käytössä.

– Alkoholinkäyttö on muuttunut. Ennen saunaillat olivat kohtuullisen kosteita, mutta nykyään nuoret pelaajat käyttävät paljon vähemmän alkoholia, Jalonen paljastaa.

– Nykykiekko on fyysisesti niin raskasta, ettei pärjää jos läträä viinan kanssa. Kiva huomata, ettei tarvitse enää machoilla saunailloissa, Väänänen vahvistaa.

Jääkiekon ykkösasema ei ole kiveen hakattu, sillä resursseja ja menestystä on alkanut tulla myös muille lajeille. Jalonen ei näe muiden urheilulajien menestystä uhkana.

– On todella hienoa Suomelle, että muutkin lajit pärjäävät. Lentopallossa on tehty hyvää työtä, Susijengi on pelannut hyvin ja nyt Huuhkajatkin alkaa pärjätä. Hyvä, että muut lajit haastavat, koska silloin pitää itse skarpata pysyäkseen ykkösenä. Tulee varmasti hyvä buumi jalkapallolle, jos he menestyvät, Jalonen pohtii.