Mitä enemmän pakkasta, sitä lämpimämpää vettä

Talviuinti on kamalan ihanaa, kun kylmyys tulee ihanan kamalasti iholle. Tunne avantouinnin jälkeen on eufoorinen.

Lisää löylyä ja lämpöä pintaan. Ikkunoista avautuu näkymä lumipyryn valkoiseksi puuteroimaan merimaisemaan. Seurasaarenselällä jää peittää veden alleen, mutta laiturin nokassa on pieni pulputtava jäätön kohta. Sinne on tarkoitus pian pulahtaa nauttimaan pari asteisesta vedestä – oi talviuimisen riemua!

HKK-Talviuimareiden sauna sijaitsee Helsingin Melontakeskuksella. Kun saunan lauteilla kysyy uimareilta, mikä avantouinnissa koukuttaa, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: hyvän olon tunne ja terveysvaikutukset tietenkin.

– Avantouinti on kuin mikä tahansa liikunta. Aluksi se tuntuu hirveältä, mutta kun siihen tottuu niin se tuntuu oikein hyvältä. Uimisen jälkeen on mitä loistavin tunne, aktiivisesti avantouintia harrastava Timo Wiiala toteaa.

Useat seuran aktiivijäsenistä ovat harrastaneet avantouintia jo vuosikymmeniä. Itse seuran historia ulottuu kahdenkymmenen vuoden päähän näyttäviin toiminnan alkumetreihin.

– Puolitoista vuotta avajaisten jälken järjestimme avantouinnin MM-kilpailut. Kisoissa oli mukana 19 eri kansallisuutta ja vähän yli 1400 uimaria, melontakeskuksen toiminnanjohtaja Risto Fagerholm kertoo.

 

"Mitä kylmempi ilma on, niin sitä lämpimämmältä vesi tuntuu, vaikka kyllähän kylmällä ilmalla ainakin tukka meinaa avannosta noustessa jäätyä", avantouintia aktiivisesti harrastava Timo Wiiala kommentoi.

Harrastuspaikkojen vähyydestä ei ainakaan talviuintiharrastuksen uskoisi jäävän kiinni. Vesistöjä maassamme riittää aina sadoistatuhannista järvistä meriin ja jokiin. Saunojakin, joissa lämmitellä ennen uimista, löytyy yli kolme miljoonaa – siis enemmän kuin henkilöautoja koko maassa. Onko Suomi avantouinnin ykkösmaa?

Fagerholmin mukaan ei.

– Venäläiset ovat tässäkin lajissa aika kovia. Siellä heidän lasten terveyskasvatukseen kuuluu karaisu kylmällä vedellä. Avantouinnin MM-kisoissa oli venäläinen nainen, joka ui hurjat 800 metriä, Fagerholm tarinoi.

 

Monilla voi olla mielikuva avantouinnista lähinnä eläkeläisten harrastuksena. Mielikuva on ainakin osittain väärä.

– Viimeisten vuosien aikana mukaan on tullut paljon nuoria, Fagerholm kertoo.

– En ole mikään sosiologi, mutta kyllähän tämä harrastus on yleistynyt mindfullnesin, joogaamisen ja muiden vastaavien harrastusten myötä. Ihmiset keskittyvät nykyään enemmän itseensä ja avantouinti on yksi tapa harrastaa henkistä itsensä löytämistä. Tälläinen puree myös nuoriin, Wiiala aprikoi.

Wiiala ja Fagerholm suosittelevat avantouintia varusmiehille ja puolustusvoimien työntekijöille. Puolustusvoimilla onkin itseasiassa joukko-osastoja, joissa on kartoitettu varusmiesten halukkuutta talviuimiseen, mutta vahva halukkuus ei ole nostanut päätään. Tiettävästi on olemassa kuitenkin yksi yksikkö, jossa talviuinti kuuluu osaksi palveluspäivää.

 

Herätys soi 5.45. Hälytys pois päältä, käännetään kylkeä ja jatketaan unia? Ei ainakaan Rannikkoprikaatin Sukeltajakoululla, jossa lähdetään välittömästi aamutuimaan reippailulle, joka päättyy talviuimiseen hyytävässä avannossa.

– Jos minulta kysytään, niin kaikkien varusmiesten pitäisi käydä jossain vaiheessa kylmässä vedessä. Suomessa hukkuu vuosittain useita ihmisiä ja olisi tärkeää, että totuttaisiin kylmään veteen, yliluutnantti Petri Lahti Sukeltajakoululta kommentoi.

Rannikkoprikaatin oppilaat ovat hakeneet pääsykokeissa sukeltajakoulutukseen, jossa on tärkeää totuttautua myös kylmään veteen. Siksipä aamureippailun päätteeksi lähes joka päivä oppilaat menevät pareittain avantoon.

Miltä joka aamuinen avannossa käyminen tuntuu ja ovatko oppilaat harrastaneet talviuintia jo ennen palveluksen aloittamista?

– Jos on ollut esimerkiksi jo altailla sisätiloissa ja kastunut, niin veteen meneminen tuntuu todella kylmältä, sukeltajaoppilas Arttu Halkola kommentoi.

Sukeltajat eivät koe itseään varsinaisiksi talviuinnin harrastajiksi, mutta jokainen ainakin ennen palveluksen aloittamista kävi kokeilemessa kylmässä vedessä uimista.

– Jos ei ole aiemmin käynyt avantouimassa niin täällä kyllä ainakin oppii siihen, sukeltajaoppilas Ville Nissilä virnistää.

– Kyllä siinä on aina se alkushokki, mutta sitten kun vetää yhdestä kahteen hengenvetoa niin kylmyyden ja pahanolon tunne kyllä häviää. Kaikki avantouinnin harrastajat ja kouluttajamme sanovat, että kun käy avannossa niin ei oikeestaan ikinä tule flunssaa, sukeltajaoppilas Eetu Virtanen toteaa.

Muut sukeltajaoppilaat nyökyttelevät ympärillä ja toteavat avantouinnin olevan hyvä tapa aloittaa palveluspäivä.

– Kroppa herää ja ei välttämättä enää väsytä iltapäivällä, kun ottaa aamuun pienen kylmäshokin. Tuntuu myös koko loppupäivän vähän lämpimämmältä, Nissilä pohtii.

Tammikuinen iltapäivä alkaa hämärtyä, mutta auringon viimeiset säteet valaisevat vielä talvista iltaa pilvipeitteen takaa. Kymmenisen sisäjalkineen askelta toisensa eteen laiturille. Portaat alas. Hyytävä vesi ympäröi kehon. Muutama veto ennen paluuta ylös laiturille. Olo on kuin olisi herännyt virkeänä uuteen päivään. Talviuiminen on kamalan ihanaa!