Maanpuolustuksen tasa-arvoisuus herättää keskustelua
Asevelvollisuusjärjestelmä on maanpuolustukselle toimiva ratkaisu, mutta sen tasa-arvoisuudesta voidaan esittää kysymyksiä. Monet kansalaiset kuitenkin suhtautuvat edelleen asevelvollisuuteen ja maanpuolustukseen myönteisesti.
Ensimmäiset naiset aloittivat vapaaehtoisen asepalveluksensa 16. lokakuuta vuonna 1995. Hallituksen esitys, joka mahdollisti naisten vapaaehtoisen asepalveluksen, oli hyväksytty saman vuoden helmikuussa. Tähän päivään mennessä jo tuhannet naiset ovat suorittaneet asepalveluksen, eikä varuskunnan teillä tai juna-asemalla maastopuvussa liikkuva naispuolinen henkilö ole enää mikään hätkähdyttävä nähtävyys.
Sukupuolten välinen tasa-arvo ei edelleenkään toteudu kaikilla sektoreilla suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta liikehdintää paremman tasa-arvon suuntaan on tapahtunut etenkin poliittisessa ilmapiirissä ja kansalaisten suhtautumisessa tasa-arvokysymyksiin. Maanpuolustuskaan ei ole jäänyt tämän keskustelun ulkopuolelle.
– Nyt on tultu siihen pisteeseen, että tasa-arvo on lyönyt yhteiskunnassa läpi tavalla, joka on aiheuttanut myös asevelvollisuuteen enemmän painetta. Kitka nykysysteemin ja sen kritisoijien välillä on kasvanut viime vuosina, Maanpuolustuskorkeakoulun sotilassosiologian professori Teemu Tallberg pohtii.
Elisabeth Rehn – Bank of Ideas -ajatushautomo avasi keskustelun niin sanotusta kansalaispalveluksesta vuonna 2018. Ajatushautomon esittämän mallin perusideana on, että "asevelvollisuuslaki muutettaisiin laiksi kansalaispalvelusvelvollisuudesta. Uusi laki koskisi jokaista 18-30 vuotiasta Suomen kansalaista, ja pitäisi sisällään kansalaispalveluksen."
Esityksessä nykyinen asevelvollisuuden suorittaminen pysyisi yhtenä vaihtoehtona kansalaispalveluksen sisällä, mutta sen lisäksi olisi mahdollista suorittaa jonkinlainen varautumispalvelus.
Varautumispalveluksen muodoista tai kestosta ei ole konkreettisia esityksiä. Puolustusministeriössä valmistaudutaan hallitusohjelman mukaiseen parlamentaariseen komiteatyöhön, jossa selvitetään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä.
– Ajatus kansalaispalveluksesta on mielenkiintoinen ja sitä tullaan käsittelemään komiteatyön yhteydessä. Keskustelua tarvitaan edelleen, jotta julkisuudessakin esitettyjä malleja ja niiden takana olevia ajatuksia voidaan selkeyttää, Puolustusministeriön vanhempi osastoesiupseeri Jyri Kopare puolustusministeriön kansallisen puolustuksen yksiköstä kertoo.
Yleisimmät argumentit asevelvollisuusjärjestelmän tasa-arvoisuuskysymyksessä liittyvät nimenomaan sukupuolittuneisiin maanpuolustusrooleihin. Koetaan, että miesten työ- ja opintourat voivat myöhästyä tai jopa hankaloitua suhteessa naisiin armeijassa vietetyn pitkän ajanjakson takia.
Toisaalta varusmiespalveluksen aikana on mahdollista saada maksutonta ja laadukasta johtajakoulutusta sekä verkostoitua erilaisten ihmisten kanssa. Tätä mahdollisuutta ei kaikilla kansalaisilla ole.
Lisäksi kansalaiset voivat kokea, että järjestelmä itsessään edustaa arvoja, jotka aliarvioivat naisten fyysisiä ja kognitiivisia kykyjä suoriutua sotilaskoulutuksen kaltaisista monialaisista rasitteista, kun heidät on lainsäädännöllä rajattu asevelvollisuuden ulkopuolelle.
Vuonna 2017 valtioneuvoston teettämässä tasa-arvobarometrissä kysyttiin ensimmäistä kertaa asevelvollisuuteen liittyen seuraavanlainen kysymys: "On epäoikeudenmukaista, että asevelollisuus koskee vain miehiä." Väitteen kanssa samaa mieltä oli 45 prosenttia nais- ja 41 prosenttia miesvastaajista.
– Tasa-arvobarometrin mukaan asevelvollisuusjärjestelmän epäsymmetrisyys sukupuolten tasa-arvon kannalta tunnistetaan, mutta niukasti yli puolet vastaajista kannattaa nykyjärjestelmää. Tämä antaa olettaa, että miesten asevelvollisuus koetaan muista näkökohdista käsin toimivaksi ratkaisuksi, Maanpuolustuskorkeakoulun TAHTO2-hankkeen tutkija Linda Hart toteaa.
Vuonna 2018 tehdystä Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) kyselystä ilmenee, että 84 prosenttia vastaajista on valmiita osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjensä ja taitojensa mukaan. Melko vahva enemmistö, 74 prosenttia seisoo myös edelleen yleisen asevelvollisuuden takana. Huomiota herättävää on, että nuorista, (15-24-vuotiaat) miehiä koskettavaa yleistä asevelvollisuutta kannatti vain 56 prosenttia.
– Kansalaisten mielipiteissä asevelvollisuusjärjestelmästä ei ole ollut viime vuosikymmeninä nähtävissä sen suurempaa trendiä mihinkään suuntaan. Kiinnostusta kansalaispalveluksen tyyppisen ratkaisun suuntaan on kuitenkin ilmennyt, kun asiaa on kysytty, Tallberg selostaa.
– Kysymys kansalaispalveluksesta ei kuitenkaan vieläkään ole kovin konkreettinen, koska aiheesta ei ole olemassa valmiita malleja. Elisabet Rehn Bank of Ideasin vuonna 2018 tekemä esitys on lähimpänä, mutta siinäkin on kysymyksiä varautumispalvelus-vaihtoehdon suhteen. Mitä se tarkoittaisi, mikä taho sitä järjestäisi ja kuinka kauan se kestäisi? hän jatkaa.
Puolustusvoimien näkökulmasta nykyinen malli toimii. Sen avulla kyetään tuottamaan tarvittava sodanajan joukko reserviin. Kuitenkin lähtökohtana puolustusvoimien toiminnassa on, että se toimii politiikan kautta tehtyjen päätösten toteuttajana.
Vaikka tämänhetkinen asevelvollisuusjärjestelmä vastaa Suomen tarpeisiin, Tallberg ei koe, että puolustusvoimien rooli olisi toimia aseellisen maanpuolustuksen puolestapuhujana, kun keskustellaan asevelvollisuuden tulevaisuudesta.
– Puolustusvoimissa on asiantuntijuutta arvioida tilannetta ja tiedottaa siitä, mikä on tämän organisaation näkemys maanpuolustusta koskeviin kysymyksiin. Päätökset kuitenkin tehdään muualla. Jos järjestelmässä ilmenee ongelmia, totta kai puolustusvoimien tehtävä on tuoda ne esiin ja sillä tavoin osallistua keskusteluun, hän sanoo.
Tällä hetkellä merkittävin puolustushallinnon toteuttama uudistus varusmiespalvelukseen on Koulutus 2020 -ohjelma, joka laajenee nyt ensimmäistä kertaa kaikkien joukko-osastojen käyttöön. Koulutus 2020 tuo merkittäviä muutoksia asevelvollisten koulutukseen mm. digitaalisten välineiden ja toimintakyvyn kokonaiskehittämisen kautta. Myös palveluksen aikarakenne muuttuu merkittävästi.
– Varusmiespalvelus on varsin toimiva kokonaisuus, josta osoituksena on palveluksen suorittaneiden antama erinomainen arvosana. Jotta tyytyväisyys voidaan taata jatkossakin, on koulutusta toki kehitettävä vastaamaan ajan haasteita, Jyri Kopare kommentoi uudistusta puolustusministeriön näkökulmasta.
Tänä vuonna varusmiesten koulutuksessa otetaan todennäköisesti toinenkin edistysaskel saapumiserällä 2/20 alkavan yhteistupakokeilun kautta. Kokeilussa mukana olevat varusmiehet jaetaan tupiin ilman sukupuolijaottelua. Tavoitteena on, että kokeilutuvissa on vähintään neljä asukasta molempien sukupuolten edustajia. Kokeilu perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja kestää muutaman saapumiserän ajan.
– Kokeiluun suhtaudutaan puolustusministeriössä myönteisesti ja sen tuloksia odotetaan mielenkiinnolla. Kokeilun ajankohta on oivallinen, kun ajatellaan asevelvollisuuden laajempaa kehittämistä, Kopare taustoittaa.
– Yhteismajoituskokeilun tarkoituksena on saada tietoa majoitusjärjestelyjen vaikutuksista palveluksessa olevien toimintakykyyn, ryhmäkiinteyteen, palveluksen sujuvuuteen, tilojen käyttöön sekä tiedonkulkuun. Kokeilun arvioinnissa huomioidaan tuvassa majoittuneiden lisäksi myös kokonaisvaikutukset muihin varusmiehiin sekä henkilökuntaan, hän selventää.
Tutkimus, kokeilut ja spekulaatio asevelvollisuusjärjestelmän uudistamisen ympärillä eivät varmasti ole vähenemässä lähiaikoina. Ajatus kymmeniä vuosia lähes muuttumattomana pysyneen ratkaisun perustan mylläämisestä on niin nuori ja monialainen, että sen kirvoittamia vaikutuksia on vaikea nykypäivänä arvioida. Todennäköisesti jo muutaman vuoden päästä olemme paljon viisaampia aiheen suhteen.