Lähes puolet suomalaisista ei ole varautunut häiriötilanteisiin

Sähkökatkon tai muun häiriötilanteen tullessa suomalaiset turvautuisivat perheensä apuun, mutta suuri osa on itse heikosti varautunut vastaavaan tilanteeseen. Suomalaisten onneksi toisia ollaan valmiita auttamaan poikkeustilanteissa.

Lähes puolet suomalaisista kokee, ettei heidän ole tarpeen varautua sähkökatkojen tai vedenjakelun keskeytymisen kaltaisiin häiriötilanteisiin. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) tutkijan Heikki Laurikaisen mukaan kansalaisten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota poikkeustilanteisiin varautumiseen sen sijaan, että luottaa kaiken toimivan.

Laurikaisen mukaan omatoiminen varautuminen on tärkeässä osassa, jos tai kun jotain poikkeuksellista tapahtuu.

– Vuonna 1995 Japanissa sattui Koben maanjäristys, jossa menehtyi yli kuusi tuhatta henkeä. Tämän seurauksena ryhdyttiin pohtimaan, mitkä olivat keskeisiä tekijöitä siinä, että katastrofista selviytyi tai ei selviytynyt. Selvityksissä nousi esiin kansalaisten omatoimisuus. Raunioista pelastautuneista vain kahden prosentin luokkaa pelastettiin pelastustoimen avulla ja suurin osa pelastautui joko itse tai naapureiden avustuksella, Laurikainen taustoitti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan järjestämässä huoltovarmuusseminaarissa

– Sieltä tulikin ajatus, että jatkossa pitää ehdottomasti panostaa kansalaisten omatoimiseen varautumiseen ja kykyyn toimia pelastajina. Jos ajatellaan arjenkin onnettomuuksia, niin sekä Suomessa että maailmalla on havaittu, että ensimmäinen auttaja paikalla on tavallinen kansalainen, Laurikainen summasi.

Vaikka Suomessa ei ole maanjäristysten kaltaisia katastrofeja, pätevät samat lainalaisuudet myös Suomessa. Laurikaisen mukaan Suomesta löytyy lisäksi hyviä esimerkkejä tilanteista, joissa varautuminen on rajoittanut vahinkoja.

– Reilu vuosi sitten Kainuussa oli pahoja sähkökatkoja. Pelastuslaitos toi esille, että mitään pahempaa ei tapahtunut, koska paikalliset olivat varautuneet ja osasivat toimia hyvin pimenevissä kylissä sähköjen katkettua, Laurikainen kehui paikallisten toimintaa.

Laurikaisen mukaan kotitalouksien varautumista voidaan mitata vaikkapa selvittämällä onko kotivaraa tai miten hyvin selvittäisiin sähkökatkosta, mutta viime vuosikymmeninä on kiinnitetty enenevissä määrin huomiota kansalaisten varautumisen ja kriisinsietokykyyn sosiaalisen ja yhteisöllinen näkökulma. Nykyään ymmärretään kriisien olevan hyvin yhteisöllisiä tapahtumia, joissa yhteisö tuo turvaa.

Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten valossa esimerkiksi pahoissa helleaallossa todennäköisemmin menehtyvät esimerkiksi ikäihmiset, joilla sosiaaliset verkostot ovat heikot ja sitä kautta turvaverkko on puuttellinen.

Suomessa tehdyissä kyselytutkimuksissa yli puolella vastaajista ei ole kokemuksia merkittävistä häiriötilanteista.

– Näillä aikaisemmilla kokemuksilla on merkitystä ihmisten varautumiseen ja pärjäämiseen häiriötilantessa. Jos häiriötilanne on ollut vakava, niin siitä otetaan opiksi ja varaudutaan paremmin tulevaisuudesa. Lievät häiriötilanteet puolestaan voivat vähentää varautumistasoa.

Parhaiten suomalaiset ovat varautuneet tulipaloihin, joihin ilmoitti varautuneensa 81 prosenttia vastaajista.

– Tietenkin tulipaloihin varautuneiden määrän pitäisi olla sata prosenttia, Laurikainen muistuttaa.

Muihin häiriötilanteisiin, kuten elintarvikepulaan on kuitenkin varauduttu huonommin.

– Kysyttäessä miksi kansalainen ei ole varautunut on vastauksena yleisesti, että kansalainen luottaa siihen, että kaikki toimii. Jos on totuttu elämään häiriöttömässä maailmassa ei ehkä koeta, että pitäisi varautua. Varautumiseen ei kuitenkaan suhtauduta kielteisesti, vaan ehkä enemmänkin ei olla vain ajateltu asiaa ja siksi meidän kaltaisillamme järjestöillä on hyvät mahdollisuudet herätellä ihmisiä tässä asiassa.

Suomalaiset kokevat osaavansa hyvin turvallisuustaitoja, mutta muutamat väestöryhmät kuten työelämän ulkopuolella olevat esimerkiksi eläkeläiset ja opiskelijat eivät koe turvallisuusosaamistaan yhtä hyväksi kuin muut.

Laurikaisen mukaan kotitalouksien pitäisi varautua pahan päivän varalle huolehtimalla kotivarasta ja turvallisuustaitojen hankkimisesta. Lisäksi on tullut uusia tärkeitä taitoja, kuten medialukutaito. Erilaiset riskiarviot, kuten pelastussuunnitelmat tai vapaamuotoiset tarkastuslistat ovat hyviä työvälineitä. Tärkeä varautumisteko on myös asioista keskusteleminen ja tapahtumat.

– Suomessa on suositus siitä, että jokaisen kotitalouden tulisi varautua vähintään kolmen vuorokauden mittaiseen häiriötilanteeseen, jonka ajan pitäisi pärjätä itsenäisesti, Laurikainen muistuttaa.