Kypsä kinkku
Kirjoittaja on gineksessä.
Jokainen varusmies tulee palveluksensa aikana kohtaamaan kiinniolon viikonloppuna. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joista yleisimmät ovat "gines" ja "kinkku".
Gineksen aikana suoritetaan koulutuksia, joita ei muuten ehditä viikoittaisen aikataulun puitteissa. Ensimmäinen on välittömästi palveluksen alussa, jolloin vielä sopeudutaan uuteen toimintaympäristöön. Monissa varuskunnissa koti-ikävää helpottamaan järjestetään läheistenpäivä, jolloin sukulaiset ja kaverit voivat tulla moikkaamaan.
Tämän jälkeen on vaihteleva määrä kinkkuja tarjolla. Hyvällä tuurilla puolen vuoden varusmies selviää yhteensä kahdella kiinniololla, sillä viikonlopun kestäviä harjoituksia on vähennetty paljon menneistä ajoista, säästösyistä. Virka-apuosastoon kuuluminen on nykyisin lähes ainoa syy kiinniolemiseen.
Vaikerrus kiinniolosta hiljenee hetkeksi, kun joskus joku kertoo saaneensa tuplakinkun. Vanhat tarinat kertovat myös triplasta, mutta nämä ovat harvinaisia tapauksia.
Valitus ja hajoaminen on silti suuri, sillä vähäinen oma aika keskittyy viikonloppuvapaisiin. Varusmiehellä ei ole vaikeuksia keksiä parempaa, tai ainakin mielenkiintoisempaa tekemistä kuin tetsaaminen tai liikuntakoulutus. Monen mielessä pyörivät myös ihmissuhteet, joiden hoitaminen kasarmilta käsin on haasteellista ja gines laittaa treffisuunnitelmat uusiksi.
Onko gineksessä sitten hyviä puolia? Kinkku koskee yleensä vähintään joukkuetta, joten kukaan ei ole yksin hajoamisensa kanssa ja vertaistukea on helppo löytää.
Yhteiset kokemukset tunnetusti luovat siteitä osallistujien kesken ja mitä voimakkaampia tunteita koetaan, sitä vahvempia siteistä tulee. Tämä on ryhmäytymistä, joka tukee yhtenäisen joukon muodostumista. "Muistatko silloin siinä gineksessä kun oltiin, niin…", muistelevat kaverukset vielä siviilissäkin. Onhan se myös viikonloppu, jolloin ei tarvitse muistaa käydä kaupassa hankkimassa tyhjään jääkaappiin täytettä.
