Partiotoiminnassa on vuosittain mukana yli 65 000 suomalaista. Laajaan joukkoon mahtuu myös huomattava määrä varusmiehiä ja reserviläisiä. Onko partiotaustasta hyötyä varusmiespalveuksessa? Entä onko partiolainen taitava varusmies?
Suomen partiolaisten puheenjohtajan Maria Ruoholan mukaan partioharrastus palvelee varusmiespalveluksen suorittamista. Partiossa opitaan tärkeitä erätaitoja kuten luonnossa liikkumista, metsässä selviytymistä, oikeaoppista pukeutumista, tulentekoa ja luonnonmerkkien tunnistamista.
– Konkreettisten taitojen lisäksi partio opettaa sinnikkyyttä, asennetta ja periksiantamattomuutta, Ruohola lisää.
Ruoholan mukaan partiolaiset kokevat vastuuta omasta maastaan ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Heidät halutaan myös kasvattaa aktiiviseen kansalaisuuteen.
– Onhan maanpuolustus yksi aktiivisen kansalaisuuden ja vastuun kantamisen muoto, Ruohola muistuttaa.
Partiolaisaktiivi Anssi Niemisellä kiinnostus maanpuolustukseen ja luontoon on vaikuttanut nykyiseen ammattiin asti. Rajavartijana Vaalimaalla työskentelevä Nieminen on ollut mukana partiotoiminnassa jo pitkälti toista vuosikymmentä. Tällä hetkellä hän vastaa vapaaehtoisena Suomen partiolaisten sosiaalisesta mediasta.
Niemisen mukaan lapsena ja nuorena partioleireillä vietetyt kesät olivat suureksi avuksi varusmiespalveluksessa. Jääkärijoukkueen johtajaksi vuonna 2015 koulutettu Nieminen huomasi harrastuksensa hyödyt jo ensimmäisessä harjoituksessa, kun hän ainoana joukkueestaan osasi pystyttää puolijoukkueteltan.
– Jotenkin koen, että minulla oli jonkinlainen etulyöntiasema muihin nähden, Nieminen miettii.
Konkreettisten taitojen lisäksi partiotausta auttoi myös sosiaalisissa suhteissa varusmiespalveluksen aikana.
– Huomasin tulevani varusmiesjohtajien kanssa hyvin toimeen, koska osasin tehdä asioita jo valmiiksi. Välillä tuntui, että sain opettaa heitäkin, Nieminen naurahtaa.
Niemisen mukaan partio ja varusmiespalvelus tukevat toisiaan. Palveluksen jälkeen hän lähti entistä suuremmalla motivaatiolla mukaan partion toimintaan. Varusmiespalveluksen tiukkojen aikamääreiden ja tarkkojen sääntöjen jälkeen oli mukava palata partion leirielämään.
– Tuli paljon parempi fiilis lähteä metsään varusmiespalveluksen jälkeen, kun sai mennä vapaasti ja olla kavereiden kanssa. Kyllä minä intissäkin tykkäsin olla, mutta ne ovat silti kaksi ihan eri maailmaa, Nieminen toteaa.
"Kyllä minä intissäkin tykkäsin olla, mutta partio ja intti ovat silti kaksi ihan eri maailmaa." – Anssi Nieminen
Varusmiespalvelustaan Kaartin jääkärirykmentissä suorittava alikersantti Joonas Laurikainen on Niemisen kanssa samaa mieltä siitä, että partioharrastus on todellakin ollut avuksi palveluksen aikana. Useita öitä metsässä jo ennen palvelustaan viettäneen Laurikaisen lähtökohdat maastoharjoituksessa majoittumiseen olivat aivan erilaiset kuin useimmilla palvelustovereilla.
– Sama juttu halon hakkuussa. Mukana oli kavereita, jotka eivät ikinä olleet hakanneet halkoja kun taas itse olin tehnyt klapia ihan pienestä pitäen, Laurikainen muistelee.
Hyödyllisiksi osoittautuivat myös muut metsänkävijä- lippukunnassa opitut erätaidot puukon käytöstä tulentekoon.
Kädentaitojen lisäksi Laurikainen uskoo saaneensa partiosta sosiaalisia taitoja.
– Olen ollut suurilla leireillä ympäri maailmaa, nähnyt paljon erilaista porukkaa ja toiminut erilaisissa ryhmissä, joten olen oppinut olemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, Laurikainen toteaa.
Vaikka partio ja varusmiespalvelus eroavatkin suuresti toisistaan, Laurikainen löytää niistä silti myös yhtäläisyyksiä. Kummassakin kuulutaan osaksi joukkoa, jolla on jonkinlainen tunnus – partiossa partiohuivi ja varusmiespalveluksessa maastopuku. Myös yhteisöllisyys on jossain määrin samankaltaista. Sekä partiossa että varusmiespalveluksessa tarvitaan luottamusta, jotta asiat saadaan toimimaan.
– Jos ollaan vaikka vaelluksella, niin kyllä siinä pitää luottaa niihin kavereihin, ja kipinävuoroissa siihen, että se kaveri pitää kamiinan lämpimänä, Laurikainen pohtii.
Puolustusvoimien esittelypiste kesällä 2016 järjestetyllä Roihu-partioleirillä. / Suomen partiolaiset, Joel Forsman
Sodankylän Jääkäriprikaatin kouluttajan, vääpeli Timo Kallion mukaan partiotaustaisuus näkyy varusmiehen erä- ja ulkoilutaidoissa.
– Perustaidot ovat kohdillaan niin hyvässä kuin huonossakin, eli välillä ollaan itsetietoisiakin siitä mitä tiedetään, Kallio selvittää.
Kallion näkemys on, että partiota harrastavien varusmiesten palvelusmotivaatio on keskimääräistä korkeampi, mistä syystä he usein hakeutuvat vaativiin koulutuksiin, esimerkiksi tiedustelutehtäviin. Myös puolustusvoimien johtajakoulutuksen haluavia löytyy partiolaisten joukosta.
– Korkeasti motivoitunut joukko haluaa yleensä hyödyntää maksimikoulutuksen, Kallio arvioi.
Joskus kouluttajakin on saanut partiolaiselta hyödyllisiä erävinkkejä.
– Polttopuita tehdessä on usein vaikeaa saada halko pysymään pystyssä, varsinkin lumisessa maassa. Hyvä vinkki on ollut pitää kädessä apuhalkoa, jolla tuetaan lyötävää halkoa sen yläpäästä, Kallio esittelee.
Johtaminen on tärkeä osa sekä puolustusvoimien että partion toimintaa. Anssi Niemisen ja Joonas Laurikaisen mukaan puolustusvoimien nykyinen syväjohtamiseen perustuva johtamismalli on osittain käyttökelpoinen myös partiossa. Johtamistavoissa on Niemisen mukaan erilaisista tavoitteista johtuen eroja.
– Puolustusvoimissa on tavoitteena olla taistelujoukko, ja sehän on tietysti aivan jotain muuta kuin mitä partiossa tehdään, Nieminen miettii.
Osa johtajatehtävistä on kuitenkin hyvinkin samankaltaisia partiossa ja puolustusvoimissa. Joonas Laurikainen tunnistaa tällaisiksi tehtäviksi ainakin suunnitelmien tekemisen ja organisoinnin.
– Ohjelma pitää aina suunnitella etukäteen, ei voi improvisoida. Leireille täytyy aina miettiä muonavahvuudet, miten ja milloin ollaan missäkin ja kauanko menee leiripaikalle siirtymiseen, Laurikainen valaisee.
Koska partiossa johdettavat ovat usein lapsia ja nuoria, johtamisessa on oltava tietyllä tavalla hienovarainen. Niemisen mukaan puolustusvoimissa johtaminen perustuu suurelta osin käskyjen antamiseen kun taas partiossa johdetaan kehotusten kautta. Myös auktoriteettiaseman luominen tapahtuu Niemisen mielestä eri tavoin.
– Partiossa johtajien auktoriteetti perustuu kokemukseen, eikä kenelläkään ole arvomerkkejä. Puolustusvoimissa ruusukkeita tai salmiakkeja kantavia katsotaan tietyllä katseella, että tuon on pakko olla johtajahenkilö, mutta toki se auktoriteetti ja kunnioitus ansaitaan vasta teoilla, Nieminen sanailee.
– Niin partiossa kuin puolustusvoimissa on myös huonoja johtajia, vaikka kuinka olisi käyty kaikki koulutukset, hän jatkaa.
Sekä Laurikainen että Nieminen kehuvat puolustusvoimien johtajakoulutusta hyödylliseksi. Varusmiespalveluksen aikana saatu vastuu on tehnyt vastuun kantamisen helpommaksi myös partiossa.
