Kokenut kaikki tietää
Kirjoittaja toivoo huhujen ja pelottelun armeijassa vähenevän, jotta tulevaisuudessa palvelukseen astuvat saavat innostavamman ja realistisemman lähtökohdan.
Aloitin palvelukseni vasta, kun olin valmistunut ammattikorkeakoulusta, jolloin suurin osa ystävistäni oli jo sen suorittanut. Kävin heidän kanssaan lukuisia keskusteluja ennen armeija-aikaani. Suurimmaksi osin ne etenivät siihen pisteeseen, että toverini vaihtoivat keskenään armeijan humoristisia inside -vitsejä. Ne menivät itselläni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Intistä toiselle kertominen voi olla kuviteltua hankalampaa. Armeija on itsessään suuri elämänmuutos jokaiselle nuorelle. Säännölliseen päivärytmiin tottuu hyvin nopeasti. Koulutuspäivät, jolloin käydään ampumassa ja tetsaamassa tai säännöllinen ruokailurytmi ovat tunnettuja rutiineja.
Jokapäiväiset rutiinit tuntuvat nopeasti opituilta itsestäänselvyyksiltä. Intin peruselämää on vaikea ilmaista vain keskustelemalla. Se on hyvin poikkeavaa verrattuna siviiliarkeen.
Kuva, jonka armeijasta saa voi olla vääristynyttä. Monet ovat kuulleet puhuttavan "tornareista", eli käytävillä kiertävästä varmasta tiedosta, johon ei välttämättä kannata uskoa. Monilla palvelukseen astuvilla kuva saattaa olla negatiivinen, sillä pelottelu pahoista asioista on yleistä.
Jokaisen palveluksessa edenneen tai jo kokonaan suorittaneen kannattaisi käyttää harkintakykyä, mitä uusille palvelukseen astuville ystäville kannattaa sanoa. Ohjeena kannattaisi olla kannustava ja tukeva. Jokainen intissä ollut on joskus ollut samassa pisteessä saapuessaan ensimmäistä kertaa kasarmille.
Totuus on se, että intistä jää pitkälti vain positiiviset muistot ja ihmiset mieleen.
