Kohtuus kunniaan

Elämme yhteiskunnassa, jossa puhutaan jatkuvasta oppimisesta. Koko ajan pitää olla valmis sisäistämään uutta, kehittymään, etenemään. Myös meidät varusmiehet laitetaan palveluksessa kovaan myllyyn. Pitää oppia uudet käyttäytymismallit, sopeutua uuteen elämäntilanteeseen, tottua fyysiseen rasitukseen, yhdistää palvelus siviilielämään ja olla toimintakykyinen myös erikoisissa tilanteissa väsyneenä. Uutta opittavaa on paljon.

Allekirjoittanut aloitti palveluksen suoraan lukion jälkeen. Ennen palveluksen aloittamista takana oli kahdeksat ylioppilaskirjoitukset, pääsykokeet, toimiminen erilaisissa luottamustehtävissä ja kesätyöt. Näin jälkikäteen ajateltuna pieni loma ei olisi ollut pahitteeksi ennen palveluksen alkamista.

En todellakaan ole erityinen, sillä useat varusmiehet aloittavat palveluksen tiiviiden opiskelu- tai työrupeamien jälkeen. Olin onnekas, että sain ylipäänsä kesätöitä ja pääsykokeisiin lukemisenikin palkittiin opiskelupaikalla. Useilla varusmiehillä normaalin inttistressin lisäksi mieltä kuormittaa huoli opiskelupaikasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Mitä intin jälkeen? Kuinka sovittaa opiskelut ja asepalvelus yhteen? Onnistuuko opiskelu iltavapailla? Lohkeaako koulupaikka tänäkään vuonna? Auki olevat tulevaisuuden suunnitelmat voivat vaikuttaa intissä jaksamiseen.

Varusmiehet harvemmin keskenään keskustelevat jaksamisesta tai uupumisesta. Palveluksessa puhutaan hajoamisesta. Hajoaminen erinäisiin asioihin on tavanomaisempaa palveluksen edetessä. Alokkaat ovat ainakin jaksamisen suhteen monessa mielessä vielä itsevarmoja. P-kaudella sotilaspastori oppitunnillaan kysyi, kuinka moni meistä alokkaista oli jo tässä vaiheessa hajonnut. Kukaan ei viitannut. "Voi, tulette kaikki niin hajoamaan jossain vaiheessa, ja silloin haluatte tulla juttelemaan kanssani." P-kauden ampumaleirillä ukkosmyrskyn keskellä kaatoraesateessa kolmirivissä seistessäni mietin sotilaspastorin sanoja. Hajotti. Olin litimärkä ja oli kylmä. Mutta ainakin tiesin, että jos todella jossain vaiheessa asepalvelusta kurjasta olostani kaatosateessa tulisi pysyvä mielentila, olisi kasarmin lämpimissä tiloissa kuuntelija: sotilaspastori.

Sotilaspastorien lisäksi yksiköissä meitä ammattimaisesti ovat aina valmiina tukemaan sosiaalikuraattorit. Jokaisessa perusyksikössä tulee olla niin sotilaspastori kuin sosiaalikuraattorikin. He ovat valmiina auttamaan huolien ja murheiden tai esimerkiksi raha- ja opiskeluasioiden kanssa. Sotilaspastorille tai sosiaalikuraattorille voimme mennä juttelemaan hajoamisen hetkellä tai esimerkiksi kun kaipaamme apua tulevaisuutemme kanssa. Tärkeää olisi, että jokaisessa joukko-osastossa sotilaspastoreita ja kuraattoreita olisi tarpeeksi monta, että heillä olisi aikaa auttaa apua tarvitsevia varusmiehiä.

Kannustan huolehtimaan omasta jaksamisesta. Kohtuullisuus kunniaan. Älkää hajotko, vaan puhukaa tarvittaessa palvelustovereille, papille tai sosiaalikuraattorille. Ei sen väliä olitko sitten parisuhdeongelmissa, suorittamisesta uupunut tai metsäleirillä kaatosateeseen hajonnut, puhuminen auttaa.