Kireitä siimoja
Kirjoittajan mielestä niin arjessa kuin varusmiespalveluksessa tarvitaan taukoja
Kalastus ajanvietteenä on erittäin rentouttavaa. Parhaimmillaan se tarjoaa tauon kiireiseen elämään ja arjen stressi unohtuu. Työ- tai opiskelukiireet poistuvat mielestä, kun aallot liplattavat ja tuuli humisee korvissa.
Varusmiehen päivät ovat tekemistä täynnä. Koulutuksesta riennetään tuvan kautta seuraavaan. Edelliseltä oppitunneilta pitäisi muistaa asiat ja seuraavalla jälleen opiskella uutta.
Raskaat fyysiset suoritteet kuormittavat kehoa ja sen lihaksia. Marsseilla jalat ovat kovilla ja rynkkyjumppa väsyttää käsiä. Mielen lisäksi siis myös kroppa on kovalla koetuksella.
Epätietoisuus tulevasta tulee vastaan varusmiespalveluksessa usein. Ja se stressaa. Viikko-ohjelmien lisäksi ohjeistukset saattavat olla epäselviä, ja esimerkiksi harjoituksissa ei tiedä, miten päivän kulku etenee.
Kiireellisyyden ja epätietoisuuden suhteen varusmiespalvelus muistuttaa osin siviilielämän arkea. Varusmieskin kaipaa taukoa päiväänsä ja rauhaa mielelleen. Viikonloppuvapaat toki helpottavat viikkojen välillä, mutta etenkin kiinniolon sattuessa omalle kohdalle varusmies kaipaa päivittäisiä taukoja.
Pääsisipä varusmieskin kalaan!
Kalaan lähtiessä viikonloppua viettävä kiireinen työntekijä jättää arkihuolensa narikkaan ja ottaa virvelin kainaloon. Näpertäessä siiman ja koukkujen kanssa ei tule miettineeksi tulevan viikon jännittävää työpalaveria tai raskasta tulevaa yövuorojen täyteistä viikkoa.
Kalastus kaverin kanssa on vielä hauskempaa. Kaverin kanssa voi vaihtaa viime viikkojen kuulumiset, käydä läpi tulevia suunnitelmia ja antaa huumorin kukkia.
Hyvällä onnella siiman päähän tarttuu saalis. Vapa väpättää ja kalan pyristelyn tuntee käsissään. Sykekin nousee. Jos kalan vielä saa haavattua veneeseen asti, riittää siitä enemmän iloittavaa ja pidempään.
Varusmiehelläkin on kuitenkin omat kalaretken omaiset taukonsa joka päivä. Näillä tauoilla hän keskittyy tekemiseensä niin, ettei keskity juuri muun pohtimiseen. Näillä tauoilla hän voi vaihtaa palveluskaveriensa kanssa kuulumisia.
Päivän neljän ruokailun aikana varusmies pääsee hengähtämään. Hän syö kertyneeseen nälkäänsä niin, ettei pohdi juuri mitään ylimääräistä.
Ruokailuiden aikaan palvelustoverit kertaavat aiempia suoritteita ja keskustelevat tulevan viikonlopun suunnitelmistaan. Vitseille nauretaan ja suu kääntyy hymyyn.
Ja jos varusmiehellä käy oikein hyvä tuuri, linjastolla häntä odottaa extra-tuote, ylimääräinen esimerkiksi edellisestä ruokailusta yli jäänyt herkku. Ai että, kuinka ylimääräinen pulla tai vanukas voikaan piristää päivää. Sen jokainen varusmies tietää.
