Kattavaa merikuvaa monipuolisilla sensoreilla
Rannikkolaivaston Katanpää-luokan aluksilta löytyy miinantorjuntaan käytettävää laitteistoa, jolla saadaan kattavaa lukuisten eri sensorien tuottamaa kuvaa mereltä.
Pansiossa sijaitseva Rannikkolaivasto on päätukikohta Katanpää-luokan aluksille eli miinanetsintäalus MHC-Katanpäälle ja MHC Vahterpäälle sekä miinantorjunta-alus MHC Purunpäälle. Katanpää-luokan aluksilta löytyy lukuisia moderneja miinantorjuntaan käytettäviä sensoreita, joiden käyttö perustuu niiden eri ominaisuuksien hyödyntämiseen.
Miinanetsintään käytetään muun muassa AUV1 (Hugin1000) ja AUV2 (Remus100) sensoreita. AUV:t (Autonomous Underwater Vehicle) ovat ohjelmoitavia, itsenäisesti veden alla kulkevia etsintärobotteja.
Aluksilta löytyy lisäksi ROV-E ja ROV-M (Remotely Operated Vehicles) sensorit, jotka ovat kauko-ohjattavia miinanetsintärobotteja. Lisäksi aluksilta löytyy aluksen perässä vedettävä viistokaikuluotain, SSS(Klein500).
Miinantorjunta-alus Vahterpäällä palveleva alikersantti Aatu Järvinen kertoo, että laitteiden ero on niiden tuottamassa datassa ja ohjauksessa.
– AUV:t ajavat niille ohjelmoitua reittiä automaattisesti, kun taas ROV:it ovat manuaalisesti ohjattavia, ja niitä ajetaan taistelukeskuksesta tai niille erikseen luodulla ohjainalustalla, Järvinen selittää.
Miinantorjuntasensoreita hyödynnetään monipuolisesti aina pohjankartoituksesta miinojen paikantamiseen. Ne voivat tuottaa joko normaalia reaaliaikaista kamerakuvaa tai viistokaikukuvaa veden pinnan alta, jota aluksen henkilökuntaan kuuluvat miinantorjuntaoperaattorit tulkitsevat. Laitteiden toiminnot tukevat Järvisen mukaan toisiaan eri tehtävissä.
– Kun toinen sensori mittaa veden eri kerrosten lämpötiloja, voidaan toinen sensori ohjelmoida ja hyödyntää sen mukaisesti. Esimerkiksi AUV2 havaitsee viistokaiun avulla kohteita, joita ROV-M käy tunnistamassa ja tarvittaessa tekemässä vaarattomiksi, Järvinen selittää.
Miinantorjunta-aluksilla on Järvisen mukaan lukuisia vaihtoehtoisia menetelmiä hoitaa tunnistustehtäviä ja mittauksia; niin kiinteitä kuin kauko-ohjattavia sensoreita. Joitakin sensoreita voidaan hyödyntää itsenäisesti, kun taas toiset saattavat olla perässä vedettäviä tai toisen sensorin tukea vaativia. Sensoreilla on erilaisia ominaisuuksia, joihin niiden käyttö ja hyödyntäminen perustuu.
– ROV-M sensoria voidaan uittaa jopa 300 metrin syvyydessä niin, että se luo kuvaa ympäristöstä. Etsintäoperaatioihin erikoistunut ROV-E taas on käytössä monesti, kun Puolustuvoimat tarjoaa virka-apua vedenalaisiin etsintöihin, Järvinen avaa.
– AUV2 eli viistokaikua hyödyntävä sensori pystyy tuottamaan ”sonar” kuvaa noin 50 metrin leveydeltä pohjasta ja sen ympäristöstä, jota miinantorjuntaoperaattorit tulkitsevat, Järvinen kuvailee.
Havaitut kohteet sensorien tuottamassa datassa voivat olla kokoluokiltaan hyvin pienistä kivistä aina isoihin miinoihin. Niiden tunnistaminen ja varmentamismenetelmät riippuvat puhtaasti käytetystä sensorista.
– Esimerkiksi ROV-M:n kamera näyttää reaaliaikaista kuvaa vedenalaisesta kohteesta. Sen sijaan viistokaikua hyödyntävät sensorit tuottavat dataa, joiden kohteet täytyy erikseen käydä tunnistamassa, Järvinen kuvailee.
Pääsääntöisesti laitteita ohjaavat Puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluvat miinantorjuntaoperaattorit, mutta myös varusmiehet voivat päästä ajamaan esimerkiksi ROV-M -sensoria.
– Varusmiehet pääsevät myös tekemään lukuisille eri sensoreille kansitestejä, joilla ylläpidetään sensoreiden ”kuntoa”, Järvinen kertoo.
Järvisen mukaan laitteita hyödynnetään lukuisissa eri tehtävissä, joita suoritetaan aluskohtaisilla meriviikoilla ja Puolustusvoimien sotaharjoituksissa.
– Harjoituksia järjestetään tiheästi keväästä aina joulukuun alkuun asti. Talvella sensorien toimintaa ylläpidetään laitekohtaisilla kansitesteillä, Järvinen kertoo.
Monia miinantorjuntasensoreita on hyödynnetty myös monilla muilla aloilla kuten öljytuotannossa öljynporauslautoilla ja lukuisissa eri pelastusoperaatioissa. Suomessa esimerkiksi Geomari hyödyntää vastaavanlaisia sensoreita pohjankartoitustyössään siviilipuolella.
