Katse kuluneeseen palvelukseen päin

Tämä kolumni on viimeinen, jonka kirjoittaja tulee palveluksen aikana kirjoittamaan. Onkin siis oiva tilaisuus suunnata katse menneeseen ja miettiä kaikkea mitä on kuluneen 255 aamun aikana nähnyt ja kokenut.

Tammikuu 2019, Ilmasotakoulu, Tikkakoski. Tuleva alokas Sironen on juuri astumassa palvelukseen. Päivä alkaa infotilaisuudella ja sen jälkeen loppupäivä kuluu varusteiden kannossa ja omaan tupaan tutustumisessa.

Tuolla alokkaalla ei varmasti ollut vielä aavistustakaan mitä kaikkea hän tulisi kokemaan seuraavan yhdeksän kuukauden aikana. Koulutus 2020 -ohjelman mukainen koulutus alokasjaksolla, siirto Kaartin jääkärirykmenttiin ja loppupalvelus toimittajana Ruotuväki-lehdessä. Tuo tammikuun alokas ei varmasti olisi uskonut mitään näistä tapahtuvan hänelle, jos joku olisi niin väittänyt.

Onneksi ne kuitenkin tapahtuivat. Kirjoittaja on nimittäin niiden ansiosta päässyt kokemaan puolustusvoimat aivan omanlaisesta näkökulmasta. Mieleen on jäänyt muun muassa lukuisat matkat eri varuskuntiin, erilaiset harjoitukset, joita on päässyt seuraamaan ja esimerkiksi Samu Haberin haastattelu.

Nämä seikat ovat laittaneet kirjoittajan miettimään uudesta näkökulmasta sitä, mitä haluaa tehdä palveluksen jälkeen ja muuttamaan omaa suunnitelmaa muun muassa siitä, mihin haluaa mennä opiskelemaan ja mitä haluaa tehdä elämässään oikeasti.

Näin jälkeenpäin voinkin siis sanoa, että kun aina puhutaan siitä mitä palveluksesta jäi käteen, niin kirjoittajan tapauksessa käteen jäi todella paljon kokemuksia, uusia tuttavuuksia ja uusi näkökulma omaan tulevaisuuteeni.

Haluankin sanoa seuraavien saapumiserien varusmiehille, joilla TJ on hieman enemmän kuin kirjoittajalla, että palvelus on loistava mahdollisuus saada aikaa miettiä, mitä haluaa tehdä elämässään. Lisäksi palvelus on loistava mahdollisuus kehittää esimerkiksi sosiaalisia taitoja. Niitä varusmies tarvitsee, sillä palveluksen aikana jokainen tulee tekemään yhteistyötä useiden eri ihmisten kanssa.

Reservin auringon lähestyessä meitä uhkaavasti tuleekin kohta aika seuraavan saapumiserän ottaa ohjat käsiinsä. Heillä on onneksi vielä jonkin aikaa vanhemman saapumiserän varusmiesjohtajat turvanaan ja tukenaan, mutta tähän ei kuitenkaan kannata tuudittautua. Hetki jolloin apupyörät otetaan kokonaan pois tulee yllättävän nopeasti, joten kehotan jokaista uuden saapumiserän varusmiestä varautumaan siihen jo hyvissä ajoin.

Luotan kuitenkin siihen, että uusi saapumiserä hoitaa hommansa kunnialla ja toivotan heille onnea ja menestystä. Lisäksi minun on kuitenkin lähes pakko toivottaa heille myös niitä kuuluisia, eli aamuja.