Kasarmiutopia

Aion itse heittää oman korteni kekoon nyt kun 90% asepalveluksesta on suoritettu. Tältä näyttää
ruudinkäryssä unelmoitu tuoreen munkin tuoksuinen utopia. Hamassa tulevaisuudessa siviilipalvelus
ja asepalvelus ovat sulautuneet yhteen kansalaispalvelukseksi.

Varuskunnan portille jäädään vähäpäästöisestä ja sujuvasti kulkevasta julkisen liikenteen välineestä.
Portilla sotilaspoliisi tarkistaa kulkuluvat ja toivottaa varushenkilön tervetulleeksi. Tietä jatkaessa
kulkijaa ympäröivät monta aamua nähneet puut. Tienreunoja koristaa kenties värikäs joukko kukkia
ruodussa. Matkalla tervehditään vastaantulevia tovereita ja kouluttajia heittämällä käsi lippaan.
Kasarmin käytävillä osa istuu sohvilla selaamassa älypuhelimistaan valmiiksi huomisen oppituntien
materiaalia.

Yhdessä yhteistuvassa varusmiehet ja -naiset istuvat ja keskustelevat sodankäynnin etiikasta.
Toisessa tuvassa led-valot on himmennetty tunnelmalliselle ekomoodille. Pöydän äärellä käydään
kiihkeää debattia lähestyvistä vaaleista, joissa saapumiserästä valitaan kasarmin vanhimmat.
Kaapit ovat puisia ja niissä on enemmän tilaa. Joku on mahduttanut sinne jopa pienen
espressokeittimen aamukahveja varten (vääpelin luvalla tietysti). Kasarmin päädyissä limukoneiden
tilalla on jääkaapit joissa asukkaat säilyttävät eväitänsä.

Tarpeettomille maa-alueille ollaan rakennettu kasvihuoneita ja viljelypalstoja. Huomenna
aamupäivällä on luvassa ryhmän hyökkäysammunnat ja iltapäivällä opetellaan viljelemään sieniä.
Kansalaispalveluksessa omavaraisuus on kunniassa. Virka-avussa ollut yksikkö on huolehtinut
varuskunnan sikalasta. Sieltä saadaan torstaiksi palvikinkkua hernekeittoon. Kotiutuvat kansalaiset
osaavat siviilissäkin tuottaa ruokaa ja huoltovarmuus kiittää.

Maastoleireillä viihtyisi jopa itse Pentti Linkola. Leireillä opitaan taistelukoulutuksen ohella erätaitoja
sekä luonnon antimilla selviytymistä. Varushenkilön selviytyessä ilman nykyajan mukavuuksia
paranee isänmaan huoltovarmuus lisää. Vartiovuoroissa luontosuhde syvenee ja ympäristöstä
halutaan pitää parempaa huolta.

Perinteisten iltavapaiden ajanviettotapojen ohelle on syntynyt uusia. Kasarmeilla on lankkihuoneen
vieressä taiteilijahuoneet, joissa kasarmin boheemit pääsevät toteuttamaan itseään halvoilla
taidevälineillä. Aiempaa isompi osa pitkätukkaisista hipeistäkin viihtyy porttien sisällä, sillä miehetkin
saavat pitää pitkiä hiuksia nutturalla. Kuntoisuuslomia myönnetään myös esimerkillisestä
kulttuurisesta toiminnasta ja varuskunnan yhteishengen kasvattamisesta, joten moni on mukana
varuskunnan varushenkilöteatterissa. Liikuntakoulutuksissa joukkueet ja tuvat kilpailevat usein
toisiaan vastaan joukkuepeleissä. Kurssimaiseen koulutukseen kuuluu myös muun muassa
terveydenhoitoa ja historiaa. Välillä joukkue viedään kentälle auttamaan ja kahvittelemaan
veteraanien kanssa.

Onneksi meille suomalaisille utopiat eivät ole vieras käsite. Uusi Jerusalem, Sointula ja Penedo.
Ulos maailmalle ollaan lähdetty sisukkaasti perustamaan ihanneyhteiskuntia niin uskonnon,
ideologian kuin luonnon nimissä. Useimmat ovat olleet lyhytikäisiä, eivätkä haaveet ole toteutuneet reaalimaailmassa. Toisaalta hyvinvointivaltiota ja ympäristöliikettä oltaisiin joskus pidetty utopistisina ajatuksina.

Ainoa joka on pysyvää, on muutos. Puolustusvoimienkin on elettävä ajan mukana ja vastattava
muuttuvaan yhteiskuntaan. Yleinen asevelvollisuus on kerännyt kiitettävää kannatusta, ja samaan
aikaan ollaan puhuttu nuorten maanpuolustustahdon laskusta. Utopistisiakin ajatuksia kannattaa
hyödyntää, kun etsimme houkuttavampaa tulevaisuutta.