Hyökkäyksiä Pohjankankaalla
Arrow 19 -harjoituksessa varusmiehet pääsevät tekemään paljon toistoja omasta roolistaan taistelussa ja kokemaan, miten monikansallinen yhteistyö sujuu.
Radiopuhelin: Sininen tiedustelujoukkue lähti liikkeelle vitosen tasalta kohti liikkumavaran länsipäätä.
Harjoitusta katsomaan tullut kansainvälinen seurue valpastuu kuullessaan ääntä radiopuhelimesta. Simulaatiokeskuksesta selostetaan tiedot harjoituksen johdolle.
Radiopuhelin: Keltaiselta puolella kärjessä lähtee [Yhdysvaltojen] merijalkaväki. Tavoitteena piste nelkyt kolme ja siihen tulituki aukean suuntaan.
Tuuli humisee Pohjankankaan harvoissa puissa kunnes hiekkainen maa pöllyää horisontissa ja paljastaa jonkin lähestyvän. Sitten vahvojen moottorien jylinä saavuttaa katsojan samalla kun valtava pölypilvi lähestyy ja melu voimistuu korvia raastavaksi. Menossa on Arrow 19 -harjoitus, jossa sinisten tankit taistelevat keltaisten joukkoja vastaan.
Radiopuhelin: Siniset tankit ovat liikkeellä, länsipuolella aukean itälaidassa.
Tänään on vaihteeksi aurinkoinen päivä ja lämmintäkin. Tänään ei tarvitse pukeutua talvikeliä varten.
– Ensimmäinen päivä, kun harjoituksen aikana ei tarvitse pakkastakkia, hymyilee eversti Tero Ylitalo, joka on harjoitusta johtavan Panssariprikaatin komentaja.
Viileä sää ei kuitenkaan ole haitannut Arrow 19 -harjoitukseen osallistuneita noin 2500 suomalaista, Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta ja Virosta tullutta sotilasta. Määrä katoaa helposti harjoitusalueelle, vaikka käytössä on vain osa Pohjankankaasta. Rajatun alueen tarkoitus on pakottaa osapuolet kohtaamaan ja siten antamaan osallistujille harjoitusta taistelusta.
Harjoitukseen osallistui neutraali vihreä joukko, joka hoiti huoltotoimintaa. Kuvassa MT-LB Kuljetuspanssarivaunu.
Sininen puoli koostuu suurimmaksi osaksi Panssariprikaatin joukoista, joita on vahvistettu osastolla Porin prikaatista, brittien joukoilla ja Yhdysvaltojen armeijan joukoilla. Vielä eilen heidän puolellaan oli myös Yhdysvaltojen merijalkaväen osasto, mutta tänään he avustavat keltaisten joukkojen puolella. Keltainen puoli koostuu pääosaksi Karjalan prikaatin joukoista, joihin on yhdistetty osastoja Porin prikaatista, Jääkäriprikaatista ja Panssarikoulu Maasotakoulusta sekä virolaiset vieraat.
Sinisten ja keltaisten joukkojen lisäksi on neutraaleja vihreitä joukkoja, jonne on sijoitettu toimintaa täydentävää huoltotoimintaa ja Utin jääkärirykmentistä osallistuva helikopteri miehistöineen. Helikopteri vaihtaa päivän mittaan puolta, jotta kummallekin puolelle tulee kokemusta myös ilmahyökkäyksestä. Vihreisiin joukkoihin kuuluu myös simulaatiokeskus, joka välittää tietoja joukkojen liikkeistä harjoituksen johdolle ja kerää ne toiminta-analyysia varten.
Tankkien lomassa puikkelehtii moottoripyöriä, joiden havunaamiot ovat varisseet kyydistä ja saaneet tilalle pölynharmaan kerroksen. Ohivyörynnän jälkeen joukot levittäytyvät harjoitusalueelle ja vaikka tankit ovat isoja, on niitä yllättävän vaikea havaita varpuja kasvavan mäenkumpareen takaa. Poikkeuksen tekevät amerikkalaiset, jotka ovat tottuneet avoimempaan toimintaan. Toki heidänkin M1A2 Abrams -panssarivaunut ja LAV-25 maalautuvat maisemaan melko hyvin hiekan värisenä. Myös virolaisille avoin kangasmaisema on uusi ympäristö.
Yhdysvaltalaiset panssarivaunut sulautuvat hyvin maastoon.
Jossakin etulinjan ja suojan välillä operoi panssaroitu evakuointiajoneuvo. Oikeita tilanteita ei onneksi ole tullut, mutta lääkintämiehetkään eivät istu toimettomana. Simulaattoreilla varustetut osallistujat saavat viestin mahdollisesta osumasta, jolloin harjoitellaan taistelijan evakuointia. Kyyti on paikoitellen töyssyistä, mutta kun kyse on hengestä, niin nopeus on valttia.
CV9030:ssa on tiivis tunnelma, kun miehistö on ahtautunut kyytiin. Halutuimmat paikat ovat luonnollisesti oviluukun vieressä, missä on enemmän tilaa jaloille. Ja mahdollisesti raikkaampaa ilmaa, varsinkin sen jälkeen kun on ensin nostettu hiki pintaan suorittamalla jalan erilaisia operaatioita.
– Onneksi on itse tuolla tornissa, niin ei tarvitse itse sitä kokea, naurahtaa jääkäri Andrei Toivainen, joka on rynnäkköpanssarivaunun ampuja.
Suomalaisten Leopardien jälkeen yleisimmät ajoneuvot ovat CV:t ja BMP-2M. Yhdysvaltalaisten joukkojen mukana Abramsien lisäksi harjoitukseen osallistuu M1126 Strykereita ja britit ovat tuoneet FV107 Scimitareja.
Amerikkalaisten tankki saa osuman vastapuolen tankista ja sensori läväyttää vilkkuvalon päälle. Luukku aukeaa moottorin sammuttua ja miehistö haukkaa raitista ilmaa.
Tämä kierros on ohi heidän osaltaan.
