Haussa yhteinen nimitys
Kirjoittaja kaipaa puolueetonta puhetta murhenäytelmästä.
Eräs lukija kyseli, miksen kutsunut sotaa vapaussodaksi. Toinen oli puolestaan sitä mieltä, että minun olisi pitänyt puhua vähemmän punakaartilaisista. Sain myös kritiikkiä liian kepeästä otsikoinnista.
Palaute kertoo siitä, että lähes sadan vuoden takaiset tapahtumat nostattavat edelleen voimakkaita tunteita suomalaisten keskuudessa. Tämä on ymmärrettävää, sillä monen lähisukulainen on elänyt kevään 1918 hetkiä. Toivoisin silti, että kyseistä sotaa voitaisiin tarkastella ilman värittyneitä laseja. Oma sukulaisenikin kaatui valkoisten riveissä, mutta se ei ole estänyt minua arvioimasta myös punaisten kokemia kauheuksia.
Molemmat osapuolet harjoittivat keväällä 1918 muun muassa mielivaltaisia teloituksia ilman oikeudenkäyntiä. Lisäksi lukuisia naisia ja lapsia menehtyi sodan seurauksena. Jos keväästä 1918 puhutaan vain voittajien näkökulmasta, unohtuu moni valkoisen terrorin uhri. Vastaavasti valkoisten syyllistäminen saattaa johtaa yhtä lailla silmittömään väkivaltaan syyllistyneiden punaisten sivuuttamiseen.
Aikalaisten osalta suurimmat katkeruudet painuivat taka-alalle talvisodan myötä. Neuvostoliiton uhan alla entiset valkoiset ja punaiset ponnistelivat yhdessä vapauden puolesta. Ehkä juuri tämä näkyi viime kesänä Mannerheimin muistolaattakohusta heränneessä keskustelussa. Silloin kansalaiset pohtivat sosiaalisessa mediassa avoimesti Suomen suhdetta Saksaan jatkosodassa. Miksei sama avoimuus onnistuisi kevään 1918 kohdalla?
Puolueeton tarkastelu on helpompaa, jos sodalle on yhteinen nimitys, joka ei ole minkään osapuolen näkemys. Sisällissota-nimi täyttää nämä kriteerit. Sen sijaan esimerkiksi aikalaisten käyttämät vapaussota ja luokkasota korostavat toisen osapuolen tulkintaa sodan syistä. Sopivaa nimitystä valittaessa on oltava tarkkana, ettei tapahtumien traagisuus unohdu. Esimerkiksi "vuoden 1918 tapahtumista" puhuttaessa on vaarana, että koetut aseelliset yhteenotot eivät saa totuudenmukaista painoarvoa.
Haastattelemani historiantutkija Martti Häikiö kutsui sotaa Suomen historian traagisimmaksi tapahtumaksi. Hänen muotoilunsa on hieman epäkäytännöllinen, mutta tuo esille oleellisimman. Suomalaiset kärsivät laajasti keskinäisestä yhteydenotostaan käsivarsinauhan väristä riippumatta.
