Harrastus tuotti kaksi väitöskirjaa

Everstiluutnantti Mikael Salon ansioluettelo on hengästyttävää luettavaa: yleisesikuntaupseerikurssi, filosofian tohtori, valtiotieteiden tohtori, kasvatustieteiden lisensiaatti. Neljästä loppututkinnosta hän pitää tärkeimpänä yleisesikuntaupseerikurssia.

– Upseerin ura on tärkein, muu on harrastusta, everstiluutnantti Mikael Salo toteaa.
Hänen nykyiseen tehtäväänsä puolustusvoimain komentajan erityisavustajana kuuluu muun muassa kokousten, tapaamisten ja tilaisuuksien taustoittaminen ajoissa, jotta komentajalla olisi riittävästi aikaa perehtyä.
– Asiantuntijat tuottavat tietoa ja minä pidän kiinni määräajoista, Salo sanoo ehkä hieman rooliaan vähätellen.
Komentajan erityisavustaja on todellinen näköalapaikka. Tehtävässä tapaa korkeaa poliittista ja sotilasjohtoa ympäri maailmaa.  Erityisavustaja osallistuu myös sisältöasioihin, jolloin näkymä on kaikkien merkittävien päätösten suunnittelussa ja valmistelussa.
Maatalon poika Jokioisista suoritti varusmiespalveluksensa Panssariprikaatissa, mikä johdatti myös aselajin valintaan Kadettikoulussa. Hakiessaan upseerin uralle Salo pyrki myös valtiotieteelliseen tiedekuntaan.
– Lupasin itselleni tehdä myös valtiotieteellisen tutkinnon. Jos jonkun asian aloittaa, se pitää viedä loppuun, Salo naurahtaa.
Ja kunnolla loppuun Salo saattoikin asian. Hän valmistui valtiotieteiden tohtoriksi vuonna 2011. Tosin tuolloin oli taskussa jo filosofian tohtorin (2008) ja kasvatustieteiden lisensiaatin (2004) tutkinnot. Toki pääasia eli sotilasura on edennyt samalla ja hän on ollut muun muassa kadettikurssinsa ja yleisesikuntaupseerikurssinsa priimus. Tiedeharrastukseen päätymiseen vaikutti vuosituhannen alussa määräys tutkijaupseerin tehtävään.
– Tutkijaupseerina keräsin noin 2000 varusmiehen otoksesta neljä kyselyä, joihin molemmat väitöskirjani perustuvat. Pitihän se tutkijaupseerius hyödyntää ja väitöskirjojen luonnokset tuli valmisteltua neljän vuoden aikana. Ei sitä tuolloin paljoa vapaa-aikaa ollut, Salo muistelee.
Väitöskirjat käsittelevät varusmiesten palveluksen keskeyttämistä ja ryhmäkiinteyttä. Toisin kuin monesti luullaan, fyysiset syyt ovat harvoin keskeisin keskeyttämisperuste.
– Asenne ratkaisee, positiivisella mielellä suhtautuvat eivät keskeytä helposti. Mittareiden mukaan keskeyttämissyinä asenteen jälkeen tulevat järjestyksessä sosiaalisuus, psyykkiset ominaisuudet ja fysiikka, Salo selvittää.

Ryhmäkiinteyden kehittymisessä kaveripiiri on tärkein alue.
– Vertaisten väliset suhteet ja niiden vahvistaminen ovat tärkein osa ryhmäkiinteyden syntymisessä. Usein on ihmetelty miksi toisessa maailmansodassa saksalaiset taistelivat loppuun asti, vaikka tilanne oli epätoivoinen. He tekivät sen vertaisten eli kavereiden puolesta.
Kavereiden jälkeen tärkeimmät ryhmäkiinteyden luojat ovat johtajat, organisaatio eli komppania ja lopulta yhteiskunta. Vastaavanlaista voi havaita kutsumusammateissa kuten kirkossa, lääkäreillä ja urheilussakin. Salo hakee ajankohtaisen vertauskohteen Suomen jääkiekon maailmanmestaruuskisojen mestaruusjoukkueesta.
– Menestyvän joukkueen ydin on pelikaverit, sitten johtaja, joka onnistui luomaan hyvät suhteet pelaajiin ja määrittämään tavoitteen, organisaatio eli jääkiekkoliitto tuki riittävästi, ja lopulta suomalainen yhteiskunta eli katsojat loivat oikeanlaisen tunnelman.
Tutkintoja hän ei ole kuitenkaan tehnyt ura- tai palkkakehitys mielessä.
– Ei näistä suoranaisesti ole hyötyä sotilasuralla. Eikä tarvitsekaan. Tosin laaja-alainen ymmärrys ei koskaan haittaa ja kurinalaisuuden oppimisesta on hyötyä. Sotilaan pitää tehdä sotilaan asioita. Jos ehtii muuta se eduksi, Salo taustoittaa.
Hän ei kannata eriytyviä urapolkuja, sillä erityisosaamista on tarjolla puolustusvoimien siviilityöntekijöilläkin.
– Upseerien osaamisen ydin on taktiikka- ja operaatiotaito. Sen lisäksi pitää olla joku tukipilari. Selkärankaa voi vahvistaa esimerkiksi strategisella suunnittelulla, kriisinhallintaosaamisella tai tutkimustehtävällä, Salo kuvailee.
Nyt tutkimusharrastus on tosin jäänyt. Lasten myötä prioriteetit ovat muuttuneet.
– Nyt perhe-elämä on täyttänyt arjen kymmenen vuoden tutkimusharrastuksen jälkeen, kolmen lapsen isä tuumii.