Harjoittelu tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina!

Ollessani noin 20–25 vuotta nuorempi treenasin ja kilpailin judossa. Judossa yhdistyy monet ominaisuudet, joita urheilijalta vaaditaan: räjähtävää voimaa, kestävyyttä, tasapainoa, ketteryyttä ja hyvää ottelutaktiikkaa. Kaiken pohjana on kuitenkin tekninen osaaminen, jota harjoitetaan toistoharjoituksilla. Ensin tekniikka, esimerkiksi lonkkaheitto, opetetaan ja näytetään kokonaissuorituksena, jotta siitä jää mielikuva oppilaille, sitten harjoitetaan vaiheittain ja lopuksi harjoitellaan kokonaissuorituksena. Kun tekniikka osataan oikein, sitä harjoitetaan sadoilla ja jopa tuhansilla toistoilla, jotta tekniikka tehostuisi, nopeutuisi ja sen toteutus olisi vaistonvaraista. Näin heitto/tekniikka lähtee automaattisesti ottelutilanteessa, kun siihen tulee mahdollisuus. Sotilaskoulutuksessa on paljon samaa ja usein kuuleekin koulutuksesta käytettävän nimitystä toistokoulutus tai "äksiisikoulutus". Miten tämä ilmenee nykyaikaisessa sotilaskoulutuksessa?

Aloitetaan peruskoulutuskaudesta. Peruskoulutuskaudella sotilaalle opetetaan sotilaan perustaitoja, esimerkiksi kaikki sotilaat oppivat käsittelemään varsin luotettavasti rynnäkkökivääriä. Yksittäinen taistelija ampuu 100–200 laukausta perusammuntoja peruskoulutuskauden aikana. Jokainen laukaus on suoritus sinällään sisältäen monta vaihetta: oikean ampuma-asennon hakemisen, tähtäämisen, hengityksen pidättämisen ja puristavan laukauksen. Asetta puretaan ja kootaan useita kymmeniä-satoja kertoja siten, että se menee luonnostaa myös sovelletussa tilanteessa esimerkiksi pimeässä poterossa. Tärkeä taito, jos ase likaantuu syystä tai toisesta ja menee epäkuntoon taistelukentällä!

Erikoiskoulutuskaudella sotilas erikoistuu ja saa erikoistaitoja oman koulutushaaransa mukaisesti. Esimerkiksi panssarivaunun ampuja saa koulutuksen yleisesti panssarivaunuunsa ja erityisesti sen ase- ja ammunnanhallintajärjestelmään. Ensin hänelle opetetaan ampumisen perusteet, hallintalaitteet, laskimen käyttöä, tykin suuntausta ja niin edelleen. Sitten hänelle annetaan simulaattoreilla (mm. Steel Beast) ampumakoulutusta, jossa hän suorittaa satoja laukauksia eri simulaatiotilanteissa. Tämä ei tietenkään poista oikeiden laukausten ampumatarvetta, mutta antaa erinomaisen pohjan kovapanosammuntoihin. Johtajien ja tulenjohtajien harjoittamiseen käytetään vastaavasti VBS -simulaattoria (Virtual Battle Space), jolla kyetään simuloimaan yksikkötason harjoitukset lähiharjoitusalueilla. Järjestelmä mahdollistaa johtajien toiminnan kehittämiseen, suoritusten uusimisen ja mahdollisten virheiden karsimiseen jo ennen varsinaista kenttäharjoitusta. Tulenjohtajille se antaa vastaavalla tavalla mahdollisuuden johtaa tulta mahdollisimman realistisesti ja oppia virheistään. Hyvin nykyaikaista toistokoulutusta elävöitettynä simulaattoreilla!

VBS-simulaattoriluokka.

Kun sotilas on erikoistunut, alkaa joukkokoulutuskausi. Siinä hän liittyy osaksi omaa sodan ajan joukkoaan. Esimerkkinä käyttämäni panssarivaunun ampujan vaunuryhmä liittyy osaksi panssarivaunujoukkuetta, joka taas on osa panssarivaunukomppaniaa. Pelkkä yhdistäminen ei kuitenkaan riitä, vaan tuota sotakoneistoa (esim. panssarivaunukomppaniaa) täytyy harjoittaa toimimaan kokonaisuutena. Jälleen alkaa toistokoulutus, mutta nyt harjoitellaan ensin joukkueen hyökkäystä, viivytystä ja puolustusta. Sitten siirrytään harjoittamaan komppania tason toimintoja. Joukolla on usein omaan toimintaan sovitetut perustaistelumenetelmät, joilla se toteuttaa tehtäviä tai sen osia. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdellä komennolla joukko toteuttaa sarjan toimenpiteitä automaattisesti siten, että johtajan ei tarvitse käskeä kaikkea erikseen. Se voi olla panssarijääkäreillä esimerkiksi komento "ISKU -ryhmity", jolloin joukko levittäytyy avoriviin taisteluvalmiiseen muotoon tietyillä periaatteilla. Vastaavasti taisteluosaston tasolla harjoitetaan yksikköparitoimintaa, hyökkäystä rinnan ja peräkkäin. Näin mahdollistetaan komppanioiden käyttö joustavasti ja nopeasti maaston vaatimalla tavalla. Perustaistelumenetelmien perimmäisenä tarkoituksen on nopeuttaa joukon toimintaa ja säilyttää sen taisteluvalmius kaikissa tilanteissa sekä antaa johtajille tarvittava aika tehdä ratkaisevia johtamistoimenpiteitä. Niitä toistetaan niin monta kertaa, että ne sujuvat automaattisesti eri maastoissa, tilanteissa ja voimakkaankin väsymystilan vallitessa. Merkittävässä osassa joukkokoulutuskauden harjoituksessa on kaksipuoleinen taistelijan simulaattorijärjestelmää (KASI). Se kouluttaa jokaista yksilöä ja johtajia mainiosti muun muassa siinä kuinka suojassa täytyy edetä, jotta selviää hengissä taistelukentällä ja toisaalta se paljastaa johtamisvirheet peittelemättömästi.

Ollessani Hämeen panssaripataljoonan komentajan joukkotuotannossa olevat joukot toteuttivat 25–30 täysimittaista hyökkäystä taisteluosastoraamissa joko kaksipuolisena taisteluharjoituksena simulaattoreilla avustettuna tai taisteluammunnoissa kovin ampumatarvikkein. Nämä harjoitukset ovat kriittisen tärkeitä, sillä vain niissä kyetään harjoittelemaan yhdessä niitä sodan ajan tehtäviä, joihin taisteluosasto on suunniteltu. Panssariorkesterissa on erilaisia soittimia, jossa kaikki toimijat ovat lopputuloksen kannalta tärkeitä, mutta ilman yhteistä äksiisimäistä harjoittelua ei konsertista tule mitään.

Miten toistokoulutus sopii sitten esimerkiksi upseerikoulutukseen Maanpuolustuskorkeakoululla ja aselajikouluissa? Oikein hyvin, kunhan se ymmärretään oikealla tavalla. Loppujen lopuksi joukkojen komentajat ja päälliköt ovat niitä, jotka ratkaisevat ja päättävät miten joukko (esimerkiksi komppania-pataljoona-taisteluosasto-prikaati) toimii kussakin tilanteessa. Vaikka heillä onkin usein tukenaan esikunta tai komentopaikka, johtajan vastuu on jakamaton. Siksi päätöksentekotilanteita tulee harjoittaa säännönmukaisesti ja jatkuvasti upseerikoulutuksen kaikilla tasoilla. Alemmalla tasolla päätöksentekoharjoitukset voivat olla muodollisempia päätöksen tekniseen puoleen ja rakenteeseen painottuvia, mutta mitä ylemmälle tasolle mennään, sitä sovelletumpia tilanteiden tulee olla. Kaikilla tasoilla tulee kuitenkin pyrkiä lisäämään päätöksentekoharjoitusten määrää. Nykyaikainen komentaja ja esikuntasimulaattori -järjestelmä (KESI) tukee oivasti tämän tavoitteen saavuttamista.

Lopuksi toteaisin, että toistokoulutus on pitänyt hyvin pintansa sotilaskoulutuksessa. Se on kehittynyt tekniikan kehittymisen myötä ja uudet välineet ovat antaneet sille uusia muotoja ja mahdollisuuksia. Vaikka varusmiespalvelusaika lyhimmillään on vain 5,5 kuukautta, saavutetaan koulutuksessa merkittäviä tuloksia, kun tukena käytetään nykyaikaisia koulutusmenetelmiä ja erityisesti eri simulaattorijärjestelmiä. Lisäksi komentajien ja päälliköiden on tärkeää kohdentaa ja painottaa koulutusta joukon sodan ajan tehtävien mukaisesti, sillä kaikkea ei tarvitse osata. Hyvää loppuvuotta Ruotuväen lukijoille!