Eettisen toimintakyvyn ytimessä
Panssarimies Akio Huovinen palvelee Parolassa Panssariprikaatin varusmiespappina. Tehtävästä hän on nauttinut paljon, vaikka se onkin ollut välillä haastavaa. Seuraavaksi vuorossa on jälki-AUK.
Panssarimies Akio Huovinen / Panssariprikaati / tj 57 (149)
Aloitin varusmiespalveluksen Panssariprikaatissa Parolassa heinäkuussa 2019. Vaikka alussa
inttiin lähtö jännittikin, tulin tänne hyvillä mielin. Nyt tuntuu, että jos varusmiespalvelus loppuisi
kuin seinään, olisi hankalampaa elää siviilissä. Palvelusaikani on tällä hetkellä 9 kuukautta ja
aamuja alle 60, mutta hain jälki-AUK:iin, joten tänään jäljellä -lukuni nousee aika paljon. Ilman
johtajakoulutusta tuntuisi siltä, kuin jotain jäisi puuttumaan.
Suoritan varusmiespalvelusta Panssariprikaatin varusmiespappina, johon haetaan
valtakunnallisessa erityistehtävähaussa. Minulla on paikka Helsingin yliopistossa, jossa aloitan
syksyllä teologian opinnot. Näissä tehtävissä tarvitaan kiinnostusta, kokemusta ja koulutusta
uskontoon ja hengellisyyteen. Olen myös oppinut paljon uutta olen tässä tehtävässä. Itse työ on
paljon konkreettisempaa, kuin saattaisi kuvitella. Normaalipäivänä suunnittelen erilaisia
tapahtumia varusmiestoimikunnan kanssa, valmistelen oppitunteja esimerkiksi eettisestä
toimintakyvystä ja kiertelen kasarmeja juttelemassa palvelustovereille. Kerran viikossa vedän
varusmiesillan, johon jokaisen on mahdollisuus osallistua, ja jossa keskustellaan ohjatusti
hengellisistä asioista, jotka koskettavat varusmiehiä.
En olettanut inttiin tullessani, että palvelisin tässä tehtävässä. Erilainen palvelus kuitenkin kiinnosti
ja tartuin mahdollisuuteen. Osansa saattaa olla myös alokaskauden leirillä, jolloin kaatosateessa
Maija Vilkkumaan Totuutta ja Tehtävää -laulua kuunnellessa sisäsiistimpi palvelus alkoi
houkuttelemaan. Kenttähartaudet metsässä – säässä kuin säässä – ovat kuitenkin mielestäni
palvelukseni hienoin osa. Rankan koulutuspäivän jälkeen illan hämärtyessä hartaudessa on aina
jollain tavalla hieno tunnelma, kun kaikki laskevat aseensa ja hiljentyvät hetkeksi yhdessä. Vaikka
työni on välillä raskasta, kun päivät venyvät pitkiksi, nämä hetket antavat voimaa antaa kaikkeni.
Tässä tehtävässä minua yllätti eniten se, kuinka omatoimista varusmiespappina oleminen on.
Työni tulokset esimerkiksi oppituntien pitämisessä, varusmiesiltojen vetämisessä ja yksiköissä
vierailemisessa ovat suoraan verrannollisia siihen, kuinka paljon teen itse töitä. Minulla on paljon
vapautta itseni toteuttamisessa, mutta siihen sisältyy vastuuta – tehtäväni eivät sujuisi, jos en niitä
hoitaisi kunnolla.
Olen oppinut todella paljon hengellisestä työstä ja sen tärkeydestä puolustusvoimissa.
Psyykkisestä ja etenkin fyysisestä toimintakyvystä puhutaan paljon, mutta ilman omaa tehtävääni
uskon, että eettinen toimintakyky jäisi paljon pienemmälle huomiolle, sillä suurelle osalle siitä
keskusteleminen on henkilökohtaisempaa ja vaikeampaa.
Kannustan kaikkia, jotka opiskelevat teologiaa ja ovat kiinnostuneita hengellisestä alasta
hakemaan tähän tehtävään, sillä se antaa ainutlaatuista kokemusta myös intin jälkeiseen elämään
ja on kokonaisuudessaan uskomaton kokemus, jota ei siviilissä saa.
