Anneli Rautuoja istuu toimistossaan Pääesikunnassa. Kolmenkymmenenkahden vuoden työura on tullut siihen vaiheeseen, että ilmoitustaululla roikkuu varusmiehille tuttu aamukampa, josta on jo irroitettu muutama piikki. Viimeinen kuukausi on jaettu päiviin, muut piikit kertovat jäljellä olevat kuukaudet.
– Jään eläkkeelle 1. elokuuta 2018, Rautuoja selventää.
Pitkä ja ansiokas ura ei ole ainoastaan piikkejä aamukammassa. Huhtikuussa Rautuoja sai yllättävän uutisen, sillä hänet valittiin Diabeteshoitajat ry:n hallituksen toimesta vuoden diabeteshoitajaksi. Työura diabeteshoitajana alkoi Rautuojalla kohtalona.
– Aloitin oman palvelukseni puolustusvoimissa vuonna 1984, jolloin tarkoituksenani oli tehdä kahden kuukauden kesätyösijaisuus Keskussotilassairaalassa. Kun astuin ensimmäisen kerran ovista sisään, se vei välittömästi mukanaan. Puolustusvoimien henki, reippaus ja isänmaallisuus vei kahden kuukauden sijasta kaksikymmentä vuotta. Sitten minua pyydettiin siirtymään Pääesikuntaan terveysasemalle, Rautuoja kertoo.
Samaisena vuonna, kun Rautuoja aloitti työt puolustusvoimissa, hän päätti suorittaa silloin kaikki Diabeteskeskuksen järjestämät kurssit, sillä hän huomasi puolustusvoimissa olevan tarvetta nykyaikaisempaan ja ammattitaitoisempaan diabetesohjaukseen. Siinä hetkessä Rautuoja koki tarkoituksensa.
– Otin vastaan ensimmäisen varusmiehen, joka oli sairastunut palveluksen aikana diabetekseen. Se on koko elämän muuttava sairaus. Potilas joutuu pistämään insuliinia useita kertoja päivässä, samoin mittaamaan verensokereita useita kertoja, Rautuoja kertoo.
– Silloin minä koin tarkoitukseni: olen se henkilö, joka pystyy auttamaan vastasairastunutta diabeetikkoa. Pystyn opettamaan hoidon ja antamaan diabeetikkovarusmiehelle mahdollisimman hyvät eväät elämään, koska palvelus keskeytettiin diabeteksen vuoksi.
Rautuoja ei järjestellyt varusmiehen kanssa ainoastaan asioita varusmiespalveluksessa, vaan auttoi järjestämällä jatkohoitopaikan siviiliin sekä oli henkisenä tukena ja turvana. Vuosituhannen vaihtuessa Rautuoja aloitti professori Timo Sanen kanssa tieteellisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli tutkia, voiko insuliinihoitoinen diabetespotilas suorittaa varusmiespalveluksen. Sen myötä diabeetikkovarusmiehiä otettiin suorittamaan varusmiespalvelusta ensin Riihimäen viestirykmenttiin, sitten Panssariprikaatiin, Parolaan.
Vuonna 2010 päätös virallistettiin ja terveystarkastuksiin tehtiin muutos, jossa diabetesta sairastava asevelvollinen voi suorittaa palveluksen A-palveluskelpoisuusluokassa. Tämä muutos kuitenkin vaatii puolustusvoimilta henkilön, joka osaa hoitaa insuliinihoitoisia diabeetikoita ja sitoutuu olemaan heidän tavoitettavissaan. Tätä tehtävää Rautuoja on hoitanut nyt 17 vuoden ajan.
– Minua ei yhtään haittaa, että tämä sitoo ympäri vuoden, koska tämä on niin tärkeä juttu. Olen itse antanut luvan ottaa yhteyttä missä tahansa vaiheessa. Eihän tästä palkkaa makseta, sillä tämä on täysin vapaaehtoista, Rautuoja kertoo.
Vapaaehtoistyöt ovat Rautuojalle muutenkin tuttuja, sillä hän toimii yhdeksässä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja palkansaajajärjestö Pardian luottamustehtävissä sekä reserviläistoiminnassa ja eri naisjärjestöissä. Hän uskookin, että hänen innostuneisuutensa vaikutti elämäntyöhön diabeteksen saralla.
Seitsemän diabeetikkovarusmiestä suorittaa tällä hetkellä varusmiespalvelusta. Vuodesta 2001 lähtien palveluksen on aloittanut 120 varusmiestä, joista ainoastaan 15 on joutunut keskeyttämään.
– Diabetesta sairastava varusmies on todella motivoitunut ja innostunut. Näiden vuosien aikana yhteensä 34 on suorittanut aliupseerikurssin ja 29 reserviupseerikurssin, mikä on yli puolet kaikista palveluksen suorittaneista, Rautuoja kertoo.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita varsinkin alussa saatiin kokea. Rautuoja muistaa kerran lähteneensä ulkomaille, kun juuri ennen puhelimen sulkemista sai Reserviupseerikoulusta soiton. Diabeetikkovarusmies oli pudottanut ainoan muistin sisältävän Innovopistoslaitteensa taisteluharjoituksessa eikä ollut ottanut mukaansa muita ruiskuja. Pikavuorolinja-autolla varusmiehelle lähetettiin kaikki tarvittavat välineet.
– Sen jälkeen kukaan ei ole lähtenyt yksillä välineillä harjoitukseen, Rautuoja täsmentää.
Vuosien mittaan tilanne on kuitenkin muuttunut siihen, että yleensä puhelinsoitto tai tekstiviesti Rautuojalle riittää.
– Pystyn hyvin pitkään auttamaan puhelimen välityksellä. Suurin osa yhteydenotoista käydään iltaisin ja viikonloppuisin, sillä palveluksessa puhelinta ei saa käyttää. Myös omat WhatsApp-ryhmät nopeuttavat tiedon kulkua, siksi käytän yhteydenpitoon omaa puhelinta.
Pääesikunnassa Rautuoja toimii erikoissairaanhoitajana. Hän työskentelee verensokeri- tai verenpainepotilaiden kanssa sekä pitää normaalia sairasvastaanottoa. Siinä ohella hän toimii diabeteshoitajana diabeetikkovarusmiehille ja osallistuu joka vuosi noin 2–3 viikon ajan kutsuntojen terveyshaastatteluihin.
– Uskon, että työ tulee tehdä niin kuin toivoisi muiden tekevän itselle. Se on sitä pyyteetöntä halua auttaa!
