Bää bää pässi kuuluta nimiä

Päivystäjä kuuluta! Päivystäjä sitä päivystäjä tätä. Sama mantra toistuu joka päivä, mutta tosin eri henkilöillä.

Päivystäjällä on jännä rooli puolustusvoimien kasarmien kolinassa. Päivystäjä löytyy jokaisesta kasarmista vaeltelemassa öisin laskemassa loputtomalta tuntuvien asekaappien tarjontaa RK 62- rynnäkkökivääreistä. Litanioiden luettelua, lukumäärien laskemista, nakkien noutamista, nimien huutamista, siitäkö on päivystäjän arki tehty?

Jokainen varusmiespalveluksen suorittanut tietää päivystäjän pestin peruspiirteet. Muodon vuoksi kerrottakoon päivystäjän tehtävänkuva lyhyesti. Päivystäjiä on kolmenlaisia. Pääpäivystäjä eli tuttavallisemmin pääpässi, joka hoitaa kuulutukset, iltavahvuuslaskennat ja muut vastaavat huutelut ja raapustelut. Pässi nimityksellä on ivallinen kaiku, jonka uskon tulevan päivystäjän roolin toimenkuvasta. Vähän toimintaa, paljon nipottamista. Silti päivystäjän rooli on myös rauhoittaa, kuuluttaa, tuulettaa, siivota ja ennen kaikkea kantaa vastuuta kasarmin tapahtumista.

Kaksi hieman onnettomampaa ja univelkaisempaa pässiä joutuvat valvomaan yhteisen hyvän vuoksi vartioidessaan kasarmiemme turvallisuutta. He ovat ensimmäinen ja toinen apupäivystäjä. Nämä kaksi turvallisuuden takaajaa voi havaita harppomasta ympäri kolkon kasarmin käytäviä, tai havahtumassa aivan liian herkästi kaikkeen minimaaliseenkin ääniaaltoja luoviin ja korvakäytäviin kantautuviin äännähdyksiin. Ensimmäinen apupäivystäjä päivystää alkuyön ja toinen apupäivystäjä kukkuu aamun asti. Kaikille kolmelle yhteistä on kasarmin sääntöjen noudattamisen varmistaminen, vartioiminen sekä ase että varusmiesten vahvuuden laskeminen.

Sodassa vartiomiehen roolia voi pitää jonkinlaisena päivystäjän roolin innoittajana. Valppaiden vartiomiesten tehtävä oli vaarallinen, mutta vastuullinen. Metsäleireillä on vielä tänä päivänäkin vartiomiehen tontti sekä kipinäkalleksi kutsuttu kaveri, jonka tehtävänä on heittää klapeja kamiinaan ja tetsata seuraavana päivänä univelkaisena zombina. Molemmat roolit ovat tietenkin tehtäviä, mutta eivät yhtä pitkäkestoisia ja monipuolisia kuin päivystäjän toimenkuva.

Voin valehtelematta väittää, että kukaan varusmies tuskin mielellään herää kahdelta yöllä valvomaan useita tunteja ja suorittamaan seuraavan päivän askareita sen jälkeen. Tästä huolimatta päivystyksen ei tarvitse olla kökkö kokemus. Varsinkin yöpäivystys vuorot ovat usein rauhallisia tilanteita, joissa on aikaa ajatella omilla aivoilla. Ampumaradalla ammuskelun, koulutuskeskustelujen ja muiden äänekkäiden sekä keskittymistä vaativien tilanteiden jälkeen voi olla ihan mukavaa olla hiljaisuudessa yksin. Ajan voi myös käyttää hyödyksi lukemalla päivystäjänohjetta tai, jos ohjekirjan osaa ulkoa voi lukea vaikka kaunokirjallisuutta.

Päivystäjän roolissa toimivat vuoroittain kaikki, mutta silti kukaan ei ole vakituinen päivystäjä. Rooli on kuin tasa-arvon muodollistuma armeijassa. Kasarmista, komppaniasta, sukupuolesta, etnisyydestä, seksuaalisesta suuntautumisesta ynnä muista henkilökohtaisista eroavaisuuksista huolimatta, päivystäminen on kaikille samanlaista.