Armeijafilosofiaa

Kaikki palvelukseen astuvat varusmiehet suhtautuvat tulevaan koitokseen eri tavoin. Filosofian malleista varmasti kaikille varusmiehille tuttuja ihmistyyppejä ovat altruistit. He ovat tupiemme hyviä tyyppejä, jotka laittavat muiden viihtyvyyden oman itsensä edelle. He ostavat viimeisillä rahoillaan tovereilleen sotilaskodin kahvit ja pullat. He kokoavat toiselle taistelijalle taisteluliiviä, vaikka oma olisi vielä kokoamatta. Altruisitit suhtautuvat armeijaan valtio edellä. He kokevat sen olevan selkeä tapa puolustaa mahdollisimman montaa ihmistä, ja näin ollen kokevat intissä olemisen velvollisuudekseen.

Egoistit eivät ole yhtä suosittua seuraa kuin altruistit iltavapailla biljardipöydän äärellä. Egoistien armeija-aika käytetään vain ja ainoastaan oman edun tavoittelemiseen muista viis- mentaliteetillä. Egoistia ei kiinnosta, jos vieressä talsiva Pertti ei jaksa marssia koko matkaa. Hän ei auta, sillä vain omalla tekemisellä on merkitystä. Hän kokee olevansa oman onnensa seppä, joka ei rehki muiden hyvinvoinnin vuoksi, päinvastoin. Siinä missä altruisti antaisi vaikka tarpeen tullen oman lippalakkinsa kavereille, egoisti ottaisi tupalaisen lakin omakseen, jos mahdollista. Egoisti kokee Suomen puolustamisen olevan tarpeellista vain itsensä takia.

Platonin utopiaa, jossa yhteiskunta jakautuu kolmeen luokkaan, työläisiiin, vartijoihin ja hallitsijoihin, voi tutkia puolustusvoimien näkökulmasta. Armeijassa olemme vartijoiden roolissa, joiden tarkoitus Platonin mukaan on olla ajattelematta ja pelkästään suojella. Siis olemme rohkeita intosieluja armeijassa. Meidän tulisi jättää ajatteleminen ja päätöksien teko hallitsijoille. Platonin utopiaa voi pitää nykymaailman demokraattisen yhteiskunnan näkökulmasta dystopiana. Utopia ei vastaa näin esimerkiksi Suomen puolustusvoimien tarpeita, jotka nojaavat vahvaan, mutta myös viisaaseen reserviin.

Kun puhutaan filosofiasta armeijassa, ensimmäisenä monelle tulee varmasti mieleen etiikka. Normatiivisessa etiikassa pyritään punnitsemaan oikeaa ja väärää. Sen ehkä tunnetuin suuntaus on teologiseen etiikkaan kuuluva seurausetiikka, jossa tekojen oikeutus pyritään  mittaamaan punnitsemalla teosta seuraavat hyödyt ja haitat. Esimerkiksi sota-ajalla toisen ihmisen ampumisen voi perustella Suomea hyödyttäväksi teoksi, joka suojaa valtiotamme ja periaatteitamme. Toisaalta haittoina on ihmishengen riistäminen, hänen tulevaisuutensa tuhoaminen, sekä uhrin perheen kokema menetys.

Yhteiskuntafilosofiassa asevelvollisuuden voi kokea edustavan holistista näkemystä. Tämän mukaan joissakin tilanteissa on hyödyllisempää tarkastella yhteiskuntaa kokonaisuutena kuin yksilöinä. Joukon ja joukkovoiman korostaminen on tärkeää. Ihmiset nitoutuvat hyvin yhteen ja luovat kaverisuhteita tiiviissä porukassa, jossa kaikilla on samat pelisäännöt.

Individualistiseen arvomaailman pohjautuva yhteiskunta ei välttämättä allekirjoita kaikkia puolustusvoimien ohjesääntöjä, kuten yhdenmukaisuutta pukeutumisessa. Suomen puolustusvoimien rooli on kuitenkin puolustaa yhteiskuntaa, jossa itsensä ilmaiseminen on sallittua ja tärkeää.

Nihilismi määritellään usein vallitsevien arvojen ja käsitysten kieltämiseksi. Nihilismin mukaan aitoja moraalisia normeja ja todellisia arvoja ei ole olemassa. Kyyninen nihilisti ei todennäköisesti sopeutuisi armeijan kuriin, vaan jäisi kieltämään koko järjestelmän arvomaailman. Nihilisti saattaisi kieltää auktoriteettien pätevyydet ja näin ollen joutua vaikeuksiin.

Nietzsche yli-ihmisyysteoriaan vedoten maanpuolustushenkinen ihminen voisi kokea yli-ihmisyyden ihannekuvan olevan sotilas, joka toteuttaa moraalisia ja esteettisiä mahdollisuuksia, mitkä nykymaailma tukahduttaa. Yksi esimerkki on yksilöllinen hiustyyli armeijassa. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista nykyään, vaan vasta mahdollisesti tulevaisuudessa, aivan kuten yli-ihmisen ihanne, joka voi toteutua täydellisenä vasta tulevaisuudessa. Omalla tavallaan itsensä ylittämisenä voi kuitenkin pitää palveluksesta kunnialla suoriutumista tai vaikka rankan marssin jälkipuintia leirintäalueella.

Särmän taistelijan kykyihin kuuluvat sotilaan perustaidot, hyvät sosiaaliset taidot ja itsenäinen ajatteleminen. Filosofia tarjoaa jälkimmäiseen kohtaan varteenotettavan vaihtoehdon. Filosofia toimii leirinuotion äärellä, punkassa rötvätessä tai vaikkapa kipinävuorossa. Kipinävuoron hiljaisuudessa kuka tahansa voi löytää itsestään sisäisen inttifilosofin.