Alkaako lännen aika olemaan loppu?
Jukka Valtasaaren teos Lännen jälkeen on analyysi alati muuttuvasta maailmasta ja nykypäivän ongelmista suurvaltojen tasapainon keikkuessa.
Diplomaattina erittäin meritoitunut mies, Jukka Valtasaari, astelee lavalle keskustelemaan Tapani Ruokasen kanssa uudesta kirjastaan, joka käsittelee lännen paikan määrittämistä muuttuvassa poliittisessa ja taloudellisessa ympäristössä. Lännen jälkeen on Valtasaaren sanoin "kaleidoskoopisti", eli monesta eri näkökulmasta kirjoitettu teos maailman horjuvasta tasapainosta suurvaltojen kamppailusta ja uudistuneesta yhteistyöstä keskenään.
Kirjan näkökulmasta tänä päivänä maailmassa on neljä suurvaltaa, Eurooppa, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, joista jokaisen puolta yhteisestä tarinasta kirjassa käydään läpi.
Euroopan rooli Valtasaaren kirjassa on sodanjälkeisen kehityksen ja ajatus- ja toimintamallien yhteistyön tutkiminen. Tilaisuudessa Valtasaari kertoi, kuinka on väärin käsitellä Eurooppaa kokonaisuutena sisällyttämättä keskusteluun myös Venäjää. Vladimir Putinin Venäjä on vienyt kybervaikuttamisen maailmalla uudelle tasolle. Valtasaari korostaa menneitä tapahtumia muun muassa Ranskan ja Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa.
Venäjää kuvataan kirjassa pitkälti perinteisenä idän uhkana. Venäjän ydinaseet puhuttavat tänäkin päivänä niiden tärkeyden noustessa pinnalle kylmän sodan kadotessa lähimuistista. Vanhat strategisia aseita koskevat sopimukset ovat raukeamassa, osa on jo kaikessa hiljaisuudessa rauennut.
Vanhat uhat 90-luvulta maapallon tuhosta ovat palanneet uusien kavereiden kanssa. Nyt maailmanlaajuisiksi, mahdollisesti ihmiskuntaa uhkaaviksi kysymyksiksi nousee myös ilmastonmuutos ja tekoälyn hallitsematon kehitys.
Yhdysvaltoja Valtasaari käsittelee konseptina eurooppalaisuuden ja lännen kautta.
– Yhdysvallat on nyt taas paljon vartijana Euroopassa. Strategisia aseita 152 koskeva START-sopimus on katkolla, keskimatkan ohjuksia koskeva -sopimus on käytännössä rauennut ja tavanomaista aseistusta Euroopassa koskeva TAE-sopimus on unohtunut. Tilanteen vakavuutta lisää se, että presidentti Donald Trump viittaa twiiteissään kintaalla kaikelle ulkomaiselle, kirjoittaa Valtasaari
Yhdysvaltojen poliittisen kulttuurin tilannetta Valtasaari kuvailee sanomalla Trumpin olevan vallitsevien ajatusmaailmojen seuraus, eikä syy, joka häviäisi presidenttiä vaihtamalla. Kirjan mukaan nykyinen poliittinen hajaannus on ongelmallinen juuri sen takia, että Yhdysvaltojen sitoumusten luottamus kärsii valtioelinten kyvyttömyydestä harjoittaa yhtenäistä ulkopolitiikkaa.
Kiinan nousu puhuttaa myös Valtasaarta. Kirjassaan hän kuvailee Kiinan nousseen maailmankartalle tarkoituksellisesti piilossa katseilta. Deng Xiaoping aikanaan aloitti Kiinan rakettimaisen nousun politiikallaan, joka tiivistettynä piti sisällään uudistuksia Kiinan perinteitä kunnioittaen, vähin äänin ja vastavoimia herättämättä.
Kirjassa käsitellään Kiinan sisäpolitiikkaa geopoliittisen tilanteen näkökulmasta ja kuvailemalla Kiinaa orastavaksi maailmanvallaksi. Kiinan talous määrittää sen geopoliittisen roolin, jonka kasvun mukana Kiina on päätynyt luomaan entistä enemmän yhteyksiä ulkomaailmaan. Sisäpolitiikan ongelmia mielenosoitusten ja osittain jopa vallankumouksen merkeissä Valtasaari vertaa muinaisen Kungfutsen oppeihin harmoniasta.
– Hongkong, Tiibet ja Xinjiang tuovat mukaan lisäksi annoksen perinteistä geopolitiikkaa. Hongkongin mellakoissa ei kyse ole samasta asiasta kuin Tiananmenin aukion mellakoissa kolme vuosikymmentä sitten, mutta Pekingissä johto on samanlaisessa valintatilanteessa: harmonia vai anarkia, kuvailee Valtasaari.
Valtasaari haluaa kirjallaan herätellä varsinkin uuden virkaan astuneen Antti Rinteen johtamaa hallitusta nykypäivän uhkiin ja muuttuviin konsepteihin. Valtasaari kertookin, kuinka tässä uudessa ajassa ulkopolitiikkaan on ilmestynyt uusi, pelisäännötön ulottuvuus, missä trollien ja bottien virtuaalimaailma on kehittynyt uhaksi.
Valtasaari vertaa hybridisodankäynnin aikakauden ongelmia kiinalaisen strategin ja sotapäällikön Sunzin oppeihin ajalta 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Hän ei ihmettelisikään, jos Sodankäynnin taidosta julkaistaisiin nykytarpeisiin päivitetty versio.
– Sen perusajatus on, että sotaan tulee ryhtyä vasta vihoviimeisenä keinona ja sittenkin vasta kun vihollinen on ensin nujerrettu moraalisesti tiedustelulla, harhauttamalla ja propagandalla, esittää Valtasaari.
