Saana Sjöblom

Annalotta Järvinen oli yksi kuudesta naisesta sotilaspoliisialiupseerikurssilla Säkylässä. Hän on ylittänyt itsensä monet kerrat.

Alikersantti tekee parhaansa motivoidakseen muita

Saana Sjöblom

Ruotuväki haastatteli viime maaliskuussa naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakenutta Annalotta Järvistä. Nyt hän on sotilaspoliisi ja alikersantti.

Turkulainen Annalotta Järvinen sai keväällä palveluksen aloittamismääräyksen. Hän päätyi Porin prikaatin Säkylän joukko-osastoon, jonka oli rustannut toiveeksi hakulomakkeeseen. Järvinen kertoi Ruotuväen haastattelussa ennen palveluksen aloittamista muun muassa silloisesta elämäntilanteestaan. Hän kuvaili ajankohtaa intin suorittamiselle ihanteelliseksi, koska toivoi saavansa sen aikana varmuutta tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Nyt hiljattain alikersantiksi ylennetyn Järvisen kuviot ovat kuitenkin jo selvät.

– On hassua, miten paljon asiat voivat muuttua lyhyessä ajassa. Sain loppukeväällä opiskelupaikan Vaasan yliopistosta, joten kesäkuussa kotiutumista seuraa muutto uudelle paikkakunnalle, Järvinen toteaa.

Heinäkuussa palveluksen aloittaneella Järvisellä on mennyt omasta mielestään todella hyvin. Hän asetti etukäteen kaksi tavoitetta, joista kummatkin ovat nyt täyttyneet – hän on sekä sotilaspoliisi että alikersantti.

– Tiesin jo kauan ennen palvelusta haluavani sotilaspoliisiksi ja ryhmänjohtajaksi. Johtotehtävistä minulla oli kokemusta siviilistä, mutta sotilaspoliisiksi tähtäsin voidakseni haastaa itseäni mahdollisimman paljon.

Ensimmäiseen aamuun Järvinen valmistautui ottamalla sotilaspoliisilinjasta selvää niin netistä lukemalla kuin tuttaviltaan kysymällä. Lisäksi hän katsoi Naissotilaat-sarjan, jonka hän mainitsi myös Ruotuväen aiemmassa haastattelussa. Järvinen kertoi sarjan rohkaisseen hakemaan palvelukseen pitkän pohdinnan jälkeen. Fyysistä kuntoa nykyinen alikersantti tarkkaili ja paransi puolestaan MarsMars-sovelluksen avulla.

– MarsMars-sovelluksen käytöstä oli apua ennen peruskoulutuskauden alkamista. Parasta siinä oli valmiit harjoitussuunnitelmat. Myös tehtyjen harjoitusten merkkaaminen sovellukseen oli motivoivaa, Järvinen muistelee.

Järvinen oppi alokaskaudella paljon uutta, sillä hän ei osannut odottaa tulevasta lähes mitään ennen kasarmille pääsyä. Yhtenä ensimmäisistä asioista yllätti se, kuinka usein viikonloppulomille pääsee – Järvinen on ollut lomilla lähes joka viikonloppuna, vaikka luuli vapaiden olevan harvinaisempaa herkkua.

Haastavinta palveluksessa on ollut Järvisen mielestä vähäinen unen saanti. Vaikeudet ilmenevät lähinnä harjoituksissa, joissa päivät ovat pitkiä ja yöt täynnä sotilaspoliisitoimintaa kuten esimerkiksi vartiointia. Silloin erityisesti liikkeelle lähteminen nukahtamisen jälkeen koettelee jaksamista.

– On todella vaikea olla yöllä yhtä toimintakykyinen kuin päivällä. Harjoituksissa on harvinaista saada nukkua kunnolla; joskus on tullut nukuttua jopa täystaisteluvarustus ja kuulosuojaimet päällä, Järvinen toteaa.

Haasteista huolimatta Järvisen ennakkoluulot varusmiespalveluksen ankaruudesta kumoutuivat heti, kun alun jännitys raukesi.

– Monilla on tapana levittää intistä tornareita, jotka luovat ehkä turhan paljon ennakko-odotuksia. Muistan pelänneeni, etten saisi lainkaan kavereita, mutta nyt ajatuskin siitä

naurattaa!

Aliupseerikurssi ja sotilaspoliisikoulutus ovat tarjonneet Järviselle lukemattomia mahdollisuuksia ylittää itsensä. Koulutushaara on ollut hänen mieleensä juurikin monipuolisuuden ja jatkuvasti koettujen onnistumisten takia. Järvinen ymmärtää nyt, että omat rajat on mahdollista rikkoa – ja jopa moneen kertaan.

– Olen oppinut itsestäni sen, että pystyn menemään paljon pidemmälle sen yli, mihin aiemmin uskoin. Lisäksi keskittymisen ja läsnäolon merkittävyyden ymmärtäminen on mahdollistanut toimimaan käskyn alaisena ja hallitsemaan turvallisen toiminnan, Järvinen havainnollistaa.

Varusmiespalveluksen ensimmäisen puolen vuoden kohokohdiksi Järvinen listaa aliupseerikurssin koulutushaaramarssin sekä Norjassa järjestetyn Naton Trident Juncture 2018 -harjoituksen. Hän arvostaa mahdollisuutta osallistua kansainväliseen harjoitukseen, sillä vain harvalle varusmiehelle käy käsky lähteä ulkomaille.

Trident Juncture -harjoitus on Naton niin sanottu korkean näkyvyyden harjoitus, joka järjestetään kolmen vuoden välein. Siihen osallistui viime syksynä yhteensä noin 50 000 osallistujaa 31 eri maasta. Järvisen joukkue harjoitteli Norjassa muun muassa partiointia ja muita sotilaspoliisitehtäviä.

Johtajakaudelta Järvinen odottaa eniten paljon vastuuta ja kasvamista sekä ihmisenä että johtajana. Aliupseerikurssi päättyi hänen mielestään todella nopeasti, eikä malta päästä jo johtamaan. Järviselle tärkeintä on pystyä motivoimaan muita.

– Pidän johtajana toimimisesta myös siviilissä, joten uskon saman pätevän täällä. Minusta on kiva tietää mitä tullaan tekemään ja ohjata muita sen mukaan, Järvinen kuvailee.

Järvisen mielestä on tärkeää, että kaikki tietävät miksi mitäkin tehdään. Hänen mukaansa kouluttajat ovat tuoneet tämän aina hyvin esille palveluksen aikana. Ryhmänjohtajana Järvinen pyrkii ennen kaikkea motivoimaan ryhmää toimimaan siten, että käsketyt tavoitteet saavutetaan.

Hallintotieteitä opiskelemaan suuntaava Järvinen on kiinnostunut myös kriisinhallintaoperaatioihin lähtemisestä, mutta aikoo keskittyä palveluksen jälkeen ensin opintoihin. Hän iloitsee kuitenkin siitä, että vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen on taannut hänelle mahdollisuuden hakeutua myöhemmin elämässä esimerkiksi rauhanturvaajaksi.