Älä lannistu, alokas!
Kirjoittajan mielestä hyvät hommat piilevät usein kulman takana.
Peruskoulutuskauden lopussa jotakuta saattaa kohdata pettymys: alokas haluaa suorittaa palveluksensa esimerkiksi puolessa vuodessa, mutta hänet määrätäänkin aliupseerikouluun. Monissa varuskunnissa tämä hetki tunnetaan "haaveet kaatuu"-päivänä.
Kutsuntaikäisille jaetussa Varusmies 2016 -kirjasessa todetaan, että "varusmiehet koulutetaan palveluksen aikana puolustusvoimien kokoonpanoon tarvittaviin sodan ajan tehtäviin". Koska puolustusvoimat tarvitsee eri henkilöiden osaamista eri tehtäviin, on uhrauksia tehtävä. Tämä merkitsee sitä, että kaikki alokkaat eivät pääse haluamiinsa tehtäviin.
Musertava pettymys voi pahimmillaan johtaa varusmiespalveluksen keskeytymiseen. Tultuaan valituksi johonkin tehtävään peruskoulutuskauden lopussa varusmies ei välttämättä aina täysin tiedä, mihin joutuu.
Epätietoisuuteen ja ahdistukseen löytyy kuitenkin lääkkeitä. Eräs olennaisimmista niistä on varusmiehen henkiseen taisteluvarustukseen kuuluva seikkailumieli. Itse en tiennyt varusmiespalveluksesta ennen sen alkamista juuri mitään, mutta neljän viikon jälkeen olin oppinut jo paljon. Päivät mentiin tulta päin -mentaliteetilla eteenpäin.
Samaa ajatusmallia voi soveltaa myös peruskoulutuskauden jälkeenkin. Epämieluisalta kuulostavaa palvelustehtävää voi pitää seikkailuna, joka kohdistuu johonkin tuntemattomaan, oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Siviilissä harvoin törmää aivan vastaavanlaiseen ajanjaksoon, vaikka itse palvelustehtävä kuulostaisikin tavanomaiselta.
Uusien alokkaiden on siis hyvä muistaa, että nyt suoritetut neljä palvelusviikkoa on varsin lyhyt aika. Huonoja palvelustehtäviä ei ole, ja kaikkeen on mahdollista suhtautua tehtävän edellyttämällä ylpeydellä. Ei siis kannata tässä vaiheessa lannistua, vaikka haaveet kaatuisivatkin. Kaikkien panosta kaivataan eri tehtävissä.
