Varusmiespalvelus ohjaa eteenpäin reservissä

Varusmiespalveluksen jälkeiseen arkeen tottuminen voi viedä aikaa. Osa varusmiehistä innostuu jatkamaan sotilasuralle, kun taas toiset palaavat opiskelemaan tai työskentelemään siviilielämän puolelle. Varusmiespalveluksen aikana harjoitellaan taitoja, joista on hyötyä myös reservissä. Sen lisäksi palveluksessa on mahdollista erikoistua oman alan tehtäviin.

Tanja Lahtinen suoritti asepalveluksen Rannikkoprikaatissa 1/16 saapumiserässä. Hän on aliluutnantti reservissä ja aloittaa tammikuussa opinnot Raja- ja merivartiokoulussa Immolassa. Lahtinen on ollut kiinnostunut merivartijana toimimisesta 13-vuotiaasta lähtien. Hän haki naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen mahdollisen tulevan ammatinvalinnan vuoksi.

– Tiesin jo nuorempana, että on suoritettava asepalvelus päästäkseen merivartijaksi. Päätin lähteä kokeilemaan mahdollisuuksiani, kun lähestyin palvelukseenastumisikää, Lahtinen muistelee.

Lahtisen tulevaisuuden tavoitteet ovat selkeytyneet pikkuhiljaa, mutta haave merivartijan ammatista vahvistui voimakkaasti varsinkin asepalveluksen aikana. Hänellä kesti aikansa kerätä itsevarmuutta ja hakea rajavartijaoppilaan peruskurssille, vaikka tiesi jo palveluksen aikana, mitä haluaisi tehdä jatkossa.

– Kun siirryin palveluksessa reserviupseerikurssille, tiesin, että aion hakea Raja- ja merivartiokouluun kotiuduttuani. Tarvitsin vain lisää rohkeutta ja itseluottamusta, Lahtinen myöntää.

Sotilasalan jatkaminen edes jollain tavalla oli Lahtiselle varmaa kotiutumishetkellä. Hän aloitti pääsykokeisiin valmistautumisen välittömästi päätettyään tien vievän rajalle. Koemateriaalin mukana tulleet ohjeet auttoivat siinä, miten pääsykokeisiin kannattaa valmistautua. Lahtinen harrasti aktiivisesti liikuntaa ja kertasi sekä ruotsia että englantia. Hän kohotti kestävyyskuntoa juoksemalla ja oppi hyvän uintitekniikan säännöllisen harjoittelun tuloksena. Lahtinen on innoissaan alkuvuonna alkavasta kurssista, mutta pitää edelleen muutkin mahdollisuudet sotilasuralla mielessä.

– Voi olla, että haen vielä joku päivä upseerikoulutukseen. Se jää kuitenkin tässä vaiheessa nähtäväksi.

Lahtinen toimi upseerikokelaana merivalvonnassa ja tulenjohdossa. Vuoden kestäneestä johtajakoulutuksesta kotiutuminen oli Lahtiselle haastavaa, sillä jotkut arkiset asiat muistuttivat häntä palvelusajasta lähes päivittäin. Tätä jatkui todella pitkään – ja jatkuu toisinaan vieläkin. Lahtinen on koulutukseltaan lähihoitaja ja sai uuden rytmin kuntoon palattuaan töihin.

– Palveluksesta oli vaikea päästää irti ja palata täysin eri maailmaan varsinkin, kun en tiennyt mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Olin samaan aikaan innoissani ja kauhuissani. Arki reservissä helpottui palattuani töiden pariin, mutta odotan nyt innolla palaamista sotilaalliselle alalle, Lahtinen iloitsee.

Tomi Niemi jatkoi 2/15 saapumiserässä aloittamansa palveluksen jälkeen ajoneuvojoukkueenjohtajana Rannikkolaivaston satama- ja kuljetuspalvelukeskuksessa. Hän oli jo ennen varusmiespalveluksen aloittamista kiinnostunut ajatuksesta jäädä töihin puolustusvoimille, joka tukee, kouluttaa ja antaa mahdollisuuden kehittyä uran aikana. Niemi ilmoitti palveluksen lopussa esimiehelleen kiinnostuksesta jäädä sopimussotilaaksi. Kuljetuskeskukseen aukesi vuoden sopimussotilaan pestin sijaan kuitenkin viiden vuoden määräaikainen virkasuhde, jota hän haki heti siitä kuultuaan. Reservissä Niemi ehti viettää vain kolme kuukautta, mutta ajoi sen aikana linja-autoa. Ideaa töistä puolustusvoimissa tuki isoveljen kertomat kokemukset.

– Olen kuullut sotilasvirassa työskentelevältä veljeltäni paljon hyvää puolustusvoimista työnantajana. Täällä tarjotaan vakaa ja luotettava työpaikka, jossa jokainen päivä on erilainen, Niemi kuvailee.

Logistiikan perustutkinnon suoritettua Niemelle oli selvää, että hän haluaa luoda uran kuljetusalalla. Vaihtoehtoina oli jäädä raskaankaluston kuljettajaksi siviilissä tai hakeutua puolustusvoimien kuljetuspuolelle. Niemi tuli siihen tulokseen, että pääsisi toimimaan puolustusvoimissa sekä kuljettajana että kouluttajana. Hänen nykyiseen työnkuvaan kuuluukin kuljettamisen lisäksi muun muassa materiaalin kunnossapitoa ja varusmiesten kouluttamista.

– Olen ollut aiemmin kiinnostunut liikenneopettajan työstä, mutta se vaatisi täysin erilaisen koulutuksen. Nyt minulla on puolustusvoimissa mahdollisuus sekä tehdä monipuolisia töitä että kehittyä urallani.

Niemi johtaa noin 60 ajoneuvon ja niiden varusteiden käyttöä, säilytystä sekä varastointia. Työtehtävistä ei ole pulaa, koska myös määräaikaiskatsastuksia ja -tarkastuksia riittää. Lisäksi Niemi suunnittelee ja toteuttaa hänen vastuullaan olevien ajoneuvojen huollot sekä osallistuu niiden toimenpiteisiin tarvittaessa. Vähintään kerran kuukaudessa tarkastettavien joukkueen ajoneuvojen huollon painopiste on liikenneturvallisuuden kannalta tärkeissä asioissa. Logistiikan perustutkinnon suorittanut Niemi osallistuu myös kuljettajaopetukseen ja -koulutustehtäviin sekä johtaa ja valvoo varusmieskuljettajien palvelusta niin varuskunnassa kuin sotaharjoituksissa. Myös kuljettajien koulutuskauden läpiviennit ja viikko-ohjelmat sekä ajopäiväkirjojen viikottaiset tarkastukset jäävät Niemelle.

Arkiset asiat eivät muuten ole muuttuneet paljoakaan siitä, kun Niemi palasi varuskuntaan työntekijänä. Hänen oli helppoa mennä takaisin tuttuun paikkaan, koska toimintaympäristö ja sen tavat olivat hänelle jo selkeitä.

– Tuntui hienolta palata takaisin palveluspaikkaan, mutta onhan se erilaista olla puolustusvoimissa töissä eikä varusmiehenä. Hyödyin palveluksesta työpaikan lisäksi saadessani johtajakoulutuksen, CE-ajokortin sekä maastoajokoulutusta, jota ei saa siviilissä, Niemi toteaa tyytyväisenä.

Merenkulkualaa opiskeleva Anton Svanström aloitti asepalveluksen Rannikkolaivastossa 2/15 saapumiserässä. Hän kävi aliupseerikurssin miinantorjuntalinjalla ja yleni myöhemmin kersantiksi. Svanström vietti palveluksensa miinantorjunta-aluksilla Katanpää ja Purunpää.

Rannikkolaivastossa asepalveluksen suorittanut Anton Svanström kouluttautuu parhaillaan merikapteeniksi.

 

– Olen valmistunut perämieheksi ja opiskelen parhaillaan merikapteeniksi ammattikorkeakoulussa. Tiesin siksi jo ennen asepalveluksen alkamista haluavani Rannikkolaivastoon, Svanström toteaa.

Svanströmin palvelustehtävään kuului muun muassa reittisuunnittelua ja ohjaajan apulaisena toimimista. Puolustusvoimien alukset ovat perusteknillisesti samanlaisia kuin ne, joilla hän on työskennellyt myös siviilissä. Useimmat merenkulkualaan liittyvät asiat olivat Svanströmille siksi jo ennestään tuttuja. Hän oppi asepalveluksen aikana myös paljon uutta.

– Monet asepalveluksen opit hyödyllisiä merenkulkualalla myös pidemmällä tähtäimellä. Esimerkiksi saaristonavigointi ja erilaisten ihmisten ymmärtäminen työtovereina oli palveluksessa opettavaista, Svanström muistelee.

Aseistuksen lisäksi merkittävin ero puolustusvoimien ja Svanströmille tuttujen työalusten välillä on, että palveluksessa hän vietti suurimman osan ajastaan satamassa. Varusmiehillä on laivastossa nimittäin myös tavallista päiväohjelmaa, kun taas Svanströmin tuntema merenkulku perustuu siihen, että satamissa pysähdytään mahdollisimman pikaisesti.

– Aluksen koko ei vaikuta työhön paljoakaan, mutta suurilla laivoilla jokaisen tehtävä on yksilöllisempi. Minulla on kokemusta sekä kansi- että perämiehenä työskentelemisestä.

Laivastosta kotiuduttuaan ei mennyt kuin kaksi päivää, kunnes Svanström oli taas työn touhussa. Hänen kanssaan keskusteltiin mahdollisuudesta jäädä palveluksen jälkeen sopimussotilaaksi, mutta hänelle oli jo kauan ennen kotiutumista selvää jatkaa työskentelyä muualla. Svanström kertoo, että valtio työnantajana kävi vakavasti mielessä, mutta siinä tapauksessa hän olisi halunnut veden sijaan palvella ilmassa – ja hakeutua pelastushelikopterilentäjäksi.

Parhaimpana inttimuistona Svanström pitää Gotlannissa järjestetyssä harjoituksessa käymistä, vaikka on seilannut siviilissä paljon kauempanakin. Pääsääntöisesti hän työskentelee kuitenkin Euroopan sisäisillä aluksilla. Varusmiespalveluksen aikana Svanström vietti merellä keskimäärin yhdestä kolmeen päivään kerrallaan, mutta työelämässä jaksot vaihtelevat kahdesta päivästä kuuteen viikkoon.

Suomen suurimman rekrytointi- ja koulutustapahtuman, Rekrytori–Koulutorin, vastaava tuottaja Mikko Honkala kertoo asepalveluksen suorittaneiden nuorten olevan työnantajille kiinnostava hakijajoukko. Hän uskoo kynnyksen nuorten palkkaamiseen olemaan matalampi, kun varusmiespalvelus on suoritettu. Työnantaja voi tällöin luottaa Honkalan mukaan paremmin siihen, että hakija kannattaa kouluttaa yrityksen palvelukseen.

– Rekrytoreilla on ollut vuosien varrella muun muassa järjestysmiespalveluja tarjoavia yrityksiä etsimässä sopivia henkilöitä järjestyksenvalvojiksi. Erilaiset turvapalveluja tarjoavat yritykset kuten vartiointilikkeet pyrkivät tavoittamaan esimerkiksi sotilaspoliiseina toimineita varusmiehiä, Honkala toteaa.

Myös reserviupseerikoulutus nähdään työnhaussa hyvänä valttina. Honkala kertoo, että siitä voi olla apua puhuttaessa varsinkin johtamistaitoja vaativista esimies- ja asiantuntijatehtävistä. Suoritettu johtajakoulutus kertoo myös kyvystä itsenäiseen työskentelyyn.

Honkala uskoo, että myös Puolustusvoimat pyrkii työnantajana tavoittamaan kotiutuvat varusmiehet, jotta löytäisi sopivia jatkokoulutettavia esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakouluun ja Raja- ja merivartiokouluun sekä muiden turvallisuus- ja pelastusalan oppilaitoksiin kuten tulliin ja Suomen pelastusopistoon. Pohjavaatimuksena pelastusopistoon on kuitenkin pelastusalan aiempi koulutus. Honkalan mukaan puolustusvoimat on myös suuri siviilityönantaja, sillä esimerkiksi Logistiikkalaitos on hakenut Rekrytoreilta muun muassa kyberturvallisuuden osaajia. Tapahtumien kävijöistä noin 33 prosentilla on ammattitutkinto, 11 prosentillla ammattikorkeakoulututkinto ja 12 prosentilla korkeakoulutausta.

– Kävijäjoukosta löytyy varmasti myös pelastus- ja turvallisuusklusterin akateemisesta opiskelusta kiinnostuneita henkilöitä. Kaikilla työ- ja opiskelupaikan hakijoilla vapaa pääsy tapahtumiin, Honkala mainitsee.

Rekrytori–Koulutori ei kerää tarkkaa tilastotietoa varusmiesten osuudesta tapahtumissa, mutta kävijöistä yli 70 prosenttia on alle 30-vuotiaita. Sen perusteella joukossa on iän puolesta monia varusmiespalveluksesta kotiutuneita. Tilastot perustuvat Tampereen seudun ammattiopisto Tredun liiketalouden opiskelijoiden teettämiin kävijäkyselylomakkeisiin.