Kello on 07:15 keskiviikkoaamuna Kuopion lentokentällä Rissalassa. Luokkahuoneen edessä seisova upseerikokelas hiljentää luokan ilmoittaessaan ottavansa yhteyden Ilmatieteen laitokseen tasan kymmenen sekunnin kuluttua. Ilmatieteen laitokselta kerrotaan, että päivän sääolosuhteet ovat suotuisat, mutta lintujen muuttoliike on Kuopion seudulla poikkeuksellisen suurta. Lentäjien tulee siis olla erityisen tarkkana tänään.
Säätietojen jälkeen kerrataan päivän ohjelma. Paikalla olevasta seitsemästätoista upseerikokelaasta jokainen tulee lentämään Vinka-alkeislentokoulutuskoneella, jotkut jopa kolme kertaa päivän aikana. Päiväohjelman läpikäymisen ja pikaisen hätätilannekertauksen jälkeen kokelaat hajautuvat ympäri hangaaria. Osa alkaa siirtää lentokoneita hallista ulos, osa jää luokkahuoneeseen suunnittelemaan päivän lentoa, muutama siirtyy suoraan kouluttajan tehtävänantoon.
Lentotoimintaan kuuluu paljon muutakin kuin itse lentäminen.
Vaikka varusmiehillä on M05-sotilasasun sijasta yllään lentohaalarit, he vaikuttavat päällepäin samanlaisilta kuin mikä tahansa muu varusmiesjoukko. Vitsit lentävät ja joku kiroilee mitanneensa lentoreitin kartalleen virheellisesti.
Lento-RUKin kurssille 92 on sadoista hakijoista huolimatta päässyt kuitenkin ainoastaan 36 varusmiestä. Ruotuväen toimittaja pääsi vuosi sitten kokeilemaan viisivaiheisia pääsykokeita, ja jo pelkästään sisäänpääsyprosentti kertoo, ettei kurssille ole helppo päästä. Terveydentilan ja muiden ominaisuuksien tulee olla kunnossa, sillä hävittäjän ohjaimiin on erittäin vaarallista lähteä esimerkiksi sydänvikaisena tai huonokuntoisena.
Omaa lentovuoroaan odottava upseerikokelas Markus Aalto pääsi kurssille ensimmäisellä yrittämällä. Aallon mukaan kurssin pääsykokeet eivät ole erityisen vaikeat, sillä niissä testataan soveltuvuutta eikä esimerkiksi pääsykoemateriaalin ulkoa osaamista. Viimeiseen kymmeneen kuukauteen hän on ollut erittäin tyytyväinen.
– Olemme käyneet P-kauden, AUKin ja lento-RUKin tällä porukalla, joten kurssilaiset ovat jo hyviä kavereita keskenään. Sekä parhaimmat että ikävimmät jutut on aina koettu yhdessä. Meillä on ihan älyttömän hyvä ryhmähenki, Aalto kehuu.
Kipinä lentämiseen heräsi Aallon kohdalla vasta lukiossa, silloisen lento-RUKissa palvelevan varusmiehen käydessä esittelemässä omaa tehtäväänsä.
– Tämä vaikutti todella mielenkiintoiselta tavalta suorittaa varusmiespalvelus. Nyt palveluksen aikana olen kiinnostunut lentäjän urasta vielä enemmän, ja päätinkin muiden kurssilaisten tapaan pyrkiä Maanpuolustuskorkeakoulun ohjaajalinjalle.
– Vaikka en pääsisikään MPKK:lle, aion jokatapauksessa hakeutua lentoammattiin, Aalto hymyilee.
Noin puolet kurssilaisista pääsee jatkamaan lentokoulutusta kadettina joko Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Ilmasotakoulussa. Osasta tulee hävittäjälentäjiä, mutta myös esimerkiksi helikopterien ohjaajalinja on haluttu koulutuspaikka. Valintoihin vaikuttaa lähinnä varusmiespalveluksessa pärjääminen.
– Sotilaslentäjäksi ei voi päästä muuten kuin lento-RUKin kautta, mutta tästä koulutuksesta on kyllä paljon hyötyä siviilipuolellekin. Esimerkiksi yksityislentäjän lupakirjan saa huomattavasti helpommin lento-RUKin jälkeen, Aalto perustelee.
Sotilaslentäminen on varusmiesten keskuudessa siviililentämistä houkuttelevampi vaihtoehto.
– Sotilasilmailu on pääasiassa tarkempaa ja haastavampaa. Liikennelentäjä voi tehdä 12-tuntisia lentoja edestakaisin, mutta lentäminen itsessään on erittäin automatisoitua ja rutiininomaista. Sotilaslentämisessä taas lentäjä saa aina jonkinlaisen tehtävän, ja vaikka lentoajat ovat lyhyitä, lentäminen on aktiivista ja fyysistä. Puolustusvoimissa pääsee myös harjoittelemaan ja kokeilemaan haastavimpia lentotilanteita, kuten syöksykierteitä, Aalto analysoi.
Lentokoulutus on erittäin kallista. Puolustusvoimien lentäjät sopivat työnantajansa kanssa noin 13 vuoden koulutuskorvaussitoumuksen, johon liittyy kuuleman mukaan erittäin korkea sopimussakko.
– Mielestäni tuota sopimuksen kestoa pelätään ihan turhaan. Sopimusajan jälkeen on mahdollista lentää siviilipuolella vaikka parikymmentä vuotta, Aalto muistuttaa.
Tunnelma oli innostunut ennen lentoonlähtöä.
Päivän lennot ovat pääasiassa koululentoja, jotka lennetään tällä kertaa opettajan kanssa. Lähes jokaisella kurssilaisella on kuitenkin jo takanaan yksinlentoja.
– Vaikka lentämisen opettamiseen luonnollisesti kuuluu suuri määrä teoriaopetusta, lentämistä ei kuitenkaan voi oppia ainoastaan luokkahuoneessa, kertoo Ilmasotakoulun lennonopettaja, yliluutnantti Sampsa Kaikkonen.
Kurssilaisten kokelaskauteen, eli lentopalvelukseen, kuuluu noin 35 tuntia lentämistä.
– Tämän lisäksi kertaamme ja opettelemme paljon uutta esimerkiksi vaaratilanteissa toimimisesta. Tikkakoskella sijaitsevat Vinka-simulaattorit ovat nykyään korvaamaton osa lennonopetusta, Kaikkonen perustelee.
Opettaja istuu koululennoilla oppilaan vieressä. Vaikka molemmilla on täysin samat mahdollisuudet ohjata konetta ja tehdä päätöksiä, opettaja antaa oppilaan toimia itsenäisesti.
– Opetan ja neuvon oppilaita tarvittaessa, mutta on tärkeää, että kurssilaiset oppivat toimimaan itsenäisesti, Kaikkonen kertoo.
Kaikkosen mukaan lentämisessä ei ole yksittäistä erityisen vaikeaa asiaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lentäminen olisi helppoa.
– Lentäjän pitää osata valtava määrä pieniä asioita lentämisen onnistumiseksi. Perusasiat, jotka sujuvat helposti maan kamaralla, ovatkin yhtäkkiä jännityksen ja paineen takia haastavia, Kaikkonen valottaa.
Vaikka lento-RUK sijaitsee Tikkakoskella Jyväskylän kupeessa, tämä kyseinen joukko-osastoharjoitus toteutetaan kahden viikon aikana Rissalassa ja Pirkkalassa. Harjoituksen johtajan, kapteeni Henrik Väreen mukaan harjoituksen tarkoituksena on lennonopetuksen lisäksi tutustuttaa kurssilaisia ilmavoimien eri tukikohtiin.
Lentueen päällikkönä työskentelevä Väre on erittäin tyytyväinen lento-RUKin koulutukseen tälläkin kurssilla.
– Sotilaskoulutuksen lisäksi kurssilaisilla on takanaan laaja lentoteoriakoulutus, jossa on perehdytty muun muassa ohjausoppiin, aerodynamiikkaan sekä sääoppiin.
– Teoriakoulutuksen jälkeen, ennen ensimmäisiä lentoja kurssilaiset harjoittelivat Vinka-simulaattoreilla muun muassa ohjaamisen perusteita, mittarilentämistä sekä hätätoimenpiteitä, Väre kertoo.
Kurssilaiset pääsevät lentopalveluksensa aikana myös esimerkiksi HAWK-suihkuharjoituskoneen kyytiin, mutta itse lentopalvelus toteutetaan ainoastaan Vinka-koneilla. Vinka, eli Valmet L-70 -alkeiskoulukone, on ollut käytössä vuodesta 1982 asti.
– Kone on ollut luotettava ja toiminut pitkään tärkeänä osana ilmavoimien lentokoulutusjärjestelmää. Tämä Vinka-kalusto on kuitenkin saavuttamassa elinkaarensa pään, ja lähitulevaisuudessa Vinkat korvataan Grob G 115E -koneilla, Väre taustoittaa.
Talviset Kuopion maisemat avautuvat upeana lentäjän edessä.
Kurssilaisten hymyyn lentoon lähtiessä on helppo samaistua, hangaarissa ja kiitotien lähettyvillä tunnelma on lapsenomaisen innostunut. Lennonopettajat, joilla on kaikilla useita satoja lentotunteja takana, nauttivat silminnähden jokaisesta lentokeikasta.
– Lentäminen on kertakaikkiaan upeaa. Mielestäni on ehkä vähän väärin, että tästä tullaan maksamaan palkkaa, tokaisee eräs upseerikokelas hymyillen sulkiessaan koneen suojakupua.
