Arkea kadetin kengissä

Aurinko nousee Santahaminan ylle, ja Maanpuolustuskorkeakoulun pihalle on pysäköity kolme linja-autoa. Kello lähenee aamuseitsemää, kun asuntoloiden suunnalta palveluspuku M05:en pukeutuneita opiskelijoita juoksee mattimyöhäisinä ajoneuvon kyytiin. Joukkueen johtajiksi määritetyt kadetit laskevat opiskelukavereiden päät ja päätyvät lopputulokseen, että jokainen on mukana. On aika lähteä kohti Upinniemen varuskuntaa, jossa kadettien päivän opinnot suoritetaan.

Yliopiston opinnot eivät tapahdu ainoastaan luentosalissa, vaan kadetit viedään varuskuntiin sekä maastoon tutustumaan ja harjoittelemaan käytännössä. Ensimmäisen vuoden kadetit ovat opintojensa aikana tehneet varuskuntavierailun Parolannummella Panssariprikaatiin, ja tällä kertaa vuorossa on Rannikkoprikaati Upinniemessä. Ensimmäistä vuotta Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskeleva kadetti Antti Pokela näkee varuskuntavierailut hyvinä mahdollisuuksina tutustua itselle tuntemattomimpiin aselajeihin ja niiden toimintaan.

– Varuskuntavierailut antavat perusteet tulevalle aselaji- ja palveluspaikkavalinnalle, Pokela kertoo.

Maanpuolustuskorkeakouluun Pokela haki kesken varusmiespalveluksen, ja pääsykokeiden jälkeen koulupaikka aukesi seuraavalle syksylle. Varusmiespalveluksesta kotiutumisen ja opintojen väliin Pokelalle jäi vain kaksi kuukautta. Varusmiespalveluksesta opitut tavat saivat käyttöä myös opinnoissa.

– Suurimpia yhtäläisyyksiä on muun muassa se, että kouluaikana käytämme sotilaspukua (M05/M83). Käymme myös silloin tällöin maastossa, sekä päivä- ja sotaharjoituksissa, kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin varusmiespalveluksen aikana.

Kadetteihin pätee sotilashierarkia ja yleinen palvelusohjesääntö, ihan kuin kaikkiin muihinkin sotilaisiin. Näin ollen joukkueenjohtajiksi määrätyt kadetit ottavat määrätystä tehtävästä kopin ja ensitöikseen käskevät muut kadetit kolmiriviin, kun astuvat linja-autosta ulos Merikappelin eteen.

 

Aikataulua noudatetaan minuutilleen: kellon lyödessä puoli yhdeksän joukkueenjohtajat antavat käskyn, ja opiskelijat siirtyvät siistissä jonossa luennolle. Paikat täytetään ensimmäisestä penkkirivistä lähtien, kuten ensimmäisenä päivänä varusmiespalveluksessa on opetettu. Sotilaan käytöksen mukaisesti kadetit istuvat ryhdikkäästi odottaen käskyä. Sitten kuuluu "joukko! ylös!" Kaikki nousevat ylös ja toimivat käskyn mukaisesti, kun yksi kadeteista tekee luennon pitäjälle ilmoituksen. Kun ilmoitus on tehty, annetaan luennolle osallistuville lupa istua. Kadetit istuvat nyt huomattavasti rennommin, mutta sotilaallinen ryhdikkyys säilyy.

Jos Merikappelissa istuvia henkilöitä katsoo takaapäin, ei voi erottaa, onko kyseessä varusmies vai kadetti. Siistityt hiukset, palveluspuku M05 ja oppituntikäyttäytyminen näyttävät identtiseltä varusmiespalveluksen oppeihin. Varusmiehistä kadetit erottaa kuitenkin arvomerkki sekä luennon sisältö, joka on huomattavasti ammattimaisempaa.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan opettaja, kapteeni Vesa Niemi kertoo opiskelun Maanpuolustuskorkeakoulussa olevan monipuolista ja haastavaa. Oppimisympäristö vaihtelee luentosalista aina Kainuun korpimaastoon saakka.

– Tärkeä osa opintojen kokonaisuutta on sotatekniikan opetus. Se kasvattaa opiskelijoita loogiseen ajatteluun ja analyyttiseen ongelmanratkaisuun sekä antaa valmiuksia sotataidon oppimiseen ja soveltamiseen, Niemi kertoo.

Kadetit Antti Liikanen ja Tuomas Holma tutkivat rannikko-ohjus RO2006:ta.

 

Tunnin pituisen luennon jälkeen kadeteille annetaan ohjeet, ja he lähtevät suorittamaan päivän rastikoulutukset. Opiskelijat on jaettu neljään ryhmään rastien määrän mukaisesti. Meripuolustuspäivän tarkoituksena on saattaa opiskelija merivoimien järjestelmien äärelle riippumatta siitä, missä puolustushaarassa tai aselajissa opiskelija tulee aikanaan palvelemaan. Näin ollen kadetit ottavat suunnan sotasatamaan, jossa ensimmäinen rasti alkaa.

– Muistakaa tehdä muistiinpanoja ja kysyä, jos jokin mietityttää. Tarkastelkaa järjestelmiä eri näkökulmista. Pohtikaa, mihin ajoneuvo kannattaa sijoittaa, mikä sen kantavuus on ja millaisen ilmasuojan se tarvitsee, Niemi muistuttaa opiskelijoita rastilla.

Opiskelijat kirjoittavat muistiinpanoja, ja pian kouluttajan ympärille on muodostunut kyselyrinki. Kadetit huomioivat mahdollisuuden, että rastikoulutuksen aiheista voi tulla tulevaan kokeeseen kysymyksiä, joten he pohtivat asioita omatoimisesti pienryhmissä.

Rastikoulutusten määrä vaihtelee opintojaksoittain. Sotatekniikan opintojaksoissa Niemen mukaan halutaan rakentaa kattavaa ymmärrystä kaikkien puolustushaarojen toiminnasta, mitä vierailut varuskuntiin edesauttavat.

– Järjestelmätekniikan perusteiden opintojaksolla opiskelijat kävivät Parolannumella ja ehkä tulevaisuudessa saamme järjestettyä myös ilmavoimien kanssa vastaavanlaisen vierailun, Niemi pohtii.

Palautetta opintojaksojen jälkeen kerätään kattavasti, jotta voidaan rakentaa oppimisen kannalta parasta mahdollista oppimisympäristöä.

– Resurssit ja opetusryhmän suuri koko asettavat omat reunaehtonsa käytännön toteutukselle. Nämä arkea värittävät vierailut puolustusvoimien eri järjestelmien äärelle ja luentopäiviä keventävät koulutustilaisuudet ovat jokaisen mieleen, Niemi paljastaa.

 

Rastien välissä opiskelijat käyvät varuskuntaravintolassa lounaalla, ja aikamääreiden mukaan seuraava koulutus alkaa tasan kello kaksitoista. Aikamääreiden noudattaminen ei näytä olevan ongelma, vaan tavallinen käytäntö. Muista yliopistoista poiketen Maanpuolustuskorkeakoulussa on luennoilla ja koulutuksissa täydellinen läsnäolopakko. Pokela kertoo, että myöhästymisiä ei myöskään katsota hyvällä.

– Sitä varten on niin sanottu kadettiveljeys, eli kurssikaverit pitävät huolen, että jokainen herää, Pokela sanoo.

Pokela kuitenkin huomauttaa, ettei hän tiedä montaa koulua, jossa käydään kouluaikana ampumassa pistoolilla tai konekiväärillä.

Rastikoulutusten päätyttyä kadetit lähtevät vielä syömään päivällisen ja samalla pakkaavat iltapalan mukaan. Kadettien mielessä pyörii jo vapaa-aika, joka alkaa, kun Maanpuolustuskorkeakoululle saavutaan takaisin. Monen muun kadetin tavoin Antti Pokela asuu asuntolassa, minkä koulu tarjoaa. Kahden hengen tuvat tekevät asumisesta sosiaalista.

– Elämä kampusalueella on aktiivista ja sosiaalista. Meillä on tosi hyvät harrastemahdollisuudet ja esimerkiksi jalkapalloa ei tarvitse koskaan potkia yksin, koska aina löytyy halukkaita pelaamaan, Pokela toteaa.

Varuskuntavierailu päättyy, kun linja-autot starttaavat Upinniemestä kohti Santahaminaa. Toisin kuin varusmiehet, ovat kadetit vapaita lähtemään mihin vain koulupäivän päätyttyä