"Ei tämä ole pelkkää makkaranpaistoa fabojen seurassa" – Uudenmaan prikaatin killan työ näkyy varusmiesten arjessa

Gillet pyrkii keräämään juhlarahastoon 162 600 euroa Uudenmaan prikaatin 400-vuotisjuhlan kunniaksi.

Soturi on aivan puhki. Kilometrien marssimisen jälkeen varusmiehen jalat kantavat tuskin lainkaan. Vaikka hänen silmänsä tuijottavat väsymyksestä nuutuneina eteenpäin, niissä vilahtaa rannikkojääkärin baretin vihreän ja kullan kiilto.

Marssijan uurastus palkitaan, kun eteen aukeaa taukoalue, jonka saavuttaneille on luvassa iloinen yllätys: metsäaukealla jaetaan appelsiininmakuisia energiajuomia. 

Jo ensimmäinen kulaus ”gillejaffaa” virvoittaa taistelutahtoa kummasti, ja matka voi jatkua.

Juoksumattoja ja journalismia

Juomia janoisille varusmiehille on jakamassa Uudenmaan prikaatin killan puheenjohtaja Joakim Flinck, joka toimii myös tukkukauppayritys Algolin toimitusjohtajana.

Vuonna 1963 perustettu, 1 700-jäseninen Nylands Brigads Gille eli tuttavallisemmin Gillet on Flinckin mukaan eräs Suomen suurimmista joukko-osastokilloista.

Killan päätehtävänä on tukea Uudenmaan prikaatin toimintaa. Tämä näkyy varsinkin taloudellisena tukena.

Flinck kertoo, että näkyvin esimerkki tuesta on prikaatin Fanbäraren-lehden kustantaminen. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä toimittavat Dragsvikissa palvelevat varusmiestoimittajat.

Energiajuoma sysää raikkaasti eteenpäin vaativan barettimarssin lomassa. Kuva: Lempi Leinonen

Flinckille on tärkeää, että varusmiesten eteen tehdään jotain kouriintuntuvaa, eikä tyydytä vain taustavaikuttamiseen.

– Ei tämä ole pelkkää makkaranpaistoa fabojen [setien] seurassa, hän naurahtaa.

Killan tuki näkyy varusmiehille siis muutenkin kuin vain energiajuomien muodossa. Esimerkkeinä Flinck mainitsee äskettäin prikaatin kuntosalille, Gillegymmetille kalliilla rahalla hankitut juoksumatot sekä joitakin vuosia sitten varuskunta-alueelle rakennetun frisbeegolfradan ja minigolfradan.

– Sen lisäksi asetamme rahaa prikaatin komentajan käyttöön, jotta hän voisi palkita henkilökuntaa ja varusmiehiä esimerkiksi prikaatin vuosipäivänä, ruotsalaisuuden päivänä tai kotiutumisen yhteydessä stipendien muodossa.

Kilta järjestää jäsenmaksujen voimin myös erilaista paikallistoimintaa, yritysvierailuja ja suunnitelmissa on myös alkaa tukea prikaatin sodan ajan joukkoihin sijoitettuja reserviläisiä.

Rahasto tulevaisuuden turvaksi

Prikaatin perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 400 vuotta. Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf loi vuonna 1626 Uudenmaan rykmentin, josta kehittyi myöhemmin Uudenmaan prikaati.

Prikaatin perustamisvuoteen viitaten killalla on juhlavuodelle hulppea tavoite: kerätä 162 600 euron suuruinen juhlarahasto. Rahaston tarkoituksena on taata killan toimintaedellytykset pitkälle tulevaisuuteen sijoittamalla ne monenlaisiin kohteisiin.

Näiden sijoitusten tuottoja aiotaan käyttää esimerkiksi Gillegymmetin lisärakennuksen rakentamiseen.

Flinck kehuu keräyksen saaneen erittäin hyvän vastaanoton.

– Tähän on lähtenyt niin yrityksiä kuin säätiöitä, mutta myös ihan mukavalla tavalla jäsenistöä mukaan.

Vähimmäislahjoituksella, joka on veikeästi asetettu 16,26 euroon, saa lahjoittaja tuestaan vastineeksi pinssin. Siitä eteenpäin vain taivas on rajana, Flinck toteaa.

Flinck kertoo juhlineensa tänä vuonna 50-vuotissyntymäpäiviään ja esittäneensä toiveen, että lahjojen sijaan kaikenlaiset muistamiset osoitettaisiin rahastolle.

– Siitä tuli ihan mukava onnittelusumma kasaan!

Koko rannikon varuskunta

Uudenmaan prikaati on koko Suomen ainoa joukko-osasto, jossa varusmiehet koulutetaan ruotsiksi. Flinck arvelee tämän lujittavan yhteisöä, jonka jäseniä löytyy ympäri Suomea.

– Pohjois-Pohjanmaalta rannikon kautta Kymeen asti on tämä alue, josta varusmiehet tulevat. Tässä on maantieteellistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Dragsvikin porteista sisään astuminen on useissa perheissä myös ylisukupolvinen kokemus.

– Monella on niin, että joko oma lapsi, isä, isoisä tai sisarukset ovat palvelleet samassa joukko-osastossa.

Flinckinkin poika kotiutui Uudenmaan prikaatista kesäkuussa, prikulleen 30 vuotta sen jälkeen, kun isä aloitti palveluksensa samaisessa paikassa.

Uudenmaan prikaati on ruotsinkielisen väestön keskuudessa omanlaisensa merkittävä instituutio, Flinck huomauttaa.

– Se on se syy, miksi kilta saa niin suuren jäsenistön. Kaikki kokevat jonkinlaista yhteyttä tähän joukko-osastoon.