Unilääke ja viihde samassa paketissa

Lukeminen ja kirjat ovat minulle paras keino rauhoittua iltaisin. Tuvassa ei ole hiljaisuuden jälkeen tietenkään valoja päällä, joten joudun tukeutumaan BookBeatin E-kirjoihin. Tiedän, että puhelimen valo saattaa olla huonoksi unen laadulle, mutta hyödyt ovat haittoja suuremmat.

Siviilissä sen sijaan tulee kuunneltua iltaisin äänikirjoja. Se onkin lukemista parempi lääke nukahtamiseen. Suosittelen jokaista hankkimaan itselleen äänikirjapalvelun, josta kuunnella jotain rentouttavaa kirjaa iltaisin. Erityisesti elämäkerrat toimivat loistavasti myös unilääkkeenä. 

Lukeminen auttaa ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta. Lukiessa pystyt eläytymään erilaisten ihmisten kohtaloihin ja elämäntilanteisiin. Empatiakyvyn lisäksi pystyt lukemalla selkeyttämään itsesi ilmaisemista, mikä tulee olemaan todella tärkeä taito tulevaisuuden työelämässä. 

Kaikista hyödyistään huolimatta lukeminen on sisimmältään kuitenkin viihdettä. Lukiessani en todellakaan pohdi, miten jokainen luettu sivu lisää elinikääni muutamalla minuutilla. Antti Hyryn Finlandia-palkittu romaani Uuni sai minut unohtamaan ympäröivän maailman huolineen päivineen. Parhaimmillaan romaani onkin pakomatka ilman yhtäkään askelta. 

Pyrin viemään lukemisen ilosanomaa eteenpäin ostamalla kummilapsilleni usein lahjaksi lelun lisäksi kirjan. Vanhempien iltasadulla on nimittäin eittämättä suuri vaikutus myöhempään innokkuuteen lukemista kohtaan.

Puolustusvoimat on selkeästi yrittänyt kantaa kortensa kekoon lukemisen edistämiseksi. Alokasjaksolla jaetussa sotilaskodin pussissa oli muiden hyödyllisten tarvikkeiden lisäksi myös Juha Vuorisen romaani. Ainoa ongelma oli se, ettei kyseinen romaani varmastikaan lisää kenenkään lukuintoa. Yrityksestä täysi kymppi, mutta toteutuksesta miinusta.

Haluankin antaa kaikille tämän jaarittelun lukijoille vinkkejä kirjoista, jotka olen empiirisissä tutkimuksissani todennut toimiviksi romaaneiksi. Erityisvinkki varusmiehille; näiden opusten parissa unohdat varmasti päivän rankat harjoitukset. 

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (2006) (Där vi en gång gått)
 
Tämä Westön menestysromaani on sellainen, että suosittelen sitä lämpimästi oikeastaan kaikenlaisille lukijoille. Kirjassa kuvataan eri yhteiskuntaluokista tulevien perheiden elämää pääosin Helsingissä vuodesta 1905 vuoteen 1938. Westö nappasi tällä historiallisten romaanien aatelilla Finlandia-palkinnon. Palkinto on täysin ansaittu, koska Westön tarinankerronta on niin sulavaa. Sulavuudesta ja jännityksestä kertoo se, että luin kyseisen 500-sivuisen romaanin lähes yhdeltä istumalta. 

J.R.R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin (1937) (The Hobbit or There and Back Again)

Moni tietää Tolkienin fantasiaromaanit Peter Jacksonin filmatisoinneista. Hobitti on mielestäni siitä loistava kirja, että se sopii oikeastaan niin lapselle kuin aikuiselle. Lapselle teos näyttäytyy jännittävänä tarinana, jossa seikkailee mitä ihmeellisempiä olentoja haltioista kääpiöihin. Aikuinen voi saada Hobitista kuitenkin irti myös syvällisempiä asioita. Minulle Hobitti on ensisijaisesti loistavasti kerrottu satu, mutta saan siitä irti jokaiselle lukukerralla enemmän ja enemmän. 

Antti Hyry: Uuni (2009)

Uuni on näistä kolmesta vinkistä ainoa, jonka alkuperäiskieli on suomi. Uuni onkin ylistyslaulu suomen kielelle ja erityisesti suomenkielisille romaaneille. Hyryn proosa on niin yksinkertaisen kaunista, että kirjaa lukiessa unohtaa lukevansa uunin rakennusprosessista. Kielellisen taituruuden lisäksi romaani sisältää päähenkilön loistavia ajatuksia ja huomioita elämästä. Uuni on sellainen romaani, jota et uskonut haluavasi lukea.

Antoisia lukuhetkiä!